Normaali puheen ja kielen kehitys

Edellytyksenä vauvan puheen kehittymiselle on vuorovaikutus toisen ihmisen kanssa. Yleensä toinen ihminen on aikuinen. Vastasyntynyt ilmaisee tarpeitaan itkulla. Vauvan itkiessä aikuinen nostaa hänet syliinsä ja tarjoaa ravintoa, lämpöä ja hoivaa. Tästä vauva oppii, että itku helpottaa oloa.

Noin kuuden kuukauden iässä vauva alkaa jokellella käyttäen tavuja, esimerkiksi ma ma ja pa pa. Näistä tavuista syntyvät myöhemmin ensimmäiset sanat. Vauva oppii käyttämään monenlaisia tavuja, kun harjoittelee puheliikkeitä jokeltelemalla.

Noin neljän kuukauden ikäisenä vauva oppii nauramaan.

Noin yhdeksän kuukauden iässä vauva alkaa reagoida omaan nimeensä. Vauva nauttii siitä, että hänelle nimetään kodin asioita. Hän oppii osoittamaan omalla sormellaan kiinnostavaa asiaa, kuten kukkaa tai lamppua. Vauva oppii käyttämään muitakin eleitä: hän nostaa kätensä, kun haluaa syliin ja vilkuttaa vastaukseksi aikuisen vilkutukseen. Hän oppii, että ilmeet, eleet ja äänensävy ovat tärkeä osa vuorovaikutusta. Vauvan kielelliset leikit tapahtuvat aikuisen kanssa.

Lapsi sanoo ensimmäiset sanansa noin yksivuotiaana. Sanat ovat usein yksikonsonanttisia: esimerkiksi "pappi" eli pallo. Vähän hassusti sanotut sanat eivät haittaa, vaan kuuluvat aluksi asiaan. Yksivuotias tunnistaa ja ymmärtää arkisia sanoja ja lyhyitä ohjeita. Leikki on vielä lyhytkestoista ja tutkivaa. Yksivuotias on esimerkiksi kiinnostunut purkamaan tavaroita kaapeista.

Usein lapsi oppii suuren määrän sanoja lyhyessä ajassa ennen kaksivuotissyntymäpäiväänsä. Suurin osa kaksivuotiaista sanoo joitakin sanoja. Jotkut osaavat liittää kaksi sanaa pieneksi lauseeksi: "pallo pois!" Lauseissa voi olla lapsen itse keksimiä sanoja tai taivutusmuotoja. Ne kuuluvat tähän kehitysikään. On normaalia, että aikuinen ei ymmärrä kaikkia lapsen sanoja heti ensimmäisellä kerralla.

Kaksivuotias opettelee ymmärtämään maailmaa. Hän kyselee erityisesti mikä-kysymyksiä. Hän tunnistaa paljon sanoja ja osaa noudattaa tuttuja ohjeita. Hän osaa leikkiä pieniä roolileikkejä.

Kolmevuotias on taitava puhuja. Usein vanhemmat ymmärtävät kaiken kolmevuotiaan puheen ja osaavat tarvittaessa olla tulkkina. Kolmevuotiaana on tavallista, että lapsi toistelee tavuja sanoista: "pa-pa-pallo!" Tätä ei kannata säikähtää. Se johtuu vain siitä, että lapsen ajatus juoksee nopeammin kuin suu ehtii puhua. Kolmevuotias osaa kertoa vanhemmilleen esimerkiksi päiväkotipäivän tapahtumista. Hän ymmärtää aikuisten keskustelusta sanan sieltä, toisen täältä. Toisinaan tulee väärinymmärryksiä. Hän kyselee paljon miksi-kysymyksiä. Kolmevuotias osaa leikkiä pitkiä roolileikkejä rinnakkain toisten lasten kanssa.

Neljävuotias nauttii puhumisesta ja kuuntelemisesta. Hän keksii itse runoja ja kuuntelee mielellään satuja. Neljävuotiaan mielikuvitus on rikas. Leikki voi kestää tuntikausia. Neljävuotiaan puhe on yleensä vieraallekin ymmärrettävää. Muutamia äännevirheitä voi vielä olla. Neljävuotias osaa leikkiä yhdessä toisten lasten kanssa. Lapset sopivat puhumalla leikin etenemisestä.

Viisivuotiaan kielelliset taidot ovat kehittyneet ajattelun työkaluksi. Viisivuotias on usein kiinnostunut kirjaimista ja numeroista. Hän leikkii sanoilla ja harjoittelee esikoululaisen taitoja. Viisivuotias on usein kiinnostunut piirtämisestä, värittämisestä ja leikkii rakenteluleikkejä tuntikausia.

Kuusivuotias tuntee usein jo muutamia kirjaimia ja osaa kirjoittaa oman nimensä. Hän jaksaa kuunnella pitkiä satuja ja nauttii vitsien kertomisesta. Hän saattaa tunnistaa kirjoitettuja sanoja esimerkiksi lähiympäristöstään.

