Veren kolesteroli ja lipoproteiinit LDL ja HDL

Koska kolesteroli on rasvan kaltainen aine, se ei liukene veteen. Jotta se voisi kulkea verenkierrossa, se täytyy pakata erityisten kuljetusproteiinien (lipoproteiinien) sisään. Näitä kolesterolin kuljetuspakkauksia on kahdenlaisia. LDL-pakkaukset kuljettavat suurinta osaa veren kolesterolista, ja niissä kolesteroli kulkee verestä kudoksiin. Jos LDL-kolesterolia on paljon, sitä siirtyy haitallisia määriä valtimoiden sisäkalvon alle. Toinen kuljetuspakkaus on HDL-kolesteroli. Veressä HDL-pakkauksia on vähemmän, ja ne kuljettavat kolesterolia pois kudoksista, esimerkiksi valtimon seinämästä.

Koska suurentunut LDL-kolesteroli aiheuttaa haittaa, sitä kutsutaan pahaksi kolesteroliksi, ja hyödyllistä HDL-kolesterolia kutsutaan hyväksi kolesteroliksi.

Veren kolesterolin mittaaminen

Tavallisesti veriplasmasta mitataan koko "paketti": kokonaiskolesteroli (fP-Kol), LDL-kolesteroli (fP-Kol-LDL) ja HDL-kolesteroli (fP-Kol-HDL).

Suomalaisten kokonaiskolesteroli on keskimäärin 5,3 millimoolia litrassa (mmol/l). Siitä noin 70 % on pahaa kolesterolia ja 20–25 % hyvää kolesterolia; pieni osa kulkee veressä muussa muodossa. Kolesterolin määrään vaikuttaa etenkin ravinto, mutta myös perinnöllisillä ominaisuuksilla on merkitystä.

Riskilaskuri

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen riskilaskurin avulla voit laskea, miten kokonaiskolesterolin ja HDL-kolesterolin arvosi vaikuttavat sydäntaudin vaaraan seuraavien 10 vuoden aikana. Riskilaskuriin tästä.

Ravinto ja veren kolesteroli

Viimeinen valtion ravitsemusneuvottelukunnan tieteellisiin tutkimuksiin perustuva ravitsemussuositus vuodelta 2014 ei eroa kolesterolin suhteen paljoakaan aiemmista suosituksista. Sen mukaan ravinnossa kolesteroliin vaikuttaa etenkin ruuan rasvojen laatu. ”Kova” rasva eli tyydyttynyt rasva vaikuttaa haitallisesti ja "pehmeät" eli tyydyttymättömät rasvat hyödyllisesti. Rasvat ovat rasvahappojen seoksia. Kovia rasvahappoja sisältävät rasvat ovat huoneenlämmössä kiinteitä, minkä vuoksi niitä nimitetään koviksi rasvoiksi. Pehmeät rasvat ovat huoneenlämmössä juoksevia.

Kovien rasvojen merkityksestä kiistellään julkisuudessa, mutta tieteelliset tutkimukset osoittavat vakuuttavalla tavalla niiden olevan haitallisia. Viime vuosina on ymmärretty, miten tärkeää on se, mitä käyttää kovien rasvojen sijasta. Jos niiden vähentämisen yhteydessä lisätään "höttöhiilareiden" (sokeri, vaaleat viljatuotteet) käyttöä, terveys ei siitä paljoa parane. Mutta jos kovien rasvojen sijaan ryhtyy käyttämään enemmän pehmeitä rasvoja sekä kuitupitoisia kasviksia ja hiilihydraatteja, mahdollisuudet pysyä terveenä lisääntyvät suuresti.

Kovia rasvoja on etenkin eläinperäisissä rasvoissa. Maitorasvasta (esimerkiksi voin ja juuston rasvasta) kovia rasvahappoja on kaksi kolmasosaa. Kasviöljyissä on paljon pehmeitä rasvoja ja kovia rasvoja on vähän. Erityisen edullinen on rypsiöljy, jossa kovaa rasvaa on vain 5 % ja jonka pehmeät rasvat vaikuttavat edullisesti veren kolesteroliin. Ravinnon rasvoista enemmän tästä.

