Alhaisen verensokerin syitä

Verensokeri laskee alle normaalin silloin, kun elimistössä on insuliinia liikaa tarpeeseen nähden. Alhainen verensokeri voi syntyä seuraavissa tilanteissa:

• Liikunta. Liikunta ”kuluttaa” verensokeria, joka sen vuoksi pyrkii laskemaan. Liikunta yksinään ei aiheuta hypoglykemiaa, vaan siihen tarvitaan pistettyä insuliinia, jota on tilanteeseen nähden liikaa.
• Niukka syöminen. Insuliiniannos määritellään normaalin syömisen mukaan. Jos jätetään ateria väliin tai syödään muuten tavallista vähemmän, saadaan liian vähän hiilihydraatteja elimistöön, jolloin pistetty insuliiniannos vaikuttaa liian voimakkaasti.
• Runsas alkoholi. Alkoholi ei sinänsä laske verensokeria, mutta se estää sokerin muodostumisen maksassa. Näin elimistön tehokkain puolustuskeino hypoglykemiaa vastaan on poissa pelistä, jolloin hypoglykemian vaara suurenee.
• Liian suuri insuliiniannos. Alhaisen verensokerin vaara on suurentunut, jos diabeteksen hoito ja insuliininannostus on viritetty liian ”tiukaksi” (tällöin sokerihemoglobiinin arvo on yleensä alle 48 mmol/mol [6,5 %]). Vahingossa tai muusta syystä pistetty liian suuri insuliiniannos luonnollisesti johtaa helposti hypoglykemiaan.

Alhaisen verensokerin oireet (insuliinituntemukset)

Kun verensokeri laskee alle tason 4,0 mmol/l, elimistössä käynnistyy vastatoimia, jotka pyrkivät palauttamaan verensokerin normaaliksi. Monet hormoneja valmistavat rauhaset aktivoituvat ja tuottavat verenkiertoon hormoneja, jotka eri tavoin pystyvät nostamaan verensokeria. Hormoneista tärkeimmät ovat glukagoni, adrenaliini ja kortisoli.

Hypoglykemiaan liittyy monenlaisia oireita. Osa johtuu pääasiassa vastavaikuttajahormoneiden, etenkin adrenaliinin, vaikutuksista. Siksi niitä nimitetään tässä artikkelissa ”adrenaliinioireiksi”. Ne ilmaantuvat melko äkisti ja ovat niitä, joita tavallisesti nimitetään insuliinituntemuksiksi.

Tietyt alhaisen verensokerin oireet johtuvat siitä, että keskushermoston solut eivät saa riittävästi sokeria (glukoosia) ravinnokseen. Niitä nimitetään tässä artikkelissa ”hermosto-oireiksi”. Adrenaliinioireet käynnistyvät ensimmäisinä, hermosto-oireet vasta, kun verensokeri laskee vielä alemmaksi (ks. kuva ).

Adrenaliinioireet alkavat, kun verensokeri alittaa tason 3,3–3,5 mmol/l. Oireet ovat seuraavat:

• vapina, käsien tärinä
• hermostuneisuus
• sydämentykytys (tiheä pulssi)
• hikoilu
• nälän tunne
• heikotus.

Oireet ovat varsin tyypillisiä, ja diabetesta sairastava oppii tunnistamaan ne nopeasti. Oireet väistyvät 10–15 minuutin kuluessa, kun nautitaan nopeasti imeytyvää hiilihydraattia.

Hermosto-oireet alkavat, kun verensokeri on laskenut tasolle 2,5–2,8 mmol/l. Oireet ovat seuraavat:

• väsymys, uupumus
• keskittymisvaikeus, ajatus ei kulje
• päänsärky
• uneliaisuus
• huimaus, pyörrytys
• epätavallinen tai riitaisa käytös
• näön hämärtyminen, näkeminen kahtena
• pahimmassa tapauksessa kouristuksia ja tajuttomuus (jos verensokeri on laskenut alle tason 2 mmol/l).

Hermosto-oireet ilmaantuvat salakavalammin kuin insuliinituntemukset, minkä vuoksi diabetesta sairastava ei niitä aina havaitse. Hänen on hyvä kertoa hermosto-oireista perheenjäsenille ja ystäville, jotta he tunnistaisivat oireet ja osaisivat tarjota hiilihydraattipitoista syötävää ajoissa.

Hypoglykemian oireiden hämärtyminen

Jos diabetesta sairastavalla esiintyy toistuvasti alhaisia verensokereita, elimistö turtuu insuliinituntemuksille. Tällöin vastatoimet käynnistyvät vajavaisesti, minkä seurauksena adrenaliinioireet muuntuvat ja ilmaantuvat vasta alemmilla verensokerin arvoilla. Ensimmäisinä oireina voi ilmetä hermosto-oireita (esimerkiksi ajatustoimintojen häiriöitä) tai olo tuntuu muuten oudolta. Nämä uudenlaiset oireet on tärkeää oppia tunnistamaan alhaisesta verensokerista johtuviksi, jotta tilanne osataan hoitaa ajoissa.

