Yleistä
Sivuonteloita ovat poski-, otsa- ja kitaontelot sekä seulalokerostot. Tavallisimmin tulehtuvat poskiontelot ja toiseksi yleisimmin otsaontelot.
Nuhakuumeeseen liittyy sen ensipäivinä lähes aina jonkinasteinen nenänielun sivuonteloiden tulehdus. Nenänielun limakalvot turpoavat tulehduksen yhteydessä ja ahtauttavat nenän sivuonteloiden eritteiden poistumisreittejä, jolloin eritettä kertyy sivuonteloihin. Lähes puolella flunssaa sairastavista on kuvantamistutkimuksilla todettavissa nestettä poskionteloissa. Flunssan aiheuttava virus leviää nenän limakalvoilla ja aiheuttaa tulehduksen myös poski- ja otsaonteloiden limakalvoilla. Sivuontelotulehduksesta käytetään nimitystä sinuiitti yleensä vain silloin, kun kyseessä on bakteeritulehdus. Bakteeritulehdus on lähes aina virusinfektiona alkaneen taudin jälkitauti.
Vain joka sadas niistä, joilla on nuhakuumeen osana sivuontelotulehduksen oireita, saa aktiivista hoitoa vaativan bakteeritulehduksen. Koska flunssa on hyvin yleinen infektio, vuosittain kuitenkin noin joka viideskymmenes sairastaa sivuonteloiden bakteeritulehduksen. Yleisin sivuontelotulehduksia aiheuttavista bakteereista on pneumokokki, joka on tärkein aiheuttajabakteeri myös välikorvatulehduksissa ja keuhkokuumeissa (ks. myös Keuhkokuume lapsella).
Sivuontelotulehduksille altistavat allerginen nuha ja siihen liittyvät nenän polyypit, hengitysilman epäpuhtaudet, kuten tupakansavu, nenänielun poikkeava rakenne ja huono suun hygienia. Tutkimuksin ei ole voitu varmuudella osoittaa yhteyttä talojen kosteusvaurioihin. Kroonista tai pitkittynyttä sivuontelotulehdusta, jonka määritelmä on yli 12 viikon kesto, on käsitelty omassa artikkelissaan. Pitkittyneen tai toistuvan poskiontelotulehduksen takana voi olla myös tulehdus hampaan juuressa.
Poskiontelot kehittyvät lapsuudessa hitaasti, eikä tulehdusta siten juurikaan esiinny alle kolmivuotiailla. Lasten infektiota on käsitelty toisessa artikkelissa (ks. Sivuontelotulehdus (poskiontelotulehdus) lapsella).
Sivuontelotulehduksen oireet
Pelkkään viruksen aiheuttamaan äkilliseen ylähengitystietulehdukseenkin liittyy usein paksunkin liman valuminen nenästä, nenän tukkoisuus ja joskus lievä kiristys tai särky poskipäissä. Jos virusinfektio johtaa bakteeritulehdukseen, samat oireet usein ensin lievityttyään palaavat. Tavallisimmin bakteeritulehdus alkaa viikon tai kymmenen päivän päästä ensioireista. Poskionteloiden tiehyet voivat silloin olla turvonneet tukkoon siten, ettei nuhaa enää ole. Kipu tai paineen tunne onteloiden kohdalla on tavallisesti kovempi kuin flunssan alussa. Pään alaspäin kääntäminen tuo pingotuksen tunteen poskipäihin, ja ihon painaminen näiltä kohdin voi lisätä kipua. Kipua voi tuntua myös yläleuan hampaissa tai silmäkuopissa. Märkäinen erite nenänielussa tai nielun takaseinämässä, heikentynyt yleisvointi tai kuume (yli 38 °C) viittaavat äkilliseen bakteeritulehdukseen.
Pitkittyneen ja kroonisen poskiontelotulehduksen jopa ainoa oire voi olla useita viikkoja kestävä aamupuolelle painottuva lohkeileva yskä. Tämä johtuu liman valumisesta ja kuivumisesta nieluun yön aikana.
Otsaontelotulehduksen syntytapa ja aiheuttajat ovat samat kuin poskiontelotulehduksen. Otsaontelotulehdus on harvinaisempi, mutta joillakin voi olla rakenteellisista syistä siihen erityinen taipumus. Lisäksi ylempänä nenäontelon molemmin puolin sijaitsevat seula- ja kitalokerostot voivat myös tulehtua ja antaa omat paikallisoireensa.
Milloin lääkäriin?
Tutkimuksiin kannattaa hakeutua, jos oireet viittaavat bakteeritulehdukseen (ks. edellä). Antibiootit eivät lyhennä flunssan kestoa eivätkä estä virustaudin kehittymistä bakteeritaudiksi. Hoitoa vaativa sivuontelotulehdus kehittyy yleensä aikaisintaan viikon kuluttua flunssan alusta. Alle viikon kestänyt lievä poskisärky ei vaadi lääkärin hoitoa. Muutaman viikonkaan jatkuva nuha ei edellytä tutkimuksia tai lääkärin hoitoa, jos se on ainoa oire. Jos tauti on kaksivaiheinen siten, että oireet pahenevat uudelleen, on syytä epäillä bakteeritulehdusta. Erityisesti tämä on aiheellista, jos kipu onteloiden kohdalla pahenee tai esiintyy kuumetta.