Veren kolesterolia nostavat myös ns. transrasvat, joista syntyy kasvirasvoja kovetettaessa. Suomalaisessa ravinnossa transrasvoja on onneksi niin vähän, että niiden merkitys kolesteroliarvoihin on pieni.

Suomalaisten kovien rasvojen käyttö on selvästi vähentynyt viimeisten 30 vuoden aikana. Sen ansiosta väestön keskimääräinen veren kolesterolipitoisuus on pienentynyt arvosta yli 6,5 mmol/l vuoden 2007 arvoon 5,3 mmol/l eli 20 prosenttia. Sen jälkeen keskimääräinen kolesteroliarvo on hieman noussut (ks. kuva ). Kolesterolin nousun syynä pidetään voin ja muiden kovien eläinrasvojen käytön lisääntymistä viimeisten vuosien aikana.

Edelleenkin suomalaisilla ruoasta saaduista energiasta keskimäärin 14 % on peräisin kovasta rasvasta, kun tavoite on alle 10 %. Se merkitsee, että useimmilla suomalaisilla kovan rasvan saanti ruoasta ylittää terveellisen tavoitteen.

Hyvään kolesteroliin vaikuttaminen

Veren hyvän HDL-kolesterolin määrään ravinnon laatu ei suoraan vaikuta. Sen sijaan kuntoliikunta lisää hyvän kolesterolin määrää, mikä on hyödyllistä. Vyötärölihavuus ja siihen liittyvä rasvamaksa voi huomattavasti pienentää HDL-kolesterolia, mikä on haitallista ja lisää valtimotaudin varaa. Tällöin HDL-kolesteroli voidaan palauttaa normaaliksi laihduttamalla. Tupakointi laskee veren HDL-kolesterolia, mikä palaa ennalleen tupakoinnin lopettamisen jälkeen.

Ruokaohjeita

Kolesteroliin vaikuttaa edullisesti ravinnon kovan rasvan vähentäminen ja pehmeiden rasvojen lisääminen.

Merkittävimmät kovan rasvan lähteet ovat maitotuotteet, rasvaiset liharuoat ja juustot. Tietyissä leipomotuotteissa, esimerkiksi viinereissä, pasteijoissa ja kekseissä on paljon kovaa rasvaa. Myös monissa valmiissa eineksissä kovaa rasvaa on runsaasti. Kovan (tyydyttyneen) rasvan määrä mainitaan yleensä ruokapakkausten tuoteselosteissa. Kova rasva vähenee, kun siirtyy vähärasvaisempiin tuotteisiin, joita nykyään on saatavissa suuri valikoima.

Pehmeitä rasvoja on kasviöljyissä, joista yleisimmät ovat rypsiöljy ja oliiviöljy sekä monet muut kasviperäiset öljyt. Poikkeuksia ovat palmuöljy ja kookosrasva, joissa on paljon kovia rasvoja.

Ruokavalinnoissa voi hyödyntää sydänmerkkiä. Se myönnetään tuotteille, joiden kovan rasvan määrä ei ole suuri.

Yksi mahdollisuus veren kolesterolin pienentämiseksi on käyttää kasvisteroleita tai -stanoleita sisältäviä valmisteita, jotka vähentävät ravinnon kolesterolin imeytymistä suolesta verenkiertoon. Niitä on leipälevitteissä ja nykyään muissakin ruoka-aineissa. Jos valmisteita käyttää ohjeiden mukaan säännöllisesti, veren kolesteroliarvo voi pienentyä keskimäärin 12–15 %.

Ruoan mukana on myös varsinaista kolesterolia. Siihen ei tarvitse paljoa kiinnittää huomiota, sillä ruoan kolesterolin määrä pienenee samalla, kun kovaa rasvaa vähennetään. Poikkeuksena ovat kananmunat, joiden keltuainen sisältää paljon kolesterolia. Jos veren kolesteroli on suurentunut itsellä tai suvussa, kananmunien käyttöä on hyvä rajoittaa 3 - 4 kappaleeseen viikossa.

Ravinnon kuidun lisääminen on hyödyllistä. Eniten kuitua saadaan kokojyväviljatuotteista. Kalaöljyt eivät vaikuta veren kolesterolipitoisuuteen, vaikka ne ovat muuten hyödyllisiä verisuonitautien kannalta (vähentävät veren hyytymistä ja pienentävät veren triglyseridirasvojen määrää).

