Yleistä

Psyykkisten sairauksien hoito koostuu yleensä monesta hoitomuodosta, joista yksi voi olla lääkehoito. Psyykenlääkkeillä tarkoitetaan lääkkeitä, joilla hoidetaan tai ehkäistään yksilön psyykkisiä sairauksia ja kärsimystä aiheuttavia oireita tai vähennetään neuropsykiatristen oireiden yksilölle aiheuttamaa haittaa. Kapeammin määritellen psyykenlääkkeellä tarkoitetaan lääkettä, jonka ensisijainen käyttötarkoitus on psyykkisen sairauden tai oireen hoito.

Noin 700 000 suomalaista käyttää vuosittain ainakin lyhyen aikaa jotakin psyykenlääkettä. Aikuisista joka kymmenes käyttää tällaista lääkettä säännöllisesti, esimerkiksi kaksi prosenttia käyttää psykoosilääkettä ja kahdeksan prosenttia masennuslääkettä.

Ennen psyykenlääkkeen aloitusta voidaan arvioida, mutta harvoin varmasti tietää, onko se yksilölle hyödyllinen. Tämä tieto saadaan vasta hoidon kuluessa. Monesti psyykenlääkehoito tarkoittaa yhden tai useamman lääkkeen kokeilua ja hoitovasteen tarkkaa seurantaa. Päätös jonkin tietyn lääkkeen tai lääkeyhdistelmän pidempiaikaisesta käytöstä syntyy yleensä muutaman käyttöviikon tai -kuukauden jälkeen, jolloin lääkkeen teho ja mahdolliset haitat tiedetään.

Aivot ja mieli liittyvät ja vaikuttavat toisiinsa, eikä kumpikaan ole täysin määriteltävissä toisen kautta. Lääkkeillä vaikutetaan mieleen aivojen kemian kautta. Usein pyritään saamaan aikaan voinnin parantumisen hyvä kierre, jossa esimerkiksi masentunut ihminen jaksaa tehdä itselleen mieluisia asioita tai psykoosiin sairastunut pystyy keskittymään paremmin muiden ihmisten kanssa yhteisiin tekemisiin. Lääkevaikutus ei näin rajaudu pelkästään lääkemolekyylin suoraan kemialliseen vaikutukseen.

Jotta lääkehoidosta voidaan saada täysi hyöty, on siihen usein järkevää yhdistää muun tyyppinen samanaikainen hoito. Kaikkia psyykkisiä sairauksia ei nykytiedon valossa voida hoitaa lääkkeillä. Joskus näissä sairauksissa voidaan kuitenkin hoitaa kärsimystä aiheuttavia oireita lääkkeiden avulla.

Neuropsykiatriset häiriöt ovat synnynnäisiä, pitkäaikaisia tai pysyviä, pitkälti biologisia eli ne liittyvät aivojen toimintaan. Neuropsykiatriset häiriöt ovat joukko ominaisuuksia, joista aiheutuu yksilölle haittaa tai kärsimystä. Joidenkin neuropsykiatristen häiriöiden aiheuttamaa haittaa voidaan vähentää ja yksilön toimintakykyä parantaa lääkkeillä.

Erilaisia lääkkeitä

Psyykenlääkkeet voidaan jakaa luokkiin eri perustein: kemiallisen rakenteen mukaan, kehitys- ja käyttöhistorian mukaan, vaikutusten mukaan tai farmakologisten ominaisuuksien mukaan. Käytetyin luokittelutapa on luokitella psyykenlääkkeet niiden ensisijaisen käyttötarkoituksen mukaan. Virallinen luokittelu on Maailman terveysjärjestön (WHO) ATC-luokittelu. Terveyskirjastossa on tietoa muun muassa seuraavista lääkeryhmistä:

• Psykoosien hoidossa käytettävät lääkkeet
• Masennustilojen hoidossa käytettävät lääkkeet
• Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä käytettävät lääkkeet
• Unettomuuden hoidossa käytettävät lääkkeet
• Ahdistuneisuushäiriöissä käytettävät lääkkeet
  • Paniikkihäiriön lääkehoito
  • Pakko-oireisen häiriön lääkehoito
  • Yleistyneen ahdistuneisuushäiriön lääkehoito

