Radon on suomalaisten tärkein radioaktiivista säteilyä aiheuttava aine. Siitä aiheutuu noin 300 keuhkosyöpää vuodessa. Jos tätä ongelmaa ei talossaan hoida, ei maksa vaivaa puhua mistään muustakaan radioaktiivisuuden riskistä.
Jos otsikon kysymykseen pitää vastata suoraviivaisesti: kyllä säteilee. Jokaisessa kodissa on monenlaista säteilyä, valonsäteitä, infrapuna- eli lämpösäteitä, ultraviolettisäteitä, radioaktiivista säteilyä sekä meistä itsestämme lähtevää että ulkopuoleltamme. Olennaista ei ole onko vastaus kyllä vai ei, kuten ei monessa muussakaan ympäristöterveyskysymyksessä. Olennaista on, mitä sorttia ja kuinka paljon (ks. Mikä on vaarallisin säteily terveydelleni?).
Radonin riskit
Ihmisen terveyshaittojen kannalta tärkein kodin radioaktiivinen säteily on Suomessa radon. Siitä aiheutuu noin kolme neljäsosaa suomalaisten vuosittain saamasta säteilyaltistuksesta. Radonin aiheuttamasta keuhkosyövästä on erittäin hyvät ja vankat tiedot kaivoksista. Kaivoksissa radonpitoisuudet voivat olla kymmeniä tai satoja kertoja suurempia kuin huoneilmassa. Tämä ei ole millään lailla pelkästään uraanikaivoksiin liittyvä asia, vaan koskee kaikenlaisia kaivoksia. Muiden syöpien kuin keuhkosyövän vaara ei ole kaivosmiehillä suurentunut.
Kotien huoneilman radonpitoisuudesta aiheutuva syöpävaara oli pitkään epäselvä. Tämä johtuu siitä, että pitoisuudet ovat pienempiä eikä ihmisen altistusta voida taaksepäin arvioida yhtä hyvin kuin kaivoksissa. Syövän kehittyminenhän kestää monia vuosia, ja tämänhetkinen radonpitoisuus ei välttämättä kuvasta elinaikaista radonaltistustamme. Lisäksi tupakointi on erittäin vahva sekoittava tekijä, joka vaikeuttaa tutkimuksia. Sittemmin on kuitenkin tehty useita laajoja tutkimuksia, näitä on myös Suomesta ja Ruotsista. Tulokset näyttävät täsmäävän hyvin yhteen kaivostutkimusten kanssa, ja huoneilman radonin arvioidaan niiden perusteella aiheuttavan Suomessa noin 300 keuhkosyöpää vuodessa, eli kymmenesosan kaikista keuhkosyövistä. Tosin epävarmuusraja voi olla aika suuri, 100–700 syöpää.
Radonin lähteet
Radon on kallioperässä olevasta uraanista ja radiumista syntyvä jalokaasu, joka on täysin näkymätöntä, hajutonta ja mautonta. Sitä ei siis voi todeta millään keinolla ilman ammatti-ihmisen suorittamaa mittausta. Radonin aiheuttama syöpävaara ei aiheudu itse radonista, vaan siitä ilmassa muodostuvista lyhytikäisistä hajoamistuotteista, mm. lyijy- ja poloniumisotoopeista, joista lähtee niiden nopeasti hajotessa alfasäteilyä. Hajoamistuotteet tarttuvat ilmassa oleviin pieniin tomuhiukkasiin, jotka joutuvat keuhkoihin ja saattavat jäädä hengitysteiden limakalvolle. Alfasäteily on ihmisen soluille hyvin tuhoisaa, mutta vain lyhyen matkan etenevää säteilyä. Siksi vaikutukset rajoittuvat keuhkoihin.
Sisäilman radonpitoisuudet Suomessa kuuluvat maailman suurimpiin. Toisaalta kallioperässämme on runsaasti uraania ja radon pääsee helposti sorakerrosten läpi. Toisaalta rakentamistekniikan muutokset eivät ole ottaneet huomioon radonin sisään pääsyn estämistä. Aikaisempi tapa tehdä kivijalka ja jättää tuuletettu tila lattian alle tuuletti radonin pois. Maavaraisessa laatassa olevat pienetkin halkeamat laskevat sen sijaan radonin iloisesti läpi asuntoon, ja asuntojen alipaine suorastaan imee sitä maaperästä. Sitä voi tulla myös vesi- ja viemäriputkien läpivientien kautta.
Suomessa radonalueita on erityisesti Itä-Uudellamaalla, Kymenlaaksossa, Päijät-Hämeessä, Kanta-Hämeessä ja Pirkanmaalla. Tyypillisiä alueita ovat soraharjut kuten Pispalanharju ja Salpausselän alue. Maan huokosissa radonin aktiivisuus on usein yli 10 000 Bq/m3, kun se ulkoilmassa laimenee nopeasti 10 Bq/m3:iin1. Pientaloissa radonpitoisuus on keskimäärin 121 Bq/m3, mutta se vaihtelee suuresti. Sosiaali- ja terveysministeriön päätöksen mukaan asunnon huoneilman radonpitoisuus ei saisi ylittää 300 Bq/m3 (viitearvo).
Viime vuosina rakentamisessa on ruvettu kiinnittämään huomiota radonvaaran poistamiseen. Uusi asunto tulee suunnitella ja rakentaa siten, että radonpitoisuus ei ylitä 200 Bq/m3. Jos 300 Bq/m3 ylittyy, vanhakin asunto on korjattava. Korjauksista löytyy ohjeita muun muassa Säteilyturvakeskuksen kotisivuilta.
Jos suuria radonpitoisuuksia ei asunnoista alenneta, on aivan turha pelätä mitään muuta säteilyä. Tšernobylin onnettomuuden jälkeen jotkut harkitsivat jopa maasta muuttoa radioaktiivisuuden takia. Tosiasiassa jatkuva radonaltistus on Suomessa paljon tärkeämpi riski kuin mikään muu radioaktiivinen altistus.
Suomalaisten vuosittainen keskimääräinen säteilyannos vuonna 2012. Tšernobylistä aiheutunut säteilyannos oli tuolloin vain 0,02 mSv. Uusien arvioiden (2018) mukaan radonin osuus on vielä suurempi, noin 73 % (A. Auvisen ym. mukaan). Lähde: Mussalo-Rauhamaa H, Pekkanen J, Tuomisto J, Vuorinen HS (toim.). Ympäristöterveys. 2. painos. Kustannus Oy Duodecim 2020; s. 82.
1 Bq, Becquerel on radioaktiivisuuden mitta, joka tarkoittaa yhtä radioaktiivista hajoamista sekunnissa