Seitsemänvuotiaan kielelliset taidot ovat kehittyneet pitkälle. Hän pystyy pohtimaan asioita. Hänen on helpointa ajatella asioita, jotka voi itse nähdä. Valtaosa lapsista oppii lukemaan peruskoulun ensimmäisen luokan aikana.

Peruskoulun kuudenteen luokkaan mennessä lapsi oppii käyttämään kielellisiä taitojaan asioiden ennakoimiseen: jos teen nyt näin, niin sitten tapahtuu noin. Hän oppii ymmärtämään sanontoja ja kielikuvia. Hän oppii käyttämään ironiaa ja sarkasmia. Peruskoulun alaluokkien aikana lapsen luku- ja kirjoitustaito kehittyvät niin, että lapsi ymmärtää lukemaansa tekstiä ja kirjoittaa sujuvasti.

Kaksikielisyys

Nykyisin ajatellaan, että kaksikielisyydestä huolimatta lapsen kielelliset taidot voivat kehittyä normaalilla tavalla.

Arjessa riittävien suomen kielen taitojen oppiminen vie kokopäivähoidossa olevalta lapselta noin kaksi vuotta. Kouluoppimiseen riittävien suomen kielen taitojen oppiminen vie jopa 5–10 vuotta. Siksi suomi toisena kielenä -oppijan voi aluksi olla vaikea ilmaista itseään ja oppia lukemaan ja kirjoittamaan suomen kielellä.

Maahanmuuttajaperheissä lapsi oppii kotona ensin äidinkielensä ja päivähoidon aloitettuaan viettää arkipäivät suomenkielisessä päiväkodissa. Silloin puhutaan peräkkäisestä kaksikielisyydestä: lapsi oppii toisen kielen opittuaan ensin puhumaan omaa äidinkieltään.

Tyypillistä on, että lapsi osaa toista kielistä paremmin kuin toista. Heikommassa kielessä sanavarasto voi olla suppea ja kielioppisäännöt voivat tuntua vaikeilta.

Vanhempien on tärkeä puhua lapselle omaa äidinkieltään. Se ylläpitää lapsen kielellisiä taitoja. Suomen kielen taitoja voi harjoitella kotona katsomalla sopivia suomenkielisiä lastenohjelmia, kuten PikkuKakkosta.

Varhaiskasvatuksen eli päiväkodin henkilökunta voi käyttää kuvasymboleja kaksikielisen lapsen ymmärtämisen tukena.

Puheen ja kielen kehityksen vaikeuksien syitä

Puhuminen ja puheen ymmärtäminen ovat monimutkaisia taitoja, joiden häiriöt ovat suhteellisen yleisiä. Puheenkehityksen viivästymistä todetaan jopa 19 %:lla lapsista. Viivästyminen voi johtua monesta eri syystä.

Vuorovaikutukselliset syyt

Autismikirjon häiriötä aletaan epäillä useimmiten vasta vauvavuoden jälkeen. Autismikirjolla olevan lapsen kielelliset ja vuorovaikutukselliset taidot ovat erilaiset kuin muilla samanikäisillä. Leikki voi olla yksipuolista ja itseään toistavaa.

Autismikirjon kolme avainongelmaa ovat kommunikaation vähäisyys, sosiaalisten taitojen puutteet ja rajoittuneet mielenkiinnon kohteet. Nämä piirteet voivat hankaloittaa vuorovaikutusta toisten ihmisten kanssa koko elämän ajan.

Valikoiva puhumattomuus. Valikoivasti puhumaton lapsi puhuu yleensä omalle perheelleen normaalisti. Hän saattaa koulussa tai päiväkodissa puhua kavereilleen, mutta ei aikuisille. Valikoivan puhumattomuuden oireet alkavat tavallisimmin 3–5 vuoden iässä, ja se on tytöillä tavallisempaa kuin pojilla. Usein valikoivasti puhumattoman lapsen lähisuvussa on muitakin valikoivasti puhumattomia tai vähäpuheisia ihmisiä.

Valikoiva puhumattomuus on maahanmuuttajaperheissä tavallisempaa kuin kantaväestössä.

Valikoiva puhumattomuus tunnetaan myös nimellä tilannekohtainen puhumisen vaikeus tai selektiivinen mutismi. Valikoiva puhumattomuus ei ole lapsen tietoinen valinta. Puhumattomuuden taustalla on puhumisen pelko tai ahdistus.

Kielelliset syyt

Kehityksellinen kielihäiriö. Kehityksellisessä kielihäiriössä (entisiltä nimiltään dysfasia ja kielellinen erityisvaikeus) lapsen älyllinen kehitys etenee normaalisti. Vain puheen ja kielen kehitys on viivästynyttä tai poikkeavaa. Kehityksellinen kielihäiriö jaetaan puheen ymmärtämiseen ja puheen tuottamiseen painottuviin vaikeuksiin. Usein vaikeuksia on sekä tuottamisessa että ymmärtämisessä. Kehityksellinen kielihäiriö diagnosoidaan usein vasta 4–6-vuotiaana.

