HDL kuljettaa kolesterolia pois kudoksista, myös valtimoiden seinämästä. Tämä on luonnollisesti hyödyllistä. Lukuisissa tutkimuksissa onkin todettu, että suuri HDL-kolesterolin pitoisuus on valtimosairauksien ehkäisyn kannalta hyväksi. Jos pitoisuus on pieni, valtimosairauksien vaara suurenee. HDL-kolestroliarvon vaikutusta valtimosairauksien vaaraan voi arvioida FINRISKI-laskurilla.

Naisten HDL-kolesterolin pitoisuus on yleensä suurempi kuin miehillä, mikä johtuu naissukuhormonista (estrogeenista). Vaihdevuosien jälkeen tämä sukupuoliero tasoittuu.

HDL-tasoon vaikuttaa osittain perimä, jonka on sattunut isältään ja äidiltään saamaan. Ravinnon laatu vaikuttaa vähemmän HDL-arvoon kuin LDL-kolesteroliin. Sen sijaan liikunta suurentaa HDL-arvoa, mikä on hyödyllistä. Myös tupakoinnin lopettaminen suurentaa HDL-kolesterolipitoisuutta.

Vyötärölihavuus alentaa veren HDL-kolesterolipitoisuutta. Vyötärölihavuudessa myös vatsaontelon sisälle kertyy rasvaa. Se vaikuttaa haitallisesti aineenvaihduntaan, jonka yksi seuraus on HDL-kolesterolin määrän väheneminen. Myös veren triglyseridien määrä kasvaa, verenpaine nousee ja sokeriaineenvaihdunta häiriintyy ja voi ajan mittaan johtaa aikuistyypin diabetekseen. Tätä valtimotaudin vaaratekijöiden kasaumaa nimitetään metaboliseksi oireyhtymäksi.

Laihduttaminen, liikunnan lisääminen ja tupakoinnin lopettaminen muuttaa HDL-kolesterolin määrää ja muitakin metaboliseen oireyhtymään liittyviä häiriöitä tehokkaasti parempaan suuntaan.