Testosteroni on miesten pääasiallisin sukuhormoni, jota kivekset tuottavat. Ennen murrosikää pojilla on testosteronia yhtä vähän kuin tytöillä. Kivekset alkavat tuottaa testosteronia murrosiässä, ja se jatkuu koko elämän. Vanhemmiten eritys kuitenkin asteittain vähenee (ks. Testosteroni ikääntyvillä miehillä). Selvästi ylipainoisilla miehillä (BMI yli 30 kg/m2) testosteronipitoisuus on kaikissa ikäryhmissä 4–5 nmol/l pienempi kuin normaalipainoisilla. Painonlasku saa pitoisuuden suurenemaan ylipainoisilla. Naisilla testosteronia muodostuu pieniä määriä munasarjoissa ja lisämunaisen kuorikerroksessa, minkä vuoksi heilläkin sitä on veressä vähäisiä määriä.
Kivesten testosteronin tuotto vaihtelee vuorokauden ajan mukaan. Korkeimmillaan veren testosteroniarvo on aamulla. Viitearvot on määritelty aamuarvojen mukaan, joten verinäyte testosteronimittausta varten tulisi ottaa aamupäivällä ennen klo 10. Iltapäivällä otetusta verinäytteestä mitattu tulos voi olla alle viitearvojen, vaikka testosteronin tuotannossa ei olisi mitään häiriötä. Paasto näyte on luotettavampi. Naisilla näyte otetaan mieluiten kierron 5. – 8. vrk.
Veressä suurin osa testosteronista on sitoutuneena plasman valkuaisaineisiin ja vain 1–3 prosenttia on vapaana plasman vesiliuoksessa. S-Testo-tutkimus mittaa veren kokonaistestosteronin määrän. Jos hormonia sitovien proteiinien pitoisuudet veressä muuttuvat, myös S-Testo-arvo muuttuu, vaikka testosteronin tuotanto olisi normaali. Jos epäillään, että plasman proteiinien pitoisuuden ovat muuttuneet, voidaan käyttää vapaan testosteronin määritystä S-TestoVl. Lyhenteessä Vl tarkoittaa "vapaa laskettu". Vapaan testosteronin pitoisuus lasketaan tietyn kaavan perusteella sen jälkeen, kun kokonaistestosteronin ja tärkeimpien testosteronia sitovien proteiinien pitoisuudet on määritetty. S-TestoMS tutkimusta käytetään ensisijaisesti naisilla, koska sillä pystyy paremmin toteamaan naisten alhaisia pitoisuuksia.
Testosteronin puutos
Testosteronin puutos johtuu siitä, että kivekset eivät pysty tuottamaan sitä tarpeeksi. Mikä tahansa kiveksiä vahingoittava sairaus voi johtaa siihen. Näitä ovat esimerkiksi laskeutumaton kives (ks. poikien kivesongelmat), kivesten tulehdukset ja kivessyöpä. Synnynnäiseen sukukromosomihäiriöön Klinefelterin oireyhtymään liittyy alentunut testosteronin tuotanto. Myös aivolisäkkeen toiminnan häiriöt voivat aiheuttaa testosteronin puutteen, koska kivekset tarvitsevat aivolisäkkeestä säätelyä tuottaakseen sopivasti testosteronia. Jotkin yleissairaudet, lääkkeet, alkoholi, aliravitsemus tai lihavuus voivat myös aiheuttaa puutosta.
Anabolisilla steroideilla on samanlaisia vaikutuksia kuin testosteronilla, minkä seurauksena ne sotkevat testosteronituotannon säätelyä siten, että sen tuotanto voi heikentyä tai lakata. (Ks. Anaboliset steroidit ja terveys). Lihominen ja runsas alkoholinkäyttö pienentävät myös testosteronipitoisuuksia.
Testosteronin puute lapsuudessa johtaa siihen, että normaaleja murrosiän miehisiä muutoksia ei tapahdu. Jos häiriö ilmaantuu murrosiän jälkeen, se voi aiheuttaa seksuaalista haluttomuutta, erektiohäiriötä, rintojen kasvua miehellä (gynekomastiaa), siittiötuotannon vähenemistä ja lapsettomuutta. Pitkään jatkuva puutos voi johtaa karvoituksen vähenemisen, lihasten heikkouteen ja osteporoosiin eli luukatoon.
Ikääntyvillä miehillä testosteronin tuotannon heikkenemiseen voi liittyä erilaisia yleisoireita, kuten väsymystä, keskittymiskyvyn heikkenemistä, unihäiriöitä ja sukupuolista haluttomuutta (ks. Testosteroni ikääntyvillä miehillä). Vastaavia oireita esiintyy muistakin syistä, eikä testosteronihoito ole yleispätevä hoitokeino niihin. Jos oireiden lisäksi todetaan selvästi alentunut veren testosteronipitoisuus (alle 7-8 nmol/l), voidaan hoidoksi kokeilla testosteronivalmistetta.
Testosteronin puutos voidaan tehokkaasti korjata testosteronihoidolla. Lääkeannoksen riittävyyttä seurataan veren testosteronimittausten avulla.
Testosteronin liikatuotanto
Naisilla esiintyy joskus testosteronin liikatuotantoa, jonka seurauksena voi ilmaantua liikakarvoitusta ja kuukautishäiriöitä. Liikakarvoituksen ja munasarjojen monirakkulaoireyhtymän (PCOS) tutkimusten yhteydessä mitataan yleensä veren testosteronipitoisuus. Samalla tutkitaan muita lisämunuaisen tuottamia hormoneja, joilla on androgeenisia eli testosteronin kaltaisia vaikutuksia. Miehillä kohonneita arvoja voi liittyä joihinkin sairauksiin, kasvaimiin tai testosteronin liikakäyttöön.