Liikakarvoitus (hirsutismi) on lieväasteisena yleinen: jopa 5–10 % naisista ilmoittaa kärsivänsä tästä vaivasta. Sen aste ja esiintyvyys vaihtelevat kuitenkin etnisyyden mukaan: aasialaisilla ja pohjoismaalaisilla naisilla liikakarvoitus on harvinaisempaa kuin Etelä-Euroopan tai Lähi-idän naisilla.
Naisten karvoitus lisääntyy murrosiästä menopaussiin, minkä jälkeen karvoitus yleensä vähenee (kasvoja lukuun ottamatta). Naisten karvankasvu lisääntyy joskus ohimenevästi raskauden aikana.
Oire on yleensä hyvänlaatuinen ja haitta enemmänkin kosmeettinen. Jos liikakarvoituksen lisäksi esiintyy muita ongelmia, esimerkiksi merkittäviä kuukautiskierron häiriöitä, voi taustalla olla mieshormonien (androgeenien) liikaeritys.
Liikakarvoituksen oireet
Hirsutismi määritellään naisen liialliseksi karvankasvuksi miestyyppisillä alueilla. Esimerkiksi turhan tuuheiksi koetut säärikarvat eivät lähtökohtaisesti ole hirsutismia. Liialliseen karvoitukseen viittaavat karvoituksen lisääntyminen erityisesti ylähuulessa, leuassa, rintojen välissä, alavatsalla esiliinamaisesti ja selässä. Vaikeammissa tapauksissa voi lisäksi olla muita merkkejä mieshormonien liikatuotannosta, esimerkkinä äänen madaltuminen ja miestyyppinen kaljuuntuminen. Joillakin voi lisäksi esiintyä aknea tai ylipainoa.
Äänen madaltumista, klitorishypertrofiaa ja maskuliinista ruumiinrakennetta kutsutaan virilismiksi. Siihen liittyvät myös kilpiruston suurentuminen, ohimokaljuuntuminen ja hiustenlähtö. Virilismi on harvinaista ja saattaa olla merkki vakavasta sairaudesta.
Liikakarvoituksen toteaminen ja syyt
Lääkärin tekemä huolellinen tutkimus ja eri ihoalueiden tutkiminen on tärkeää. Hirsutismin taustan selvittämisessä oleellisia seikkoja ovat liikakarvoituksen ilmaantumisikä, oireen pahentumisnopeus ja karvoitukseen mahdollisesti liittyvä painon muutos tai kuukautiskierron häiriö.
Mieshormonien tuotanto voidaan tutkia verikokeilla. Laboratoriossa määritetään sekä munasarjojen että lisämunuaisen tuottamien androgeenien pitoisuus. Hormonimittauksia ei voida tehdä, mikäli käytössä on hormonaalinen ehkäisy tai hormonikorvaushoito.
Tavallisin syy liikakarvoitukselle on ns. munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCOS = polycystic ovary syndrome). Tähän oireyhtymään liittyy liikakarvoituksen lisäksi usein kuukautishäiriöitä. Monella on ylipainoa tai lapsettomuusongelmia.
Monirakkulaiset munasarjat voidaan todeta emättimen kautta tehtävässä ultraäänitutkimuksessa. PCOS on tavallisin hirsutismin syy, ja se todetaan 70-80 %:ssa tapauksista.
Muita syitä ovat lisämunuaisen sairaudet, kuten Cushingin oireyhtymä. Muut lisämunuaissairaudet ovat vielä harvinaisempia, esimerkkinä synnynnäinen lisämunuaisten liikakasvu. Lisämunuaiskasvaimet ja muut androgeeneja tuottavat kasvaimet ovat harvinaisia, ja niihin liittyy yleensä muita oireita.
Diagnoosiin idiopaattinen hirsutismi (itsenäinen, ilman tunnettua syytä ilmenevä liikakarvoitus) päädytään, mikäli munasarjoista tai lisämunuaisista ei tutkimuksissa löydy vikaa ja veren mieshormonipitoisuudet ovat normaalit. Tällöin on kyse geneettisesti säädellystä yksilöllisestä ominaisuudesta eikä sairaudesta.
Milloin lääkäriin?
Lääkäriin kannattaa hakeutua, jos oire on alkanut nopeasti, muutaman kuukauden sisällä. Ennen lääkärin vastaanotolle menoa ei kannata ajaa tai nyppiä karvoja pois, jotta lääkäri pystyy arvioimaan tilanteen ja laboratoriotutkimusten aiheellisuuden.
Tutkimukset ovat erityisen tärkeitä, jos liiallisen karvankasvun lisäksi esiintyy äänen madaltumista tai nopeaa hiustenlähtöä tai jos aiemmin säännöllinen kuukautiskierto on muuttunut epäsäännölliseksi.