Käyttötarkoituksen mukaan tehty luokittelu toimii parhaiten niiden lääkkeiden kohdalla, joilla on vain yksi käyttötarkoitus. Sen sijaan niiden psyykenlääkkeiden, joilla on useampia käyttötapoja, käytöstä ja vaikutuksista tämä luokittelu voi antaa vaillinaisen kuvan. Vaikka esimerkiksi kaikkien psykoosilääkkeiden tärkeimpänä käyttöalueena ovat erilaiset psykoottiset sairaustilat, kuten, skitsofrenia, harhaluuloisuushäiriöt ja muut psykoottiset häiriöt, osaa niistä käytetään myös muiden sairauksien, kuten kaksisuuntaisen mielialahäiriön, masennuksen, ahdistuneisuuden ja unettomuuden hoidossa.

Vastaavasti monia masennuslääkkeitä käytetään masennustilojen lisäksi myös ahdistuneisuushäiriöiden, pakko-oireisen häiriön, syömishäiriöiden, kroonisten kiputilojen ja unettomuuden hoidossa.

Haittavaikutukset

Kaikista lääkkeistä, myös psyykenlääkkeistä, voi hoitovaikutuksen lisäksi tulla eriasteisia haittavaikutuksia. Psyykenlääkkeen aiheuttama haitta voi olla psyykkinen tai fyysinen. Haittoja voivat olla esimerkiksi väsymys tai ahdistus, pahoinvointi, huimaus tai ruokahalun lisääntyminen. Suuri osa haittavaikutuksista on lieviä ja usein ohimeneviä, joskus ne voivat kuitenkin olla kiusallisia ja hankaloittaa lääkkeen käyttöä, ja joskus harvoin ne voivat olla vaarallisia.

Useimmat psyykenlääkkeiden haittavaikutukset ovat ainakin osittain annoksesta riippuvaisia. Lääkkeen annoksen pienentäminen voi vähentää haittaa tai poistaa sen. Annoksen pienentäminen voi joskus johtaa myös toivotun hoitovaikutuksen häviämiseen, jonka vuoksi annoksen pienentämistä, lääkkeen käytön lopettamista tai lääkkeen vaihtamista toiseen lääkkeeseen tulee aina huolella harkita.

Osa haitoista ilmenee tavallista useammin jollakin tietyllä ihmisryhmällä. Joskus lääkkeen haitan ilmenemiseen tai haitan yleisyyteen vaikuttaa sukupuoli tai ikä, joskus ihmisen muut sairaudet, muut hänen käyttämänsä lääkkeet tai perimä. Tämän vuoksi on tärkeää kertoa lääkärille uutta lääkettä harkittaessa, mitä haittoja aikaisemmista lääkkeistä on tullut.

Jotkin haitat saattavat aluksi tuntua siedettäviltä lääkkeestä saatavaan hyötyyn nähden, mutta psyykkisten oireiden vähentyessä ne saattavat tuntua kiusallisemmilta. Aamuväsymys ei välttämättä haittaa, jos on sairauslomalla, mutta ihmisen palatessa työelämään se saattaa alkaa haitata. Aluksi lääkkeen rauhoittava vaikutus voi tuntua hyvältä, jos on ahdistusta, mutta vaikutus saattaa myöhemmin haitata työssä tai vapaa-ajalla.

Haittojen kohdalla on tärkeää arvioida, jäädäänkö niitä seuraamaan, yritetäänkö niitä jollakin konstilla vähentää tai vaihdetaanko lääke. Osa psyykenlääkkeistä saattaa nostaa painoa tai huonontaa verensokeri- ja kolesteroliarvoja. Näiden lääkkeiden kohdalla on tärkeää tietää mahdolliset haitat ja seurata veriarvoja sekä painoa. Hoitava lääkäri tekee suunnitelman mahdollisen haitan havaitsemiseksi ja hoitamiseksi. Toisaalta joskus psyykkinen sairaus on vakava, eikä toimivia ja täysin haitattomia lääkkeitä välttämättä yksilön kohdalla ole. Näissä tilanteissa joudutaan pohtimaan, onko saatava hyöty kuitenkin suurempi kuin aiheutuva haitta.

