Säteilyn vaarallisuus perustuu kahteen erilaiseen asiaan, altistuksen suuruuteen ja säteilytyypin ominaiseen kykyyn aiheuttaa vauriota. Vaarallisinta on sellainen säteily, jonka riskejä ei ymmärretä tai niistä ei piitata, ja altistus muodostuu sen takia suureksi. Esimerkki tällaisesta on auringonvalo.
Tilastovaarallisuus
Jos säteilyn vaarallisuuden mittariksi otetaan syöpätilastot, vaarallisin säteily on auringon ultraviolettisäteily (kuva Karkea arvio eri säteilytyyppien Suomessa vuodessa aiheuttam). Melanooma on ollut yksi nopeimmin lisääntyvistä syöpätyypeistä Suomessa. Sen ilmaantuvuus on yli kymmenkertaistunut 65 vuodessa. Tärkeimpänä syynä pidetään harkitsematonta auringonottoa. Jos iho pääsee palamaan liiallisesta auringonotosta, melanoomariski kasvaa huomattavasti. Vuonna 2017 Suomessa todettiin 1 719 uutta melanoomaa.
Erityisen huolestuttava piirre tilastoissa on alle 55-vuotiaissa todettujen melanoomien lukumäärä, Euroopassa uusia tapauksia oli 21 000 vuonna 2002. Tämän ajatellaan heijastavan syöpiä, jotka aiheutuvat ihon palamisesta lapsena ja nuorena. Auringonpolttamat ja huolimaton altistuminen UV-valolle lisäävät melanooman riskiä merkittävästi ja aiheuttavat myös muita ihosyöpiä, jotka ovat melanoomaa yleisempiä. Yleisin on ajoissa hoidettuna hyväennusteinen tyvisolusyöpä, jota on useita tuhansia uusia tapauksia vuodessa.
Myös solariumien arvioidaan aiheuttavan melanoomaa, ehkä muutaman sadasosan siitä, mitä auringonotto ulkona aiheuttaa. Solariumeja ei voida suositella kenellekään, kaikkein vähiten nuorille (ks. Onko solarium vaarallista vai terveyden edistäjä?).
Toinen suomalaiselle vaarallinen säteily on asuntojen radon. Sen arvioidaan aiheuttavan noin 300 keuhkosyöpää vuodessa (ks. Säteileekö kotini?). Hyvin suuri eurooppalainen tutkimus, jonka kohteena oli 7 000 keuhkosyöpäpotilasta ja 14 000 kontrollia, päätyi 8 % riskin lisäykseen jokaista 100 Bq/m3 kohti asunnon radonpitoisuudessa. Tämä ei ole erityisen suuri radonpitoisuus, ja Suomessa on 220 000 asuntoa, joissa radonia on yli 200 Bq/m3 ja 59 000 asuntoa, joissa on yli 400 Bq/m3. Suurin osa keuhkosyövistä tulee tupakoijille, koska radon lisää ei-tupakoijien ja tupakoijien syöpäriskiä samassa suhteessa, mutta tupakoijan riski on tupakoinnin takia jo valmiiksi suurentunut (ks. Tuleeko tupakansavussa olemisesta keuhkosyöpä?). Edellä mainitussa tutkimuksessa tupakoijan riskin saada keuhkosyöpä 75 vuoden ikään mennessä arvioitiin olevan 10 %, jos radonia ei ole, 12 %, jos radon on 100 ja 16 %, jos radon on 400 Bq/m3 ja 1 000 Bq/m3 kaksinkertaistaa keuhkosyöpäriskin.
Tšernobylin onnettomuuden aiheuttama lisäriski Suomessa on niin pieni, että sitä ei tilastollisesti voida koskaan saada selville väestössä (ks. Paljonko Tšernobylin onnettomuus vaikutti terveyteen Suomessa?). Ensimmäisenä vuonna onnettomuuden jälkeen lisäaltistus oli noin 5 % suomalaisten kokonaisaltistuksesta kaikelle radioaktiiviselle säteilylle, seuraavina vuosina alle yksi prosentti. Suomalaisten altistuksesta radon selittää yli puolet, muita suuria lähteitä ovat luonnon muiden aineiden säteily, avaruudesta tuleva säteily ja säteilyn lääketieteellinen käyttö.
Karkea arvio eri säteilytyyppien Suomessa vuodessa aiheuttamista syövistä. Auringonvalo koetaan “luonnolliseksi” ja ruskettuminen terveelliseksi, eikä UV-säteilyn riskejä koeta samalla tavalla kuin “keinotekoisen” säteilyn, vaikka ne ovat todellisuudessa paljon suuremmat. Lähde: Mussalo-Rauhamaa H, Pekkanen J, Tuomisto J, Vuorinen HS (toim.). Ympäristöterveys. 2. painos. Kustannus Oy Duodecim 2020; s. 205 (muokattu).
Säteilytyypin vaarallisuus
Säteilyn vaarallisuutta voidaan katsoa myös toisesta näkökulmasta. Tavallaan vaarallisimpana säteilymuotona voidaan pitää alfasäteilyä, koska se on hyvin voimakasta ja tuhoisaa kudokselle, joskin se etenee vain suhteellisen lyhyen matkan. Siksi radon on niin paha keuhkosyövän aiheuttaja, mutta ei toisaalta aiheuta muita syöpiä, koska säteily rajoittuu keuhkoihin.
Altistumisen suuruus
Myös radioaktiivinen jodi voi olla hyvin vaarallista. Tämä perustuu siihen, että se kertyy erittäin tehokkaasti kilpirauhaseen, jolloin sen aiheuttama paikallinen altistus on hyvin suuri. Tämän takia Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen nähtiin Ukrainassa ja Valko-Venäjällä niin paljon lasten kilpirauhasyöpää. Surullisinta on, että vaikutus olisi voitu lähes kokonaan välttää valvomalla kriittisten jodilaskeuman saastuttamien elintarvikkeiden kuten maidon käyttöä lapsilla ja käyttämällä joditabletteja.
Vaarallisuutta voidaan siis katsoa eri näkökulmista. Yksi säteily voi ominaisuuksiltaan olla pahempaa kuin toinen. Säteily voi esim. radioaktiivisen aineen kertymisen vuoksi kohdistua tehokkaasti yhteen ainoaan elimeen ja aiheuttaa siellä suuren altistuksen. Tai säteilylle altistuminen voi olla säteilyn yleisen esiintymisen vuoksi yleisempää kuin muille säteilytyypeille. Näistä erilaisista tekijöistä koostuu sitten ihmisen tai koko väestön kokonaisriski.