Hoitoon on lähdettävä välittömästi, jos iho kipukohdilla, poskipäissä, otsalla tai silmäluomissa turpoaa tai alkaa punoittaa. Myös tilanteissa, joissa oireilu on selvästi toispuoleista ja esiintyy nenäverenvuotoa, nenän karstoittumista tai jatkuvaa tukkoisuutta, pahaa hajua, kasvojen turvotusta tai näköoireita, on lähdettävä kiireellisesti lääkäriin.
Sivuontelotulehdus voi joskus kehittyä myös ylähampaiden tulehduksen seurauksena. Tätä epäiltäessä tulisi hakeutua hammaslääkärin vastaanotolle. Yli neljä viikkoa kestävä yskä voi olla merkki poskionteloiden bakteeritulehduksesta, ja tutkimukset ovat aiheellisia. Jos bakteerin aiheuttama poskiontelotulehdus uusii 3–4 kertaa vuodessa, korvalääkärin tutkimukset syyn selvittämiseksi ovat tarpeen. Näin käy noin 7 %:lle bakteerin aiheuttaman sivuontelotulehduksen saaneista.
Sivuontelotulehduksen toteaminen
Tauti tunnistetaan usein pelkästään oireiden ja nenänielun tarkastuksen perusteella. Poskionteloiden ultraäänitutkimusta voidaan käyttää apuna. Ultraäänitutkimuksen tuloksen arviointi vaatii kokemusta, eikä johtopäätös ole aina helppo. Tutkimuksella ei voida erottaa viruksen ja bakteerin aiheuttamaa tulehdusta toisistaan. Röntgentutkimusta käytetään vain epäselvissä tai usein toistuvissa tai pitkittyneissä tapauksissa. Pelkkä kuvantamistutkimuksessa näkyvä limakalvoturvotus ei todista bakteeritulehdusta, mutta selvät nestepinnat onteloissa tai niiden varjostuminen kokonaan nesteestä johtuen puhuvat bakteeritulehduksen puolesta.
Poskionteloiden tyhjentäminen punktiolla eli neulan kautta huuhtelemalla on varmin tapa osoittaa märkäinen infektio. Samalla se tyhjentää ontelot, mikä helpottaa välittömästi kipuoireita. Huuhtelueritteestä voidaan ottaa bakteeriviljely, mutta yleensä se ei ole tarpeen. Huuhtelu on aiheellista varsinkin taudin pitkittyessä antibioottihoidosta huolimatta tai jos tulehduksen aiheuttajaksi epäillään epätavallista bakteeria tai sientä esimerkiksi henkilön perustautien ja vastustuskyvyn puutteellisuuden perusteella.
Sivuontelotulehduksen hoito
Flunssan itsehoitoa on käsitelty omassa artikkelissaan. Useimmat eivät koe saavansa apua limakalvoja supistavista lääkkeistä, eivätkä ne jouduta paranemista tai estä bakteerijälkitaudin syntymistä. Nenän avaaminen näillä lääkkeillä voi kuitenkin helpottaa esimerkiksi nukahtamista. Tulehduskipulääkkeet auttavat tarvittaessa särkyihin.
Mikrobilääkehoitoa ei suositella lieväoireisen ja vähälöydöksisen sivuontelotulehduksen hoitoon, koska nämä paranevat yleensä itsestäänkin ja antibioottihoidosta voi olla useammin haittaa kuin hyötyä. Jos antibiootti aloitetaan, se valitaan niin, että se tehoaa pneumokokki-bakteeriin. Ensisijainen lääke on amoksisilliini, penisilliinille allergisille yleensä doksisykliini. Jos sivuontelotulehduksen taustalla on allergia, hoidetaan myös sen oireita allergialääkkein, esimerkiksi kortisonisuihkeilla.
Pitkittyvissä tulehduksissa poskionteloiden suolavesihuuhtelut (ks. video nenäkannun käytöstä) ja nenän paikallinen glukokortikoidi (ns. kortisoni) ovat ensisijaisia hoitoja.
Kroonisissa tilanteissa, usein oireen jatkuttua vähintään kolme kuukautta, voidaan harkita onteloiden pysyvää avaamista kohtalaisen pienellä tähystysleikkauksella tai onteloston laajempaa puhdistusta. Sivuonteloiden tähystysleikkauksia, ns. FESS-leikkauksia, tehdään Suomessa noin 3 000 vuodessa. Toimenpiteen kohteena voi olla myös polyyppitauti tai nenäontelon rakenteellinen poikkeavuus.
