Tehokas riskinhallinta yhteiskunnassa edellyttää, että käsitys riskien suuruudesta on oikea eikä väärä.
Media jaksaa julkaista uutisia kemikaalien vaaroista muutamin selvin poikkeuksin. Tällainen poikkeus on ollut kemikaali nimeltään etanoli. Tosin aivan viime aikoina tässä on ollut pientä muutosta. Väheksynnän taustalla ovat useammin asenteet kuin tosiasiat, ja kemikaalien vaaroista ja ennen muuta vaarojen keskinäisistä suhteista on paljon väärinkäsityksiä. Mitä tapahtuisi, jos alkoholilta vaadittaisiin samat turvallisuusvaatimukset kuin ravinnon epäpuhtautena olevilta kemikaaleilta? Kuinka suuria annoksia pidettäisiin vaarallisina, ja kuinka suuria olisivat turvallisina pidetyt annokset, ja mille tasolle asettuisivat turvallisuuden takaavat raja-arvot?
Arviot kemikaalien riskeistä perustuvat pääasiassa eläinkokeisiin. Koska yleensä on monia epävarmuuksia tiedon siirtämisessä ihmistä koskevaksi, käytetään turvallisuusmarginaaleja. Nämä turvamarginaalit ovat yleensä suuria, jotta taattaisiin turvallisuus kaikkein herkimmilläkin yksilöillä.
Suurimman turvallisen annoksen määritys
Jotta voitaisiin verrata eri annosten myrkyllisyyttä erikokoisilla eläinlajeilla, annokset ilmoitetaan yleensä grammoina eläimen tai ihmisen painokiloa kohti. Eläinkokeissa annetaan yleensä useita annoksia eläimille, ja vaikutuksia seurataan eripituisia aikoja. Välittömiä vaikutuksia tutkitaan yhden kerta-annoksen jälkeen, mutta pitkäaikaisvaikutusten selvittämiseksi tarvitaan jopa vuosien tutkimusta, jonka aikana kolmea tai useampaakin annosta annetaan päivittäin eläimille. Näin voidaan määrittää annos-vaikutussuhteet seuraamalla terveysvaikutuksia rottapopulaatiossa herkimmistä yksilöistä aina kaikkein kestävimpiin yksilöihin.
Keskimäärin ihminen on noin 200 kertaa niin painava kuin rotta. Monien kemikaalien vaikutukset ihmisessä ovat samoja noin 200 kertaa suurempina annoksina kuin rotissa, toisin sanoen annoksen kilogrammaa kohti ollessa sama. Ei voida kuitenkaan olla varmoja, että näin olisi aina. Erot aineenvaihdunnassa voivat aiheuttaa eroja annos-vastesuhteissa rottien ja ihmisten välillä. Siksi tarvitaan turvallisuusmarginaaleja takaamaan, että ei tule odottamattomia haittavaikutuksia ihmisissä.
Tavallisin turvallisuusmarginaali on satakertainen. Toisin sanoen eläimissä turvalliseksi todettu annos jaetaan sadalla, ja oletetaan, että tuo sadasosan suuruinen annos on varmasti turvallinen myös herkimmille ihmisille.
Alkoholin turvallisuusmarginaali
Alkoholi aiheuttaa rotissa tärkeimmät myrkkyvaikutuksensa eli maksavaurion ja kehityshäiriöitä jälkeläisiin annoksina 3–10 grammaa eläimen painokiloa kohti päivässä, yksi gramma ei aiheuta haittoja. Turvalliseksi arvioitu annos ihmiselle olisi siis sadasosagramma kiloa kohti päivässä.
Muutettuna helpommin ymmärrettäväksi annokseksi tämä tarkoittaa puoli grammaa alkoholia päivässä naiselle tai nuorelle, joka painaa 50 kg, aikuiselle 80-kiloiselle miehelle hiukan enemmän. Tämä alkoholimäärä on jälkiruokalusikallisessa (10 ml) olutta ja teelusikallisessa (5 ml) viiniä. Alkoholi on kuitenkin myös syöpää aiheuttava aine. Koe-eläimissä jopa poikanen voi saada syövän, jos se altistuu alkoholille kohdussa. Alkoholi aiheuttaa syöpää suurin piirtein samoina annoksina kuin muitakin myrkkyvaikutuksia.