Kohonneen veren kolesterolin hoito terveillä henkilöillä.

Ennen hoitoa veren kolesteroli tulisi mitata vähintään kahdesti, jotta hoitoratkaisu voi perustua luotettaviin tuloksiin. Hoidon valintaan vaikuttavat kolesteroliarvo ja samanaikaiset muut valtimotaudin riskitekijät. Kolesterolin aiheuttamaa riskiä ja kokonaisriskiä voi arvioida riskilaskurilla.

Hoidon yleisenä tavoitteena on saada kokonaiskolesterolin arvo alle 5 mmol:n/l (paha LDL-kolesteroli alle 3,0). Kolesterolin haitallisuus kuitenkin riippuu muista verisuonten riskitekijöistä (tupakointi, verenpaine, vähäinen liikunta). Niiden puuttuessa arvon 5.0 lievä ylittyminen on monilla muuten terveillä haitaton, varsinkin jos hyvän HDL-kolesterolin arvo on hyvä.

Jos terveellä ihmisellä ei ole muita riskitekijöitä, ja kolesteroliarvo on 5,0–6,4 mmol/l (LDL-kolesteroli 3,0–4,9), voidaan alussa tyytyä ruokavalion muutoksiin ja seurata tilannetta rauhassa, koska valtimotaudin riski ei ole paljoa suurentunut (ks. Riskilaskuri: sydäninfarkti ja aivohalvaus). Uusi mittaus 3–6 kuukauden kuluttua kertoo, kuinka hyvin ruokavalio on tehonnut.

Jos ruokavaliohoidolla kolesteroliarvo ei pienene riittävästi, harkitaan lääkehoitoa. Hoitoratkaisu tehdään yksilöllisesti ja siihen vaikuttaa kolesteroliarvon lisäksi valtimotaudin kokonaisriski, johon vaikuttavat muutkin valtimotaudin riskitekijät, varsinkin tupakointi ja kohonnut verenpaine. Hoitona käytetään statiinilääkkeitä, jotka vähentävät kolesterolin synteesiä elimistössä. Statiineja on useita erilaisia, ja niillä on pieniä keskinäisiä eroja. Lääkkeitä nautitaan kerran päivässä ja ne on tarkoitettu jatkuvaan käyttöön. Lääkehoito aloitetaan yleensä pienellä annoksella, jota tarvittaessa suurennetaan.

Veren kolesteroli voi kohota myös lapsilla. Hoitona ovat samat ruokavalion tarkistukset kuin aikuisilla. Kolesterolilääkitystä ei lapsilla käytetä, paitsi joskus perinnöllisen kolesterolitaudin yhteydessä (ks. alla).

Kohonneen kolesterolin hoito suuren riskin henkilöillä

Veren kolesterolin hoitoon suhtaudutaan tiukemmin, jos valtimotaudin riski on selvästi suurentunut. Tähän ryhmään kuuluvat diabetesta sairastavat tai oireettomat henkilöt, joilla riskilaskurin mukaan sepelvaltimotaudin tai aivohalvauksen vaara seuraavan 10 vuoden aikana on yli 10 %. Heillä pahan LDL-kolesterolin tavoitearvo on alle 2,5 mmol/l. Tällöin useimmiten tarvitaan lääkehoitoa.

Hyvin suuri riski on henkilöillä, joilla on jo todettu valtimosairaus (esim. sepelvaltimotauti), diabetekseen liittyviä lisäsairauksia tai riskilaskurissa riski yli 15 %. Heillä pahan LDL-kolesterolin tavoite on alle 1,8 mmol/l. Tällöin tarvitaan aina lääkehoitoa. Jos tavoite saavutetaan, osa valtimomuutoksista voi muuttua normaalimpaan suuntaan.

Kohonneen kolesterolin lääkehoito

Statiinilääkkeet pienentävät veren pahaa LDL-kolesterolia 30–40 prosenttia. Jos LDL-kolesteroli on 4,5 mmol/l, se saadaan keskimäärin pienenemään arvoon 2,9. Statiinit suurentavat hieman HDL-kolesterolia (5–10 prosenttia), mikä myös on hyödyllistä. Jos statiinilääkkeen teho ei riitä, mukaan voidaan liittää etsetimibi-lääke, joka vähentää kolesterolin imeytymistä suolesta. Nikotiinihappo on toinen lääke, jolla voidaan lisätä vaikutusta, jos pelkkä statiini ei riitä tai ei sovi.