Masennuslääkkeiden haittavaikutuksista on erillinen artikkeli.

Sivuvaikutukset

Lääkkeen sivuvaikutuksilla tarkoitetaan kaikkia muita vaikutuksia kuin lääkkeen tavoiteltua päävaikutusta. Osa sivuvaikutuksista on yleisiä, osa harvinaisia. Osa niistä on hyödyllisiä, osa haitallisia. Haitallisesta sivuvaikutuksesta on selkeintä käyttää termiä haittavaikutus.

Osa sivuvaikutuksista voi olla hyödyllisiä, esimerkiksi osa masennuslääkkeistä on väsyttäviä (esimerkiksi agomelatiini, amitriptyliini, doksepiini, mirtatsapiini ja tratsodoni), ja siten ne voivat illalla otettuina auttaa nukahtamaan. Usein lääkehoidossa pyritäänkin hyödyntämään lääkkeiden tunnettuja sivuvaikutuksia. Esimerkiksi masennuslääkettä valittaessa voidaan myös unettomuuteen saada suoraan hyötyä valitsemalla väsyttävä lääke. Tämä on yksi syy siihen, miksi lääkäri kysyy tarkasti, minkä tyyppisiä oireita henkilöllä ilmenee.

Joskus toivottukin sivuvaikutus voi olla haitallinen. Esimerkiksi jos illan väsyttävyys jatkuukin yksilön kohdalla seuraavaan päivään, voi se olla haitallista.

Usein tiedetään, mitkä lääkkeen sivuvaikutuksista ilmenevät tyypillisesti lääkkeen käytön ensipäivinä tai -viikkoina ja sitten vähenevät tai poistuvat ja toisaalta, mitkä vaikutukset jatkuvat yleensä lääkkeen käytön ajan.

Yhteisvaikutukset

Psyykenlääkkeillä voi olla yhteisvaikutuksia toistensa kanssa ja fyysisiin sairauksiin tai kiputiloihin käytettävien lääkkeiden kanssa. Nämä yhteisvaikutukset voivat joillakin lääkeyhdistelmillä olla haitallisia, siksi on tärkeää kertoa lääkärille tai hammaslääkärille, mitä psyykenlääkkeitä käyttää – ja toisaalta lääkärin harkitessa psyykenlääkkeen määräämistä on tärkeää kertoa, mitä muita lääkkeitä on käytössä. Näin voidaan varmistua lääkehoidon turvallisuudesta. Suurinta osaa lääkkeistä voidaan käyttää turvallisesti samanaikaisesti, ja lääkeyhdistelmien yhteisvaikutuksista on nykyisin paljon tutkimustietoa. On myös tilanteita, joissa tietyt lääkeyhdistelmät ovat erityisen hyödyllisiä.

Lääkeriippuvuus

Lääkkeitä, joihin on suuri riski syntyä riippuvuus ja joiden käyttö voi olla vaikea lopettaa, käytetään yleensä vain tarvittaessa tai lyhyinä jaksoina. Joissakin tilanteissa voi olla tarpeen käyttää tällaistakin lääkettä säännöllisesti ja pidempään, huolellisen hyötyjen, haittojen ja riskien arvioinnin jälkeen.

Lääkkeeseen voi syntyä biologinen tai psyykkinen tottumus, jonka vuoksi lääkkeen äkillinen tai nopea lopettaminen voi aiheuttaa haittaoireita. Tällöin lopetus tulee tehdä hitaasti, joskus jopa kuukausien kuluessa.

Milloin psyykenlääkettä?

