Legionellabakteerin aiheuttama legioonalaistauti on "uusi" bakteeritauti, usein keuhkokuume. Se voi olla kohtalokas, mutta se ei tartu ihmisestä toiseen. Sen voi saada esim. suihkussa aerosolista, jos lämmin vesi ei ole tarpeeksi kuumaa ja putkistossa pääsee kasvamaan bakteereita.
Suuri joukko sotaveteraaneja eli legioonalaisia oli kokoontunut Philadelphiaan vuonna 1976, kun 221 heistä sairastui vaikeaan keuhkokuumeeseen ja 34 menehtyi. Heidän keuhkoistaan löytyi legionellabakteereita, joiden ei siihen asti ollut tiedetty aiheuttavan tauteja. Bakteerien oletetaan levinneen hotellin ilmanvaihdon kautta.
Missä legionellaa on?
Legionellabakteereita löytyy luonnossa kaikkialta, mutta niitä on yleensä vain pieniä määriä. Terveyden kannalta on hankalinta, että ne voivat elää erilaisissa vesijärjestelmissä, joissa kilpailu muiden bakteerien kanssa on vähäisempää. Siellä ne voivat lisääntyä rauhassa, niin että pitoisuudet ovat epänormaalin suuria. Luonnonvesistä kasvaa litrasta vettä laboratoriomaljalle enintään muutamia satoja bakteeripesäkkeitä, kun taas pahimmista vesijärjestelmistä on löydetty jopa miljoonia pesäkkeen tuottavia bakteereita litrasta. Hankalimpia vesijärjestelmiä ovat lämpimän käyttöveden järjestelmät, porealtaat ja kostuttimet. Uusi havaittu lähde ja myös infektioiden aiheuttaja ovat jäteveden puhdistuslaitosten altaat. Erityinen riski ihmisille aiheutuu, jos näistä vesistä muodostuu aerosoleja eli pieniä ilmassa leijuvia pisaroita.
Legionellojen aiheuttamat sairaudet
Vakavin legionellan aiheuttama tauti on keuhkokuume, joka saattaa olla hoidosta huolimatta kuolemaan johtava. Sairastuneiden tarkkaa määrää ei tiedetä, koska oikeaa diagnoosia ei läheskään aina saada. Kaikista maailman keuhkokuumeista 1–2 % on arvioitu legionellojen aiheuttamiksi. Useimmiten sairastuu heikkokuntoisia ihmisiä ja vanhuksia (kuten Philadelphian sotaveteraanit), mutta satunnaisesti myös aikaisemmin terveitä.
Lämpötila tärkeä
Legionellat lisääntyvät 20–45 °C:n lämpötilassa, paras lämpötila niille on 30–40 °C. Siten niiden kasvun estämiseksi lämpimän veden lämpötilan tulisi olla ainakin 50 °C, mutta mielellään lähtevän veden tulisi olla ainakin 65-asteista, jotta lämpö pysyisi tarpeeksi korkeana putkistossa. Toisaalta kylmän veden tulisi olla mahdollisimman kylmää, etteivät legionellat siinä kasvaisi.
Materiaalit
Vesijärjestelmissä käytetyt materiaalit vaikuttavat myös legionellojen niin kuin ilmeisesti muidenkin bakteerien kasvuun. Kupari estää bakteerikasvua, ja siksi kupariputkien korvaaminen muovimateriaaleilla ei ole pelkästään hyvä asia. Olisi myös tärkeää, etteivät putkistot olisi kovin pitkiä ja ettei niihin jäisi kuolleita kohtia, joissa veden vaihtuminen on hidasta. Mitä lyhyempi, nopeampi ja yksinkertaisempi vettä kierrättävä lämminvesijärjestelmä on, sitä parempi. Vähällä käytöllä tai ajoittaisessa käytössä olevat järjestelmät ovat erityisen hankalia.
Jäähdytysjärjestelmät ja ilmaa kostuttavat järjestelmät ovat erityinen riskikohde, koska niissä muodostuu helposti hengitettäviä aerosoleja. Näissä tarvitaan usein biosidikäsittelyä legionellojen hävittämiseksi. Uima- ja porealtaiden veden tulisi olla jatkuvasti riittävän desinfioitua. Myös jatkuva huolto ja puhdistus ovat keskeisiä. Ohjeita löytyy THL:n verkkosivuilta.
