Epileptisen kouristuksen oireet ja kulku

Kouristusten syyt

Usein kouristus johtuu aivojen sähköisen toiminnan äkillisestä häiriöstä, jolloin puhutaan epileptisestä kohtauksesta.

Muista syistä aiheutuneet kouristukset voivat aiheuttaa muita yllä mainittuja kouristukseen liittyviä oireita, mutta eivät kieleen puremista.

Pitkän ja runsaan alkoholinkäytön jälkeen vieroitusoireena voi esiintyä epilepsian kaltaisia kouristuskohtauksia, jotka eivät kuitenkaan ole merkki varsinaisesta epilepsiasta. Nämä kohtaukset esiintyvät tyypillisesti 1–2 vuorokautta runsaan juomisen loputtua, ja niitä voi tulla monta peräkkäin saman vuorokauden aikana. Varsinaiseen humalatilaan liittyvät kouristuskohtaukset ovat hyvin harvinaisia, jos muuta kouristukselle altistavaa tekijää ei ole.

Kouristukset voivat johtua myös aineenvaihdunnallisista syistä, esimerkiksi

• liian alhaisesta verensokerin pitoisuudesta (hypoglykemia) insuliinihoitoisella diabetespotilaalla
• alhaisesta veren natriumpitoisuudesta
• liian alhaisesta kalsiumin pitoisuudesta (harvinainen)
• psyykkisistä syistä johtuvasta liian tiheästä ja syvästä hengittelystä (hyperventilaatio), jonka takia veren hiilidioksidin määrä laskee liian alhaiseksi.

Aivojen muutosalue, esimerkiksi verenvuoto joko aivojen sisällä tai pinnalla, aivokasvain tai synnynnäinen rakennepoikkeavuus, voi herkästi aiheuttaa kouristuskohtauksen.

Tavalliseen, verenkierron lyhytaikaisesta häiriöstä johtuvaan pyörtymiseen voi joskus liittyä raajojen lihasnykäyksiä, mutta ne kestävät tyypillisesti vain sekunteja.

Korkea kuume voi aiheuttaa lapselle kuumekouristuksen, joka on pelottava, mutta yleensä vaaraton eikä ennusta epilepsian kehittymistä myöhemmin.

Joskus kouristelun syynä on äkillinen ja vakava verenkierron sairaus. Esimerkiksi suuren keuhkoveritulpan tai liian harvaan sykkeeseen johtavan sydämen rytmihäiriön seurauksena voi esiintyä kouristuksia.

Milloin hoitoon

Äkillisen kouristuskohtauksen jälkeen pitää hakeutua välittömästi hoitoon, ellei henkilön tiedetä sairastavan epilepsiaa. Välittömään hoitoon ei ole kuitenkaan tarvetta, mikäli kohtaus on ollut tyypillisesti pyörtymiseen sopiva.

Hoitopaikassa ensimmäinen toimenpide on varmistaa, että hengitys ja verenkierto toimivat. Sen jälkeen kouristuksen syy pyritään selvittämään mahdollisimman nopeasti muun muassa verikokein ja tarvittaessa pään kuvantamisella. Jatkohoito riippuu kouristuksen aiheuttaneesta tekijästä.

Mikäli kouristuskohtaus pitkittyy yli 5–10 minuutin, kaikki potilaat, myös lääkitystä käyttävät epilepsiapotilaat, tulee siirtää välittömästi sairaalahoitoon. Pitkittyneisiin kouristuskohtauksiin liittyy jopa hengenvaarallisia komplikaatioita, ja potilaat joudutaan usein ottamaan tehovalvontayksikköön seurantaan ja hoitoon.

Myös saman päivän aikana useasti toistuvat lyhyetkin kouristuskohtaukset edellyttävät aina hakeutumista sairaalahoitoon, koska niihin liittyy samanlaisia riskejä kuin yksittäiseen pitkittyneeseen kohtaukseen.