Motorinen kehitys etenee jokaisella lapsella hyvin yksilöllisesti.
Yksittäisen taidon viivästyminen ei kerro vielä paljoakaan vauvan kokonaiskehityksestä. Persoonallisuudella ja lihasjäntevyydellä on myös iso vaikutus kehityksen etenemiseen. Varmisteleva ja varovainen vauva voi kypsytellä taitoja paljon pidempään kuin äkkipikaisempi rohkelikko. Vanhemmalle voi tulla herkästi epävarmuutta tai huolta oman vauvan kehityksestä, jos lähipiirissä tai vauvaryhmissä sattuu olemaan hyvin "taitavia" ja nopeasti liikkumaan lähteneitä vauvoja.
Normaalissa neuvolan seurannassa poissuljetaan tutkimusten ja testien avulla erilaiset neurologiset sairaudet tai poikkeamat. Vanhemman huoli vauvan kehityksestä on hyvä mittari ja riittävä syy hakea apua. Uskalla siis rohkeasti puhua huolestasi neuvolassa ja pyytää fysioterapeutin arviota.
Milloin vauva tarvitsee apua sensomotorisen kehityksen tueksi?
Monet vauvan sensomotoriset haasteet tulevat esiin vähitellen tai lievästä oireesta saattaa kasvaa isompi haaste ajan kuluessa.
Joskus kehityksen viivästymisen syynä on jokin sairaus tai oireyhtymä, joka on tunnistettu jo ennen syntymää tai havaitaan vasta myöhemmin. Yksittäinen sensomotorisen kehityksen viive tai haaste on harvoin viite kehityshäiriöstä. Tästä poikkeuksen muodostavat aistitoimintojen poikkeavuudet (näkö ja kuulo). Sen sijaan useat muut keskenään esiintyvät viiveet ovat syy jatkoselvittelylle.
Jaottelemme tässä erilaiset haasteet ja oireet karkeasti kahteen ryhmään niiden vakavuuden mukaan.
Ensimmäisessä ryhmässä oireet ovat haasteita, jotka eivät ole osa tavanomaista kehitystä. Lääkärin tai lasten fysioterapeutin arvio tilanteesta on pikaisesti tarpeen.
- Epäsymmetrinen pään muoto
- Selkeä epäsymmetrinen liikkuminen 3 kuukauden iästä lähtien
- Normaalista poikkeava anatominen rakenne
- Aistimuksiin reagoimattomuus (näkö, kuulo)
- Varhaisheijasteiden säilyminen normaalia pidempään tai niiden poikkeamat (seurataan neuvolassa)
- Vauva ei vastaa hymyyn tai tule katsekontaktiin 3 kuukauden ikään mennessä.
- Vauva on selkeästi ylijäntevä (jännittynyt) tai alijäntevä (pehmeä).
- Vauva ei viihdy vatsamakuulla harjoittelusta huolimatta 5 kuukauden iästä lähtien.
- Vauva seisoo varpaillaan, eikä laske kantapäitään lainkaan alustalle.
- Vauvan taitojen oppiminen pysähtyy tai taantuu.
Toisessa ryhmässä oireet ovat lievempiä, mutta niistä voi kehittyä ajan kuluessa isompia haasteita. Oireet on hyvä ottaa puheeksi neuvolassa tai käydä varmuuden vuoksi lääkärin tai lasten fysioterapeutin vastaanotolla.
- Lievä epäsymmetria. Vauva suosii toista puolta, mutta molemmat puolet kuitenkin onnistuvat ajoittain.
- Vauva on epätavallisen rauhallinen, eikä ole kiinnostunut liikkumisesta 3 kuukauden iästä alkaen.
- Vauva reagoi voimakkaasti arkisiin aistimuksiin hermostumalla tai itkemällä (äänet, kylpy, pukeminen, valot).
- Karkea- ja hienomotorisista taidoista useampi kuin yksi on selkeästi tavanomaista jäljessä (ks. Vauvan liikkumisen kehitys).
- Vauva seisoo useimmiten varpaillaan tai kipristää varpaat alustaa vasten seisoma-asennossa.
- Vauva on hyvin itkuinen ilman selkeää syytä.
- Vauva viihtyy vain istuma-asennossa 6–10 kuukauden iässä.
- Ilmeitä, eleitä ja ääntelyä on hyvin niukasti.
- Syöminen on haastavaa (aluksi imeminen tai myöhemmin ruokailu).
Kun kehitys etenee tavanomaisesti, vauva oppii liikkumaan aivan tavallisen arjen keskellä. Tavanomaisesti kehittyvä vauva ei tarvitse suunnitelmallista harjoittelua. Uusien taitojen ohjaaminen ja harjoittelu voi kuitenkin olla hauskaa puuhaa vauvan kanssa.
Kehitys etenee ensimmäisen vuoden aikana huimaa vauhtia. Voidaan siis ajatella, että vauvan kehityksen tukemisella on aina kiire, jos jotakin haastetta ilmenee. Mitä nopeammin vauva saa tukea ja vanhemmat ohjausta, sitä helpommalla usein päästään. Neuvolasta voi aina kysyä apua pienellä kynnyksellä ja mahdollisuutta päästä lasten kehitykseen perehtyneen fysioterapeutin arvioon sekä ohjaukseen.