Statiinit ovat varsin turvallisia, mutta niilläkin esiintyy haittavaikutuksia. Yleisimpänä haittana ovat lihasoireet. Jos statiinia käyttävälle henkilölle ilmaantuu lihaskipuja, lihasheikkoutta, lihaskramppeja tai oudon tummaa virtsaa (merkki lihasvauriosta), hänen on syytä olla yhteydessä hoitavaan lääkäriin. Tällöin käytetyn statiinin käyttö lopetetaan. Jos lääkkeen tarve on selvä, käytetyn lääkkeen sijasta voidaan kokeilla jotain muuta statiinivalmistetta.

Kolesterolilääkkeiden käytölle ei ole ikärajaa. Äskettäin ilmestyneen tieteellisen selvityksen mukaan yli 75-vuotiaillakin koleterolilääkkeiden avulla toteutettu pahan LDL-kolesterolin lasku vähensi selvästi sydänkuolemia ja sydämeen kohdistuvien hoitojen tarvetta.

Perinnöllinen FH-tauti

FH-tauti eli familiaalinen hyperkolesterolemia on perinnöllinen veren kolesterolia suurentava sairaus. Se periytyy vallitsevasti eli sitä sairastavien lapsista puolet perii taudin (ks. kuva ). Suomessa FH-tautia sairastaa noin 10 000 henkilöä. Perinnöllistä FH-tautia on syytä epäillä, jos kolesteroliarvo on yli 8 mmol/l. Varsinkin jos myös sukulaisilla on näin korkeita arvoja.

FH-taudissa veren kolesteroli on usein yli 10 mmol/l, mutta arvo voi olla pienempi. Hoitamattomana siihen liittyy aikainen sepelvaltimosairaus, miehillä yleensä 40–50 vuoden iässä, naisilla noin kymmentä vuotta myöhemmin. FH-taudissa ruokavalio ei vaikuta kolesteroliarvoon. Tarvitaan aina tehokas statiinilääkehoito ja usein lisäksi jokin muu täydentävä lääke, joilla kolesteroliarvo on mahdollista saada lähelle normaalia.

Vuoden 2015 lopulla markkinoille on tullut uusia kolesterolilääkkeitä, joita kutsutaan PCSK9-estäjiksi. Niiden vaikutusmekanismi poikkeaa täysin statiineista ja muista kolesterolilääkkeistä. Lääkkeillä on mahdollista saada kolesteroliarvo normaaliksi silloin, kun se ei statiinilääkkeillä ole riittävästi onnistunut. Lääkkeitä pistetään ihon alle 2–4 viikon välein. Lääkkeet ovat kalliita, mutta ne on hyväksytty korvattaviksi perinnöllisessä FH-taudissa, jos muilla keinoin ei päästä toivottuun tulokseen.

Liian pieni hyvän HDL-kolesterolin määrä

Pienentynyt hyvän HDL-kolesterolin määrä lisää valtimotaudin vaaraa. Hyvä kolesteroli on alentunut, jos miehillä arvo on alle 1,0 mmol/l ja naisilla alle 1,2 mmol/l. Hyvän eli HDL-kolesterolin määrä veressä pienenee vyötärölihavuudessa. Laihduttaminen palauttaa määrän normaaliksi. Vähäinen liikunta pienentää HDL-määrää ja vastaavasti liikunta suurentaa sitä. Kohtuullinen alkoholinkäyttö voi hieman suurentaa määrää, mutta sen hoitamiseksi alkoholia ei suositella, koska runsaammassa käytössä haitat ovat suuremmat kuin hyödyt.

HDL-kolesteroliin ei ole tehokkaita lääkkeitä, mutta statiinilääkkeet suurentavat jonkin verran sen määrää veressä.

Anaboliset steroidit pienentävät erittäin voimakkaasti hyvän kolesterolin määrää veressä. Koska samalla paha eli LDL-kolesteroli nousee selvästi, anaboliset steroidit lisäävät huomattavasti valtimotaudin riskiä. Rasva-arvot palaavat asteittain normaaliksi anabolisten steroidien lopettamisen jälkeen.