Mitä on ilmastonmuutos?

Ilmastonmuutos, jota epätäsmällisesti sanotaan kasvihuoneilmiöksi, vaikuttaa terveyteen monin tavoin. Oikea kasvihuoneilmiö on itse asiassa ihmissukua paljon vanhempi ilmiö, ja se on elämän edellytys maapallolla (kuva Kasvihuoneilmiön periaate). Se tekee maapallosta siedettävän paikan, jonka keskilämpötila on noin 15 °C. Ilman kasvihuoneilmiötä olisi keskimäärin pakkasta noin 18 °C, ja yön ja päivän vaihtelu jyrkkä, päivällä olisi paahtavan kuuma ja yöllä sitäkin kovempi pakkanen.

Ympärillämme oleva ilmakehä ja sen kaasut kuitenkin estävät lämmön karkaamista avaruuteen, ja sen ansiosta keskilämpötila nousee yli 30 °C verran, –18 °C:sta +15 °C:een. Se toimii kuin kasvihuone tai automme auringonpaisteessa: ikkunat päästävät auringon energiaa valona sisään, mutta lämpöä häviää infrapunasäteilynä yhtä paljon ympäristöön vasta, kun auto on varsin kuuma Lisäksi ilmakehä ja sen tuulet kierrättävät lämpöä, niin ettei yön ja päivän lämpötilaero kasva kovin suureksi.

Tärkein ilmakehän kasvihuonekaasuista on vesihöyry, muita ovat hiilidioksidi, metaani, typpioksiduuli eli ilokaasu, kloorifluorihiilivedyt ("freonit") ja alailmakehän otsoni. Näistä kloorifluorihiilivedyt ovat kokonaan ihmisen tuottamaa, muiden pitoisuudet riippuvat osittain ihmisen toiminnoista.

Ilmastonmuutos tarkoittaa siis kasvihuoneilmiön voimistumista. Kun hiilidioksidin määrä lisääntyy, lämmön karkaaminen hidastuu edelleen, ja siksi keskilämpötila nousee. Kuinka paljon se nousee, on toinen asia. Jos se nousisi suoraan hiilidioksidin pitoisuuden mukaisesti, jo Svante Arrhenius olisi vuonna 1896 ennustanut kohdalleen: hiilidioksidin kaksinkertaistuminen nostaisi lämpötilaa noin 5 °C.

Kuinka varmoja ovat ennusteet?

Epävarmuuksia aiheuttaa eniten vesihöyry. Kun lämpötila alkaa nousta, vettä haihtuu enemmän ja pilvisyys lisääntyy. Pilvisyyden muutoksen takia on vaikea ennustaa tarkasti, paljonko lämpötila itse asiassa nousisi. Vesihöyryhän on myös kasvihuonekaasu, mutta toisaalta pilvet heijastavat auringonvaloa pois. Tämänhetkinen kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n pahin ennuste vuosille 2081–2100 on 2,6–4,8 °C, ja maltillisin ennuste on 0,3–1,7 °C. Erot ennusteissa riippuvat eniten siitä, kuinka paljon päästöihin pystytään vaikuttamaan. Valitettavasti edistys on ollut lähes olematonta, ja päästöt ovat pahimpiakin ennusteita suurempia.

Ennuste on keskimääräinen ennuste koko maapallolle. Eri alueiden välillä voi olla suuria vaihteluita. Yleensä ennustetaan, että mitä lähempänä napaseutua ollaan, sitä enemmän lämpötila nousisi. Suomessa lämpötilan nousu voisi siis olla pikemminkin 6 °C kuin 1 °C, jos hiilidioksidipitoisuus kaksinkertaistuu esiteollisesta 0,028 %:sta 0,056 %:iin. Paitsi, jos Golf-virta kääntäisi suuntaansa, jolloin ilmasto jäähtyisi huomattavasti, erityisesti talvella. Euroopan ilmasto olisi silloin lähellä Alaskan tai Labradorin nykyistä ilmastoa. Tätä ei kuitenkaan pidetä todennäköisenä ainakaan lähimpään sataan vuoteen.

Mitä tapahtuu terveydelle?

Tässä epävarmassa tilanteessa on siis vaikea lähteä ennustamaan, mitä terveydelle tapahtuisi. Koko maailman tasolla terveysvaikutuksia on ennustettu tulevan lähinnä kolmesta eri asiasta. Satoisuus heikentyy tietyillä alueilla, mikä nostaisi viljan hintaa, toisi nälänhätää ja sen mukana pakolaisuutta ja monia terveysvaikutuksia. Se, että jossakin muualla satoisuus voisi parantua, ei välttämättä lyhyellä tähtäyksellä auttaisi kärsineitä alueita. Nälkään jääneet viljelijäthän eivät asu siellä. Kestää pitkään siirtää tuotantoa uusille alueille ja rakentaa uusi infrastruktuuri jakelua varten. Vähentyneistä sadoista aiheutuvan vajaaravitsemuksen on ennustettu olevan ilmastonmuutoksen suurin terveysvaikutus. Tämä luultavasti selittää jo osan Pohjois-Afrikan nälänhädästä.