Syöpää aiheuttavia aineita kohdellaan yleensä tiukemmin kuin muita myrkyllisiä aineita. Tämä tarkoittaa sitä, että käytetään suurempia turvamarginaaleja, yleensä vähintään yhtä kertaluokkaa suurempaa, eli vaaditaan tuhatkertainen turvamarginaali satakertaisen sijasta. Tämä tarkoittaa, että turvallinen annos alkoholia olisi noin 0,1 ml (2–3 tippaa) päivässä. Tippa ei siis tapa, eikä vielä kaksikaan.
Teoria ja käytäntö
Rotta ei ole pieni ihminen. Siksi meidän on otettava huomioon, että laskelmassamme on epätarkkuutta. Meillä on runsaasti suoraa tietoa alkoholista, ja voimme perustaa arviomme ihmisestä saatuihin tuloksiin eläintietojen sijasta. Tiedämme, että riskit alkavat lisääntyä vasta 10–20 grammaa ylittävän annoksen jälkeen puhdasta alkoholia päivässä (lasi viiniä tai pullo olutta) päivässä.
Täten viisinkertainen turvallisuusmarginaali riittäisi sen satakertaisen sijasta, jota käytettäisiin pelkästään eläinkokeisiin perustuvassa riskinarvioinnissa.
Monista kemikaaleista meillä on vain eläinkoetietoa. Siksi suuret turvallisuusmarginaalit ovat järkeviä, mutta emme saa unohtaa, milloin näitä on käytetty. Jos unohdamme tämän, aineet, joista on paljon suoraa tietoa ihmisestä, näyttävät vähemmän vaarallisilta. Aineet, joista on vain eläinkoetietoa, näyttävät vaarallisemmilta. Tällöin asiat kääntyvät päälaelleen, koska tosiasiassa olemme varmoja vain niiden aineiden vaarallisuudesta, joista on ihmisestä saatua tietoa. Muista aineista on vain arvio, että ne saattavat olla ihmiselle vaarallisia, koska ne ovat myrkyllisiä eläimille.
Raja-arvot siis heijastavat varovaisuutta, jonka tarkoitus on varmistaa turvallisuus tiedon puuttuessakin. Kuitenkin jopa ammatti-ihmiset joskus unohtavat tämän, ja kuvittelevat raja-arvoja todellisiksi rajoiksi turvallisten ja myrkyllisten annoksien välillä.
Ihminen voi tietysti olla sata kertaa herkempi jollekin kemikaalille kuin rotta, ja silloin satakertainen turvallisuusmarginaali todellisuudessa tarvittaisiin. Keskimäärin näin ei ole. On jopa mahdollista, että koe-eläin olisi herkempi joillekin kemikaaleille kuin ihminen.
Väärän tulkinnan ongelmia
Jos riskit tulkitaan väärin, siitä voi seurata vääriä painotuksia. Saatamme tuhlata vaivaa ja rahaa liioiteltujen riskien poistamiseen, kun toimemme eivät paranna turvallisuuttamme lainkaan. Toisaalta voimme aliarvioida riskejä, jotka on osoitettu erittäin hyvin.
Epidemiologisten väestötutkimuksien mukaan ilmansaasteet tappavat satojatuhansia ihmisiä Euroopassa. Kuitenkin Euroopan unioni on ollut hyvin haluton pienentämään pienhiukkasten raja-arvoja tutkijoiden suosittelemille turvallisille tasoille. Sen sijaan kaupunki-ilman syöpää aiheuttavia metalleja on säädelty hyvin tiukasti, vaikka ei ole mitään näyttöä siitä, että ne olisivat olennainen tekijä ilmansaasteiden aiheuttaman syövän synnyssä. Tämä viittaa siihen, että olemme taipuvaisia etsimään syntipukkeja: oikea riski nähdään niin hankalana ja poliittisesti epäsuosittuna, että sen sijaan tehdään jotain helpompaa mutta paljon vähemmän tärkeää.
Vaikka kemikaalien turvallisuus on tärkeä asia, on myös tärkeää muistaa eri riskien keskinäinen tärkeys terveydellemme. Näihin kuuluvat myös itse otetut riskit kuten tupakointi ja alkoholi. Muutoin tehdään suunnattomia investointeja, joiden tulokset ovat kyseenalaisia, ja todella tärkeitä asioita laiminlyödään.
