Yleistä

Käytöshäiriöt ovat monimuotoinen ryhmä lapsilla ja nuorilla esiintyviä häiriöitä. Niille ominaista on pitkäaikainen, ikä- ja kehitystasosta poikkeava uhmakas, vastahankainen, tottelematon, vihamielinen tai piittaamaton, muiden oikeuksia ja sosiaalisia normeja rikkova käyttäytyminen. Uhmakkuushäiriötä pidetään monesti käytöshäiriön lievempänä muotona, ja se havaitaan tavallisesti jonkin verran nuoremmilla lapsilla kuin muut käytöshäiriöt. Uhmakkuushäiriö voi edeltää käytöshäiriön kehittymistä.

Lasten ja nuorten käytöshäiriöitä luonnehtii pitkäaikaisuus ja laaja-alaisuus. Käytös poikkeaa selvästi ikä- ja kehitysvaiheelle tyypillisestä käyttäytymisestä. Se vaikeuttaa lapsen ja hänen läheistensä arkea ja aiheuttaa lapsen toimintakyvyn heikkenemistä. Uhmakkuus- ja käytöshäiriöllä ei siis tarkoiteta normaaliin kehitykseen kuuluvia uhmakkuuskausia tai murrosikään usein kuuluvaa lievempiasteista kapinallisuutta. Käytöshäiriöt eivät muodosta yhtenäistä häiriöryhmää, vaan voivat sisältää eri tavoin painottuneita häiriöitä ja erilaisia kehityskulkuja. Käytöshäiriö voi tulla esiin pelkästään perhepiirissä. Joskus käytöshäiriö ryöpsähtää vasta nuoruusiässä. Hankalimmassa tilanteessa lapsella on ollut pitkäaikaisesti varhaisista vuosista lähtien aggressiivisen käyttäytymisen hallinnan ja sosiaalisissa suhteissa toimimisen ongelmia.

Käytöshäiriöt kuuluvat yleisimpiin lasten ja nuorten psyykkisiin häiriöihin. Kouluikäisillä niiden esiintyvyydeksi on eri tutkimuksissa arvioitu 3–8 %, nuoruusikäisillä 5–10 %. Pojilla käytöshäiriöitä esiintyy noin kaksi kertaa yleisemmin kuin tytöillä. Uhmakkuushäiriö on myös suhteellisen tavallinen ongelma: noin 10 % lapsista kärsii lieväasteisesta ja noin 2 % hankalammasta uhmakkuudesta. Myös uhmakkuushäiriö on yleisempi pojilla kuin tytöillä.

Syyt ja riskitekijät

Käytöshäiriöiden syyt ovat hyvin moninaiset, ja eri syiden osuus vaihtelee eri lapsilla ja nuorilla. Käytöshäiriön taustalla saattaa olla tunnistamaton ja hoitamaton aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (ADHD), masennustila tai kaksisuuntainen mielialahäiriö, traumaattisia kokemuksia, oppimisvaikeuksia tai muita kehityksellisiä vaikeuksia, joskus myös vakavampi psyykkinen häiriö.

Oireet

Aggressiivinen käytös ilmenee toistuvana toisten uhkailuna tai pelotteluna, tappeluiden aloittamisena, kiusaamisena, erilaisten aseiden (kivet, mailat, rikkinäiset pullot, veitset) käyttönä, fyysisenä julmuutena ihmisiä tai eläimiä kohtaan, ryöstelynä tai seksuaaliseen käytökseen pakottamisena. Lapsi tai nuori voi valehdella tavaroiden saamiseksi tai velvollisuuksien välttämiseksi tai syyllistyä varkauksiin tai murtoihin. Sääntöjen rikkominen ilmenee jo ennen 13 vuoden ikää toistuvana myöhään ulkona olemisena vastoin vanhempien määräyksiä, yöllisinä poissaoloina ja kotoa karkaamisina sekä koulupinnauksina.

Lapset ja nuoret voivat reagoida käytösoirein myös erilaisiin perheen tai ympäristön muutoksiin, omaan tai perheenjäsenen sairastumiseen tai tilapäisiin kuormitustilanteisiin, jolloin käytösoireilu voi olla ohimenevää. Käytöshäiriöt ovat ohimeneviä sopeutumishäiriöitä pitkäaikaisempia ja vakavampia. Vakaviin käytöshäiriöihin liittyy kohonnut riski ajautua päihteiden käyttöön, rikollisuuteen ja muihin hankaliin elämäntilanteisiin sekä sairastua muihin psyykkisiin häiriöihin.

Milloin hoitoon

Uhmakkuus- tai käytösoireisen lapsen vanhempien on hyvä kääntyä neuvolan, kouluterveydenhuollon, terveyskeskuslääkärin tai perheneuvolan puoleen mikäli oireet ovat selvästi tavanomaista voimakkaampia tai pitkittyvät. Hoitopaikassa oireiden syntyä, vakavuutta ja esiintymistä eri tilanteissa kartoitetaan tarkemmin, tehdään tarvittavat tutkimukset ja kutsutaan tarvittaessa muita ammattilaisia mukaan yhteistyöhön.