Oireiden hämärtyminen on merkki siitä, että diabeteksen insuliinihoito on liian ”tiukalla”. Tällöin on syytä keskustella lääkärin tai diabeteshoitajan kanssa hoidon keventämisestä. Kun hypoglykemiat vähentyvät, herkkyys tuntea oireita palaa.

Alhaisen verensokerin itsehoito

Alhaisen verensokerin korjaaminen pitää aloittaa heti, kun ensimmäiset siitä varoittavat oireet ilmestyvät. Epäselvissä tilanteissa verensokeri tarkistetaan pikamittauksella.

Hoitona on nopeasti imeytyvän hiilihydraatin nauttiminen. Useimmilla insuliinia saavilla diabeetikoilla esiintyy joskus hypoglykemiaa. Heitä opetetaan tunnistamaan siihen liittyvät oireet ja varmistamaan alhainen sokeriarvo kotimittauksella. Yleensä hypoglykemia korjaantuu helposti, kun nautitaan nopeasti imeytyvää hiilihydraattia (sokeria tai tärkkelystä). Ensiapuna voi käyttää jotain seuraavista, joista jokainen sisältää 20 grammaa hiilihydraattia:

• kahdeksan kappaletta Siripiri^®- tai Dexal^®-glukoositabletteja
• kahdeksan sokeripalaa veteen liuotettuna
• kaksi ruokalusikallista hunajaa tai siirappia
• lasillinen (2 dl) hedelmätuoremehua tai sokeripitoista virvoitusjuomaa
• yksi banaani
• kaksi 100 gramman omenaa tai appelsiinia
• leipää, jos sokeripitoista syötävää ei ole saatavilla.

Edellä mainitut hiilihydraattimäärät tavallisesti korjaavat alhaisen verensokerin, mutta eivät nosta verensokereita liikaa. Jos insuliinituntemukset ilmaantuvat pitkävaikutteisen insuliinin tai suun kautta nautittavan sulfonyyliurean vaikutuksesta, alhainen verensokeri voi uusiutua tulevina tunteina. Tällöin on aiheellista seurata verensokerin arvoja parin tunnein välein 4–6 tunnin ajan ja tarvittaessa uusia ylimääräinen hiilihydraattiannos. Jos käyttää pitkävaikutteista sulfonyyliurea-lääkettä (glibenklamidia), verensokeria on syytä seurata 12 tunnin ajan.

Insuliinisokin hoito

Insuliinisokki on tajuttomuustila, joka johtuu hyvin alhaisesta ja pitkään kestäneestä verensokerista. Tajuttomalle henkilölle ei tukehtumisvaaran vuoksi saa juottaa mitään. Välittömästi pitää huolehtia, että potilaan asento on turvallinen.

Kun epäilee insuliinisokkia, pitää soittaa paikalle välittömästi ambulanssi. Ambulanssin ensihoitajat voivat antaa potilaalle ensiavun.

Ensiapuna voidaan käyttää glukagonipistosta. Glukagoni on insuliinin vastavaikuttajahormoni, joka vapauttaa maksasta sokeria verenkiertoon. Glukagonia on saatavissa apteekista kertakäyttöruiskussa (GlucaGen^®), joka insuliinihoidossa olevan diabeetikon on hyvä hankkia kotiinsa. Omaisten, läheisten ja tarvittaessa työtovereiden tulee perehtyä pistoksen antamiseen etukäteen. Glukagonipistos annetaan mieluiten lihakseen (josta vaikutus alkaa nopeammin) tai ihon alle. Pistoksen jälkeen tajunta kirkastuu 15–20 minuutin kuluessa, jolloin diabetesta sairastavalle tarjotaan hiilihydraattipitoista syötävää. Jos tajunta ei tässä ajassa palaa, on viimeistään silloin kutsuttava välittömästi ambulanssi.

Alhaisen verensokerin ehkäiseminen

Alhaisia verensokereita voidaan ehkäistä insuliiniannoksia säätelemällä. Jos diabetesta sairastavalla on hyvin ”tiukka” diabetestasapaino eli pitkänajan kokeessa sokerihemoglobiini (HbA_1c) on alle 48 mmol/mol (alle 6,5 %) ja esiintyy usein alhaisia verensokereita, pitkävaikutteista perusinsuliiniannosta on syytä vähentää. Nyrkkisääntönä on vähentää annoksesta 5 prosenttia (esimerkiksi 40 yksiköstä vähennetään 2 yksikköä), mutta lisäohjeita saa lääkäriltä tai diabeteshoitajalta.

Seuraavassa on muita keinoja alhaisten verensokereiden vähentämiseksi:

• Nautitaan ylimääräinen välipala, jos ateria viivästyy.
• Ennen liikunnan harrastamista nautitaan 20 grammaa ylimääräistä hiilihydraattia.
• Huolehditaan riittävästä syömisestä, kun käytetään useita annoksia alkoholia (ks. Diabetes ja alkoholi).
• Jos verensokeri on alle 6 mmol/l ennen nukkumaanmenoa, nautitaan ylimääräinen iltapala.