Toiseksi lämpeneminen voi lisätä tartuntatautien leviämistä, etenkin hyönteisten välittämien tautien. Tärkein näistä on malaria, jota levittävä malariahyttynen saisi paremmat oltavat uusilla alueilla Eurooppaa ja Yhdysvaltoja myöten. Vaikka kuivuus toisaalla huonontaa hyttysten elinolosuhteita, nettovaikutuksen lasketaan olevan malarian lisääntyminen. Paljonko tämä lisäisi malariaa sisällä nyhjäävälle tietokonesukupolvelle, onkin sitten toinen asia. Mutta koko maapallolla lisäyksen on arvioitu olevan 50–80 miljoonaa uutta malariatapausta vuodessa; tosin tämä määrä on kovin riippuvainen siitä, kuinka malarian torjuntatoimet edistyvät. Eräiden muidenkin tartuntatautien on ennustettu lisääntyvät, toiset niistä ovat myös väli-isäntien välittämiä, toiset elintarvike- ja vesihygieniaan liittyviä tauteja.

Kolmas ennustettu terveysvaikutus on erilaisten sään ääri-ilmiöiden vaikutus terveyteen. Lämpeneminen sinänsä lisää varmuudella myös helleaaltoja, ja helleaaltoihin liittyy aina lisääntynyt kuolleisuus ja sairastuvuus. Elokuun kahden ensimmäisen viikon aikana vuonna 2003 Keski-Euroopassa oli paha helleaalto. Ranskassa lasketaan kuolleen 15 000 ihmistä enemmän, kuin samaan aikaan muina vuosina. Pahimpana päivänä kuolleisuus oli viisinkertainen edellisten vuosien vastaaviin päiviin verrattuna. Koko Euroopassa liikakuolleisuuden arvioidaan olleen noin 35 000.

Helle ja kuivuus lisäävät myös metsäpaloja, joka koettiin karvaasti mm. Australiassa vuonna 2009 ja jälleen 2019. Kontrolloimattomat metsäpalot ovat tulleet jokavuotisiksi Välimeren maissa Kreikasta Portugaliin. Ne ovat aiheuttaneet kuolemia ja suunnatonta aineellista vahinkoa.

Toisaalta kuitenkin talven lauhtuminen vähentää kuolleisuutta. Kylmyyteen on kuitenkin helpompi varautua kuin kuumuuteen, joten kokonaiskuolleisuuden arvioidaan selvästi lisääntyvän.

Vuonna 2005 hurrikaani Katrina tuhosi suuren osan New Orleansin kaupunkia ja vahingoitti monia muita alueita eteläisissä Yhdysvalloissa. Merkittäviä myrskyjä olivat myös Irma 2017 ja Florence 2018. Aiheutuivatko nämä ilmastonmuutoksesta? Yksittäistapauksessa on vaikea sanoa, mutta ilmaston muuttuminen lisää sään ääri-ilmiöitä kuten myrskyjä ja tulvia, koska valtamerien pintalämpö nousee. Vaikka täsmällinen ennustaminen on mahdotonta, vakuutustilastot osoittavat näissä jo viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajalta selvää lisäystä.

Mitä tehdä?

Ilmastonmuutoksessa ei olekaan olennaisinta riskien mahdollisimman täydellinen todistaminen tilastotieteellisesti, vaan sen arvioiminen, kuinka suuria riskejä haluamme ottaa. Jos ilmastonmuutos on kohtuullisen todennäköinen, ja sillä on toteutuessaan hyvin suuria vaikutuksia sekä meidän ympäristöömme ja terveyteemme että talouteemme, on tietysti kaikki syy varautua siihen (ks. Mikä on varovaisuusperiaate – onko parempi katsoa kuin katua?). Jo 5 %:n todennäköisyys suuren katastrofin kehittymiselle on mahdoton hyväksyä, puhumattakaan 95 % todennäköisyydestä. Syöpää aiheuttavista kemikaaleista jotkut eivät hyväksy edes todennäköisyyttä yksi miljoonasta. On toki paljon todennäköisempää, että ilmasto muuttuu kuin että se ei muuttuisi. Kuka ottaisi yhtä suuren riskin saada syöpä?

On vähän hämmentävää, että vasta brittiläisen ekonomistin Nicholas Sternin arviot ilmastonmuutoksen taloudellisista kustannuksista herättivät eri maiden hallitukset pohtimaan seurauksia. Toisin sanoen ympäristöperusteet eivät vakuuttaneet, ennen kuin ne muutettiin rahaksi, ja taloudelliset tappiot todella näyttivät järkyttäneen heitä. Laman myötä tuo valaistuminen näyttää kuitenkin taas menneen ohi.

Terveyden kannalta on tärkeä myös se näkökohta, että samoilla keinoilla, joilla estetään ilmastonmuutosta, estetään myös terveyteen suoraan vaikuttavien päästöjen syntyä. Näitä ovat mm. fossiilisten polttoaineiden tuottamat pienhiukkaset, typen oksidit, häkä ja rikkidioksidi.

Näistä hään ja rikkidioksidin torjuntaan on riittävä tekniikka olemassa, pienhiukkasten poistamiseen kohtuulliset keinot, mutta typenoksidien osalta vain välttävät. Energiankulutuksen lisääntyessä nopeasti esim. kehitysmaissa myös terveyteen vaikuttavien päästöjen lisääntymisen riski on suuri. Sen takia on erittäin tärkeää vähentää riippuvuutta fossiilisesta energiantuotannosta ja kehittää sellaisia energiantuotantomuotoja, että sekä hiilidioksidin että suoraan terveyteen vaikuttavien aineiden päästöjä voidaan vähentää.