Vaikka liikakarvoituksen taustalta ei useinkaan löydy mitään selvää sairautta, kannattaa tilanne tutkia kerran kunnolla ja saada lääkäriltä selvitys oireen hyvänlaatuisuudesta ja hoitomahdollisuuksista.
Liikakarvoituksen paikallishoito
Kosmeettisilla menetelmillä voidaan vähentää liikakarvoituksen aiheuttamaa haittaa. Karvojen mekaaninen poisto, vaalennus ja kemiallinen depilaatio ovat väliaikaisesti tehokkaita. Karvojen poisto koneella voi jättää karkean sängen, mutta ei lisää karvankasvua. Kemialliset karvanpoistajat voivat aiheuttaa ihoärsytystä ja runsaasti käytettyinä jopa lisätä karvankasvua.
Pysyvämmin karvat voidaan poistaa polttamalla (elektrolyysi) tai laserilla. Laserhoito toimii seuraavalla periaatteella: valoenergia kohdistetaan tummaan karvajuureen, joka lämpenee ja tuhoutuu, ja siten karvankasvu häiriintyy. Laser tehoaa siis paremmin tummiin karvoihin. Koska karvat kasvavat eri vaiheissa, tarvitaan useita hoitokertoja. Noin 3–4 käsittelyn jälkeen karvankasvu voi vähentyä jopa 30 %. Hoito on yleensä hyvin siedetty lievää ihoärsytystä ja pigmentaation lisääntymistä lukuun ottamatta. Laserhoito toimii parhaiten kasvojen alueen liikakarvoituksessa, joka taas yleensä reagoi huonosti lääkehoitoihin. Ylläpitohoitoa tarvitaan 6–12 kuukauden välein. Tulokset ovat parhaimmillaan pysyviä. Hirsutismin tulee olla hyvin vaikeaa, jotta laserhoitoon pääsee julkisessa terveydenhuollossa. Laserhoitoja tehdään yksityisillä lääkäriasemilla, mutta hoito pitää maksaa itse.
Liikakarvoituksen lääkehoito
Lääkehoidot ovat valitettavasti melko heikkotehoisia. Parhaiten auttaa yhdistelmäehkäisyvalmiste. Sitä kannattaa kokeilla, jos sen käytölle ei ole esteitä. Maksimaalinen vaikutus tulee esiin vasta 9–12 kuukauden kuluttua. Käytännössä kaikki yhdistelmäehkäisyvalmisteet vähentävät karvankasvua. Vaikeimmissa tilanteissa valitaan sellainen valmiste, jonka keltarauhashormoni on ns. antiandrogeeni eli mieshormonien vastavaikuttaja.
Jos ehkäisypillerin käyttö ei ole suositeltavaa riskien vuoksi, voidaan harkita spironolaktonihoitoa. Spironolaktoni on reseptilääke, joka on diureetti (nesteenpoistolääke), ja sillä on myös antiandrogeeninen vaikutus.
Eflornitiinivoide on reseptillä saatava voide, jota voidaan käyttää hillitsemään kasvojen karvankasvua. Sivuoireena esiintyy melko useina ihon kuivumista ja punoitusta. Karvoituksen väheneminen on havaittavissa kahdeksan viikon kuluessa hoidon aloittamisesta. Jatkohoidolla voidaan vielä saavuttaa lisää paranemista. Hoidon lopettamisen jälkeen karvankasvu palaa yleensä ennalleen kahdeksan viikon kuluessa.
Liikakarvoituksen ehkäisy
Ihon karvoituksen määrää yleensä perimä, joten kovin paljon siihen ei voida vaikuttaa.
Jos liikakarvoituksesta kärsivä nainen on selvästi ylipainoinen, laihduttaminen kannattaa. Jos liikakarvoituksen taustalla on munasarjojen monirakkulaoireyhtymä, kannattaa pitää huolta normaalista painosta.
Ehkäisypillerien käyttäjän on hyvä tietää, että pillerit hidastavat karvankasvua ja auttavat siis oireeseen, mutta tilanne palautuu ennalleen, kun pillerit lopetetaan.
Potilasyhdistys tarjoaa tietoa ja vertaistukea: https://korento.fi/
Kirjallisuutta
- Morin-Papunen L. Hirsutismi. Duodecim 2022;138:1427–35.
- Morin-Papunen L. Liiallinen kasvankasvu (hirsutismi). Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 27.12.2021.
- Morin-Papunen L, Martikainen H, Tiitinen A. Hirsutismi ja virilismi. Kirjassa: Tapanainen J, Heikinheimo O, Mäkikallio K, toim. Naistentaudit ja synnytykset. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2019, s. 91–102.
