Vastoin yleistä luuloa syövän keskeiset syyt eivät ole ympäristön kemiallistumisessa, vaan vanhoissa ja tylsissä suurissa tekijöissä, joiden vähentäminen vaatii meiltä ennen muuta elintapojen muutoksia.

John Higginson tutki eri maiden syöpätilastoja Maailman terveysjärjestön syöväntutkimusinstituutissa (IARC) Lyonissa 1960-luvulla. Hän totesi, että samaa syöpää esiintyi eri maissa aivan eri tavalla. Jotkut erot olivat todella suuria. Australiassa ihosyöpä oli yli 200 kertaa yleisempi kuin Intiassa. Ruokatorven syöpä oli Iranissa 300 kertaa yleisempi kuin Nigeriassa. Mahasyöpä oli Japanissa 25 kertaa yleisempi kuin Ugandassa.

Perinnöllisyys vai ympäristö?

Syitä erilaiseen syöpäriskiin eri maissa voi olla periaatteessa kaksi: joko australialaiset, iranilaiset ja japanilaiset olivat perinnöllisesti paljon herkempiä näille syöville kuin intialaiset, nigerialaiset ja ugandalaiset, tai sitten erilainen ympäristö aiheutti erisuuruisen syöpäriskin eri maissa. Tätä selvitettiin siirtolaistutkimuksin. Huomattiin, että kun japanilainen muuttaa Amerikkaan, hänen lastensa mahasyöpäriski pienenee amerikkalaiselle tasolle. Toisaalta hänen lastensa rintasyöpäriski nousee myös amerikkalaiselle tasolle, eli viisi kertaa suuremmaksi kuin se on Japanissa.

Mitä tämä tarkoittaa? Syöpäerojen syy ei voi suurelta osin olla erilaisissa perinnöllisissä taipumuksissa, vaan eri maissa on erilaisia ympäristötekijöitä, jotka aiheuttavat erilaisen syöpävaaran. Higginson arvioi, että jopa 80–90 % syövästä olisi ulkoisten tekijöiden aiheuttamaa eikä perimään liittyvää.

Ehkäisy mahdollinen?

Tästä seuraa se tärkeä mahdollisuus, että syövän syyt voisivat olla poistettavissa, jos ne kerran ovat ulkoisten tekijöiden eli ympäristön aiheuttamia. Kun samaan aikaan kemikaalit olivat joutuneet huonoon huutoon mm. Rachel Carsonin kirjan Äänetön kevät (1962) jälkeen, media ja monet tutkijatkin tekivät sen johtopäätöksen, että 80–90 % syövästä aiheutuu kemikaaleista. Tätähän Higginson ei ollut sanonut, vaan syöpä saattoi riippua mistä tahansa ulkoisesta tekijästä, joka ei ollut perimää. Sellaisia ovat ympäristön kemikaalien ohella monet elintapatekijät.

Hyvä esimerkki tästä on rintasyöpä ja siihen nähden eri tavalla käyttäytyvä kohdunkaulansyöpä. Rintasyövän vaara pienenee synnytyksien ja imetyksien myötä. Itse asiassa Bernardino Ramazzini kiinnitti huomiota jo vuonna 1700 nunnien suureen rintasyöpien määrään, ja arveli, että se johtuu selibaatista. Toisaalta kohdunkaulansyövän vaara liittyy suureen seksuaaliseen aktiivisuuteen, erityisesti useisiin partnereihin. On helppo ymmärtää, että australialaisten yleinen ihosyöpä voi liittyä vaaleaihoisten eurooppalaisten siirtolaisten saamaan liialliseen auringonvaloon, ja tätä voitaisiin ainakin osittain vaatetuksella ja auringonsuojavoiteilla vähentää. Mutta jos seksuaalinen aktiivisuus lisää joitakin syöpiä ja vähentää toisia, ollaankin syövän vähentämisessä selvästi mutkikkaampien asioiden kanssa tekemisissä.

Syövän ykkössyyt

Brittiläiset epidemiologit Richard Doll ja Richard Peto arvioivat amerikkalaisten tilastojen pohjalla todennäköisimmät syöpäkuolleisuuden syytekijät vuonna 1981. Heidän klassikoksi muodostuneen arvionsa mukaan kolmannes syövästä aiheutuu tupakasta ja alkoholista, kolmannes ruokavaliosta, ja kolmannes kaikista muista syistä yhteensä. Muiden syiden sisällä suurimmat ryhmät olivat heidän arviossaan sukupuolikäyttäytyminen ja työ sekä tulehdustaudit, viimeksi mainitun epävarmuushaarukka on tosin hyvin suuri. Työstä aiheutuvat syövät arvioitiin 4 %:ksi, joka sisältää sekä altistumisen kemikaaleille että muut työperäiset tekijät. Ympäristön saastumisen aiheuttamaksi selitysosuudeksi he arvioivat 2 %.

