Suurin osa jännittää suun terveydenhoidon käyntiä jonkin verran, mutta pystyy hallitsemaan jännitystään. Useimmiten jännitys laukeaakin hoidon aikana, kun potilas huomaa, ettei syytä jännitykseen ollut. Joillakin hammashoitopelko voi kuitenkin olla niin voimakasta tai ahdistavaa, että suun terveydenhoitoon hakeudutaan vain pakottavassa tarpeessa. Syynä pelkoon voi olla aiempi ikävä yksittäinenkin kokemus hoitokäynnistä.

Hammashoitopelosta kertomista ei tarvitse aristella tai hävetä, vaan ottaa se puheeksi jo suunhoitoaikaa varatessa tai viimeistään vastaanottotilanteessa suun terveydenhuollon ammattilaisen kanssa. Tällöin suun terveydenhuollon ammattilaiset voivat ottaa hammashoitopelon huomioon jo hoitosuunnitelmassa sekä toimenpiteissä, ja tarvittaessa lievittää sitä. Luottamus potilaan ja hoitohenkilökunnan välillä on miellyttävän hoitosuhteen edellytys.

Pelkopotilaan hoito onnistuu useimmiten tavanomaisesti ilman esilääkitystä tai nukutusta, kun potilas on tullut kuulluksi, on saavutettu molemminpuolinen luottamus ja hoito tehdään kiireettömästi sekä huolehditaan riittävästä kivunlievityksestä (puudutus). Normaalin kivunlievityksen lisäksi hammashoitopelkoisia potilaita voidaan hoitaa esilääkityksen tai ilokaasun avulla. Vaikeimmissa tapauksissa potilas voidaan myös sedatoida tai nukuttaa suunhoidon ajaksi. Lääkkeelliset hammashoitopelkoa lieventävät toimenpiteet edellyttävät aina saattajan mukana oloa.

Yleisanestesia- eli nukutushammashoito on usein ainoa vaihtoehto tietyille potilasryhmille, kuten vaikeasti kehitysvammaisille tai hammashoitopelosta kärsiville potilaille sekä sellaisille pelkopotilaille, joilla on runsaasti hoidon tarvetta eikä hoito onnistu rauhoittavan esilääkkeen avulla. Ensin tulee kuitenkin yrittää muita hoitokeinoja, sillä nukutuksiin liittyy aina riskejä eikä nukutetulle voida tehdä kaikkia toimenpiteitä.

Esimerkiksi proteettiset toimenpiteet (kruunut, sillat, proteesit) ja hampaiden juurihoidot tulisi tehdä tavanomaisesti potilaan ollessa hereillä, sillä nämä vaativammat toimenpiteet ovat pitkäkestoisia eikä potilasta voida pitää nukutettuna useita kertoja pitkiä aikoja. Näin ollen yleisanestesiahammashoidossa tehdään tyypillisesti hampaiden korjaavaa hoitoa, puhdistetaan hampaiden pinnat bakteeripeitteistä sekä poistetaan huonokuntoisia hampaita.

Ennen hoitoa arvioidaan potilaan anestesiakelpoisuus: onko hänellä sellaisia pitkäaikaissairauksia, jotka voivat olla riski nukutukselle. Tällaisia ovat vaikea-asteinen sydän- tai keuhkosairaus. Myös tupakointi ja ylipaino ovat riskejä nukutukselle. On tärkeää selvittää myös potilaan käyttämät lääkkeet ja potilaan lääkeallergiat. Allergioilla ja potilaan käyttämien lääkkeiden yhteisvaikutuksilla nukutus- ja jälkihoitolääkkeiden kanssa voi olla vaikutusta nukutus- ja jälkihoitolääkkeiden valintaan. Tarvittaessa konsultoidaan potilasta hoitavia (erikois)lääkäreitä ennen toimenpidettä ja tehdään tarvittavat laboratoriokokeet.

Anestesiatoimenpiteisiin liittyy aina pieni komplikaatioiden riski, jonka vuoksi ennalta tehtävät tutkimukset ovat tärkeitä. Nukutushammashoidon aikana mukana on aina anestesiatiimi, johon kuuluu hammaslääkärin ja hammashoitajan tai suuhygienistin lisäksi anestesialääkäri ja -hoitaja, jotka takaavat turvalliset ja laadukkaat olosuhteet hoidon onnistumiselle.

Nukutushammashoitomuodon avulla suunhoito voidaan toteuttaa niin, että potilas ei tiedä hoidosta mitään. Yleensä koko hampaisto pyritään hoitamaan samalla kertaa, lukuun ottamatta juurihoitoja ja proteettista hoitoa.

Potilas maksaa yksityisvastaanotolla yleisanestesiassa tehdyn hammashoidon kustannukset enimmäkseen itse. Osaan kustannuksista on mahdollista saada Kela-korvausta (ks. Hammashoidon Kela-korvaukset). Julkisesti rahoitetussa suunterveydenhuollossa arvioidaan tarkkaan, ketkä potilaat saavat lähetteen yleisanestesiassa tehtävään suunhoitoon.

Tavoitteena on, että pelkopotilas varaa valmiiksi ajan lähettävälle hammaslääkärille noin 1–2 viikon päähän nukutuksessa tehdystä suunhoidosta. Tuolloin tarkistetaan purentaa eli muotoillaan tai kiillotetaan tehtyjä täytteitä, poistetaan mahdolliset poistojen jälkeiset limakalvo-ompeleet ja katsotaan, että muutoinkin suussa on kaikki kunnossa. Tämän jälkeen pyritään pienin askelin siirtymään tavanomaisen suunhoidon piiriin.

Pelkopotilas hyötyy säännöllisistä, tiheistä suun terveydenhuollon käynneistä. Jatkossa suuhygienisti voi tehdä esimerkiksi hampaiden pastapuhdistuksia tai -fluorauksia, jolloin potilas vähitellen tottuu tavanomaiseen suunhoitoon. Hammashoitopelosta on mahdollista päästä eroon luottamuksellisen hoitosuhteen muodostumisen kautta. Suun ja hampaiden terveenä säilymisen kannalta on tärkeää huolehtia hyvästä suuhygieniasta, syödä terveellisesti sekä käydä säännöllisesti suun ja hampaiston tutkimuksessa ja hoidossa.