Kuten kaikessa lääketieteellisessä hoidossa, päätös lääkkeen aloituksesta ja sen käytön jatkamisesta on yksilökohtainen. Päätös muodostuu vertaamalla lääkkeestä odotettavissa olevia hyötyjä ja mahdollisia haittoja sekä siitä, minkälaisia vaihtoehtoisia tehokkaita hoitomuotoja olemassa. Ihmisillä on yksilöllisiä ajatuksia siitä, minkä tyyppistä hoitoa ja minkälaisia hoitoyhdistelmiä he haluavat. Lääkehoidon ei yleensä tulisi olla – ainakaan sairauden hoidon aloitusvaiheessa – ainoa hoito.

Psyykenlääkkeestä voi olla hyötyä tilanteissa, joissa mielen sairaus tai neuropsykiatrinen oireyhtymä ilman lääkitystä aiheuttaa yksilölle haittaa tai kärsimystä. Psyykkinen sairaus voi joissakin tilanteissa vaikeutua tai pitkittyä ilman hoitavaa lääkitystä. Sairauden pitkittyminen saattaa puolestaan johtaa paranemisen vaikeutumiseen.

Psyykenlääke voi nopeuttaa paranemista ja mahdollistaa ihmiselle tärkeitä asioita, kuten sosiaalisen toiminnan, opiskelun, työn ja harrastukset. Joskus psyykenlääkkeen selvin vaikutus näkyy siinä, että ihminen kykenee tekemään itselleen tärkeitä asioita. Käytössä olevat psyykenlääkkeet ovat tutkitusti tehokkaita niissä sairauksissa, joihin niitä käytetään, esimerkiksi lääkehoito vähentää masennuksesta toipumiseen kuluvaa aikaa noin puolella.

Jotkut psyyken sairaudet ovat pysyväisluontoisia. Tällöin ihminen saattaa tarvita jatkuvaa tai pitkäaikaista lääkkeellistä estohoitoa, jotta sairausjaksot eivät uusiutuisi tai sairauden oireet eivät pahenisi. Tällaisia sairauksia ovat esimerkiksi kaksisuuntainen mielialahäiriö, toistuvat psykoosit, skitsofrenia, opioidiriippuvuus, kaksisuuntainen mielialahäiriö, pakko-oireinen häiriö ja toistuva masennus. Lääkkeen pitkäaikaisen tai pysyvän käytön tarpeen arvio on yksilöllinen. Jos psyykkisessä sairaudessa on ollut monta jaksoa ja lääkityksen avulla vointi on hyvä, saattaa olla järkevintä jatkaa lääkitystä.

Erityisesti psykoosisairauksissa ja kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä on joidenkin ihmisten kohdalla erittäin tärkeää, ettei lääkehoito katkea suunnittelematta. Joskus lääkkeen loppumisesta seuraava sairausjakso voi olla vaarallinen esimerkiksi itsemurhariskin kohoamisen vuoksi. On tärkeää kertoa lääkärille nykyisestä lääkkeen tosiasiallisesta käytöstään ja mahdollisesta halustaan keskustella lääkkeen tarpeellisuudesta. Lääkkeen mahdollisen vähennys- tai lopetuspäätöksen on hyvä perustua tietoon ja olla riittävän hyvässä psyykkisessä voinnissa tehty. On myös tärkeää tehdä suunnitelma, miten vointia seurataan ja mitä tehdään, jos se heikkenee.

Joskus esimerkiksi psykoterapia tai merkittävät elämäntilanteen muutokset voivat vähentää lääkehoidon tarvetta, kun oireiden uusiutumisen riski pienenee. Etenkin pitkäaikaisessa käytössä lääkkeen jatkamista arvioidaan sairauden uusimisen tai oireiden pahenemisen todennäköisyyden perusteella. Mitä pidempi aika on kulunut edellisestä sairausjaksosta, sitä pienempi on usein uuden sairausjakson todennäköisyys. Toisaalta joskus riski on korkea vuosikymmentenkin onnistuneen estohoidon jälkeen, mikäli lääkityksen lopettaa. Joskus lääkäri saattaakin suositella pysyväisluontoista estolääkitystä sairauden luonteen sekä sen yksilöllisen kulun perusteella.