Hoito

Vanhemmuustaitojen ohjauksessa pyritään muuttamaan kielteiseksi ajautunutta vuorovaikutusta myönteisemmäksi. Tällöin vanhempia ohjataan kiinnittämään erityistä huomiota lämpimään ja myönteiseen palautteeseen niissä tilanteissa, kun lapsi toimii hyväksyttävällä tavalla. Lapsen turhautumisiin ja kiukkuihin suhtaudutaan rauhallisesti ja ymmärtävästi ja häiritsevään käyttäytymiseen ennakoitavasti ja johdonmukaisesti. Vanhemmuustaitojen ohjausta voidaan toteuttaa kirjallisiin ohjeisiin perustuvana omahoitona, ryhmämuotoisesti tai yksilöllisesti.

Käytösoireiden taustalla joskus olevien kehityksellisten häiriöiden tai muiden psykiatristen häiriöiden tunnistaminen ja hoitaminen on tärkeää.

Käytöshäiriöiden hoito on yksilöllistä ja voi sisältää erilaisia lapsen tai nuoren, vanhempien ja perheen käyntejä tai ryhmämuotoisia hoitoja ja verkostotapaamisia. Perheen yhteistyö koulun tai päiväkodin, terveydenhuollon ja tarvittaessa sosiaalitoimen ammattilaisten kanssa lapsen tai nuoren auttamiseksi on hoidossa keskeisellä sijalla.

Erityisen hankalissa tilanteissa voidaan tarvita erikoissairaanhoitoa. Siellä lasten- tai nuorisopsykiatrian erikoislääkärin arvion pohjalta voidaan harkita lääkehoitoa tai osastohoitoa aggressiivisten, impulsiivisten tai itsetuhoisten oireiden lievittämiseksi.

Itsehoito

Vanhempien kyky havaita, kuunnella ja ymmärtää lastensa tunteita on tärkeä askel hankalien tilanteiden rakentavaan työstämiseen. Lapsen tunnetaitojen tukemiseen on saatavilla suomenkielisiä oppaita vanhemmille ja varhaiskasvatuksen ammattilaisille. Joihinkin oppaisiin liittyy myös satuja ja tunnetaitojen käytännönläheisiä harjoitustehtäviä. Satujen ja tarinoiden lukemisen avulla tunnetaitoja voidaan työstää lapsen kanssa mieluisalla ja myönteistä yhdessäoloa sisältävällä tavalla.

Jos käytösoireilu on alkanut äkillisesti, on vanhempien tärkeää pyrkiä saamaan ymmärrystä oireiluun keskustelemalla lapsen tai nuoren ja tarvittaessa päiväkodin tai koulun ammattilaisten kanssa. Erityisesti mahdollisiin kiusaamis- ja väkivaltatilanteisiin, koulunkäynnin keskeytymisiin ja päihteiden käyttöön on tärkeää puuttua kodin ja koulun yhteistyöllä varhain ennen kuin tilanne vaikeutuu.

Lapsen tai nuoren hankala ja pitkäkestoinen käytösoireilu koettelee vanhempien jaksamista, joten sukulaisten ja ystävien muodostama sosiaalinen tukiverkosto on tärkeä sekä lapselle että vanhemmille. Vanhempien on tärkeää tarvittaessa hakea ja saada apua lapsen tai nuoren arjen perusasioista huolehtimiseen sekä omaan jaksamiseen.

Lapsen tai nuoren hyvinvointia edistävät arjen säännöllinen rytmi, riittävä uni, ravinto ja liikunta, päivähoidon tai koulunkäynnin säännöllinen toteutuminen, erilaisten taitojen oppimista ja kehittymistä tukevat harrastukset sekä aikuisten turvallinen saatavilla olo.

Ehkäisy

Lapsen uhmakkuus- ja käytösoireiden syntyä ja vaikeutumista häiriötasoiseksi kannattaa ennaltaehkäistä auttamalla lasta tunteiden ja käyttäytymisen säätelyn ja sosiaalisen vuorovaikutuksen taitojen kehittymisessä varhaisista vaiheista lähtien. Odottavan äidin hyvinvointi, tupakoimattomuus ja päihteettömyys luovat pohjaa syntyvän lapsen hyvinvoinnille ja säätelykyvyn kehitykselle. Käytöshäiriön syntyä ehkäisevät lämpimät läheiset ihmissuhteet, ennakoitava ja turvallinen arki ja aikuisten antamat myönteisen käyttäytymisen, sosiaalisen vuorovaikutuksen ja ongelmanratkaisun mallit.

Varhaiskasvatuksessa ja koulussa tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettaminen vähentää käytösongelmien syntyä. Käytöshäiriöille voivat altistaa oppimisvaikeudet, kielen kehityksen ja tarkkaavuuden ongelmat, joten ne on tärkeää tunnistaa ja järjestää tarvittavat opetuksen ja kehityksen tukitoimet.