Pohjoismaiden syöpärekistereiden asiantuntijat (Olsen ym. 1997) ovat arvioineet vältettävissä olevien syöpien osuuksia Pohjoismaissa. Tupakoinnin osuuden arvioitiin olevan silloin Suomessa 23 % miehillä ja 5 % naisilla ja alkoholin vastaavasti 2 ja 1 %. Työympäristön osuudeksi on arvioitu miehillä 4 % ja naisilla alle 1 %. Ionisoivan säteilyn (mukana sekä radon että lääketieteellinen käyttö) osuudeksi arvioitiin noin 3 % ja ultraviolettisäteilyn 3 % sekä miehillä että naisilla. Samoin Britanniassa arvioitiin (Parker ym. 2011) tupakoinnin aiheuttavan noin 20 %, alkoholin 4 %, ravinnon siihen liittyvän lihavuuden kanssa yhteensä noin 15 % syövästä (ks. kuva artikkelissa Mikä ravinnossa on vaarallista?).

Ravinto

Ruokavalio lisää melko paljon riskiä sairastua useisiin eri syöpätyyppeihin. Britanniassa epäterveellisen ruokavalion on arvioitu aiheuttavan 45 000 syöpää vuodessa. Mitä suurempi on energiansaanti, sitä suurempi näyttää olevan syöpäriski. Ylipaino on naisilla keskeinen syövän syy, koska rintasyövän riski riippuu siitä. Rasvan runsas käyttö on rintasyövän ja eturauhasen syövän riskitekijä, joidenkin tutkimusten mukaan myös paksusuolisyövän. Toisaalta runsas vihanneksien ja hedelmien käyttö näyttäisi vähentävän syöpäriskiä, samoin kuidun runsas saanti. Keinot pienentää syöpäriskiä näyttävät siis samoilta kuin sydän- ja verisuonisairauksia vähentävät tekijät. Tulee syödä niukasti tai kohtuullisesti, vähän lihaa ja eläinrasvaa, vähän suolaa, paljon kokojyvätuotteita, vihanneksia, hedelmiä ja marjoja. Lisäaineiden osuus syövän synnyssä on hyvin pieni, varmuutta ei edes ole siitä, aiheuttavatko ne pienen lisäyksen vai pienen vähennyksen, todennäköisemmin ne hiukan pienentävät syöpätaakkaa estäessään ruoan pilaantumista.

Ilmansaasteet

Myöhemmin saadut tulokset viittaavat siihen, että ympäristön saastumisen suurin tekijä on ilmansaasteet ja erityisesti pienhiukkaset, joilla näyttää olevan yhteys keuhkosyöpään. Niiden aiheuttama keuhkosyöpien määrä Suomessa on karkeasti 100–200 vuodessa ja koko Euroopassa 10 000–30 000. Radon näyttää suurimmalta sisäilmassa olevalta syövän syytekijältä, ja sen arvioidaan aiheuttavan 300 (arviosta riippuen 100–700) keuhkosyöpää vuodessa. Muita kansanterveyden tasolla vaikuttavia tekijöitä voisivat olla juomavedessä esiintyvät tekijät. Veden desinfioinnin sivutuotteet voisivat aiheuttaa muutamia syöpiä ja arseeni tietyillä alueilla samoin. Yksittäisistä ympäristön synteettisistä kemikaaleista ei epidemiologisin keinoin voi saada tietoja, koska menetelmien herkkyys ei siihen riitä. Ei ole pois suljettua, että esim. bensiinin bentseeni aiheuttaisi muutaman leukemian ja muut liuottimet muutamia syöpiä.

Täten Dollin ja Peton vuonna 1981 esittämä pari prosenttia syöpäkuolemista saattaa pitää edelleenkin varsin hyvin paikkansa, eli Suomessa noin 200 syöpäkuolemaa 10 000:sta vuodessa aiheutuisi ympäristön saasteista. Todella suurissa riskeissä onkin sitten katsottava omia elintapoja, tupakointia, alkoholinkäyttöä ja ruokavaliota. Tupakoinnin väheneminen onkin jo selvästi vähentänyt miesten keuhkosyöpäkuolleisuutta.