Formaldehydi on ärsyttävä kaasu, jonka pitoisuudet on pyrittävä pitämään mahdollisimman pieninä. Lähteet ovat käytännössä sisälähteitä, joten merkittävin keino on tuuletus, mutta myös materiaalien valintaan kannattaa kiinnittää huomiota.
Tosiasiassa on päinvastoin, formaliini on formaldehydiä. Formaldehydi (HCHO) on voimakkaasti ärsyttävä kaasu kuten monet aldehydit. Sen vesiliuos tunnetaan formaliinina. Niin kauan kuin anatomian opetuksessa käytettiin oikeita ruumiita, lääketieteen opiskelijat tapasivat haista (myös raitiovaunussa matkalla anatomian laitokselta muualle) vahvasti formaliinilta, jota käytettiin ruumiiden säilyttämiseen.
Formaldehydi reagoi monien muiden aineiden kanssa, jonka takia sitä käytetään monissa liimoissa ja muissa rakennusmateriaaleissa kovettamaan (polymerisoimaan) muita materiaaleja. Sitä käytetään myös säilöntäaineena monissa tuotteissa, mm. kosmetiikassa. Se hapettuu ilmassa hiilidioksidiksi melko nopeasti valon vaikutuksesta. Elimistössä se hapettuu muurahaishapoksi ja edelleen hiilidioksidiksi. Formaldehydi on myös ihmisen normaali aineenvaihduntatuote, ja elimistössä on melko suuri luonnollinen formaldehydipitoisuus.
Lähteet
Formaldehydin lähteet ulkoilmassa liittyvät liikenteeseen muiden aldehydien kuten akroleiinin ohella. Suurimpia pitoisuuksia aiheuttavia sisälähteitä ovat kosteuden ja lämmön pehmentämät rakennuslevyjen, parkettien, muovipinnoitteiden ja kalusteiden ureaformaldehydiliimat ja joissain tapauksissa myös taitamattomasti käytetyt eristevaahdot. Muita sisälähteitä ovat mm. eräät vesipohjaiset maalit, formaldehydiä päästävät tekstiilit, puhdistus- ja desinfiointiaineet, kaasuliedet, huopakynät ja tulipesät. Aikaisemmin monista lastulevyistä vapautui huoneilmaan rakentamisen jälkeen suuria formaldehydipitoisuuksia. Tupakointi on tärkeä sisälähde. Siten altistumme monin tavoin tälle äkäiselle kemikaalille.
Altistumistasot
Formaldehydille altistutaan hengityksen kautta kolmanneksi eniten pääosin ulkoilmasta peräisin olevan hään, sekä jokseenkin harmittoman sisälähteistä tulevan asetonin jälkeen. Ilman erityisiä sisälähteitä (tupakka ja ureaformaldehydiliimat) altistumistaso formaldehydille on Suomessa alle 10 mikrogrammaa/m3. Sisälähteet suurentavat sisäilmapitoisuuden kuitenkin helposti 40–100 mikrogrammaa/m3 tasolle, jolla moni jo aistii formaldehydin hajun ja ylärajalla myös limakalvoärsytyksen. Teollisuudessa on tavattu 120–12 000 mikrogrammaa/m3 pitoisuuksia.
Terveysvaikutukset
Formaldehydi on ärsyttävä kaasu, joka ärsyttää varsinkin silmien, nenän ja ylähengitysteiden limakalvoja. Ärsytyskynnys on matala, aikuisille 100–600 mikrogrammaa/m3, lapsilla mahdollisesti vain 40 mikrogrammaa/m3. Suuret pitoisuudet voivat aiheuttaa ihmiselle nenäontelon syöpää ja mahdollisesti myös leukemiaa. Tämä tiedetään työympäristöstä, koska eräät työntekijäryhmät ovat aikaisemmin altistuneet jopa vuosikymmenien ajan hyvin suurille formaldehydipitoisuuksille.
Pitäisikö jotain tehdä?
Sisäilman formaldehydin riskejä alettiin tutkia ja rakennusmateriaalien formaldehydipäästöjä rajoittaa jo 1980-luvulla. Esimerkiksi lastulevyjen laatu on tämän jälkeen olennaisesti parantunut. Tästä huolimatta haju- ja ärsytyskynnyksen ylittävät sisäilman formaldehydipitoisuudet ovat edelleen yleisiä. Asumisterveysasetuksen määrittelemä toimenpideraja on 50 mikrogrammaa/m3 vuosikeskiarvona, ja WHO suosittelee puolen tunnin ohjearvoksi 100 mikrogrammaa/m3. Yksityisen kansalaisen kannalta tärkein toimenpide on edellä mainittujen lähteiden välttämisen ohella tuulettaa uusia huoneistoja tehostetusti ensimmäisten kuukausien aikana. Tuuletus tai kohdepoisto on olennainen myös käsiteltäessä esim. liimoja ja maaleja, joista vapautuu formaldehydiä.