Ymmärtämiseen painottuva kehityksellinen kielihäiriö. Puheen ymmärtämisen ongelmat voivat näkyä pienellä lapsella joko syrjään vetäytymisenä tai erityisenä vilkkautena ja impulsiivisuutena. Lapsi ei ymmärrä kuulemaansa puhetta tai hän ymmärtää puhetta pienemmän lapsen tapaan. Lapsi saattaa vaikuttaa uhmakkaalta, koska ei tottele saamiaan ohjeita. Todellisuudessa lapsi ei ymmärrä niitä. Lapsi ei pääse mukaan ikätovereiden leikkiin, koska ei ymmärrä leikin juonta. Hänen voi olla vaikea oppia uusia käsitteitä, kuten värien nimiä. Lievemmät puheen ymmärtämisongelmat saattavat tulla esiin vasta kouluiässä. Lapsi oppii lukemaan, mutta ei ymmärrä lukemaansa.

Puheen tuottamiseen painottuva kehityksellinen kielihäiriö. Puheen tuottamisen ongelmat alkavat näkyä, kun lapsi ei opi puhumaan odotetusti. Lapsi saattaa sanoa ensisanansa vasta yli kaksivuotiaana. Lapsi oppii uusia sanoja hitaasti tai hän ei opi käyttämään lauseita. Jo opitut sanat voivat unohtua. Lapsi voi myös olla kokonaan puhumaton tai puhua käyttäen ulkoa opittuja lauseita. Lapsen puhe voi olla erittäin epäselvää. Hänen käyttämänsä lauseet voivat olla vaikeasti ymmärrettäviä.

Puheliikkeiden tuottamisen vaikeudet

Dyspraksia. Puheessa tarvitaan leuan, huulten, kielen ja pehmeän suulaen tarkkaa yhteistoimintaa ja liikkeitä. Jos lapsi ei hallitse niitä, hänellä on tahdonalaisten puheliikkeiden tuottamisen vaikeus eli dyspraksia. Puhe on silloin vaikeasti ymmärrettävää. Lapsella voi olla vain vähän äänteitä käytössään. Sanat voivat olla pelkkiä alkutavuja, pienen lapsen yksikonsonanttisia sanoja tai lapsi sanoo sanat joka kerta vähän erilaisella tavalla.

Änkytys. Jokainen ihminen puhuu joskus sujumattomasti. Se on normaalia.

Tyypillisimmin änkytys alkaa noin kolmen vuoden iässä. Änkytyksestä puhutaan, jos yli puoli vuotta kestänyt puheen jatkuva rytmisen etenemisen häiriö alkaa vaivata lasta itseään. Siitä seuraa, että lapsi alkaa pelätä ja jännittää puhumista. Jännitys lisää änkytystä. Änkytykseen liittyy usein myötäliikkeitä, kuten silmien räpyttelyä tai käsien heilutusta. Lapsi voi myös vältellä tiettyjä sanoja.

Änkytystä voi olla äänteiden, tavujen tai sanojen tahaton toistaminen tai venyttäminen. Puhe voi katketa, kun puhujan puhe-elimistö juuttuu kiinni.

Änkytys ei ole pelkästään puheliikkeiden häiriö. Siihen liittyy myös tarkan kuuntelemisen vaikeutta. Osalla änkyttävistä lapsista on ongelmia lisäksi tarkkaavuudessa ja itsesäätelyn taidoissa.

Sokellus. Sokelluksesta puhutaan silloin, kun puhe on erittäin nopeaa tai rytmiltään epäsäännöllistä. Puheliikkeet ovat epätarkkoja. Puheesta saattaa jäädä puuttumaan tavuja tai sanoja. Sokeltavan ihmisen puhetta on vaikea ymmärtää.

Äännevirheet. Lapset oppivat äidinkielensä äänteet yleensä viimeistään 5–6-vuotiaana. Suomen kielessä vaikeimmat äänteet ovat S ja R, koska ne vaativat puhe-elinten äärimmäisen tarkkaa yhteistyötä.

Puheliikkeiden tuottaminen voi olla vaikeaa myös mekaanisista syistä, kuten huuli-suulakihalkion tai kireän kielijänteen vuoksi. Puheen ja kielen kehityksen poikkeavuus voi liittyä myös kehitysvammaan, suun rakenteelliseen poikkeavuuteen tai aistipuutokseen kuten kuulonalenemaan.

Lapsen puheen kehityksen tukeminen

Puheen ymmärtäminen ja tuottaminen kehittyvät vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa. Tärkeää on, että aikuinen vastaa lapsen aloitteisiin. Suomalaisessa tutkimuksessa todettiin, että mitä enemmän lapsi viettää aikaa yksin ruudun ääressä, sitä heikommat hänen kielelliset taitonsa ovat.

Lapsen ja nuoren kielellisiä taitoja tuetaan olemalla hänestä kiinnostunut. Hänen kanssaan keskustellaan. Häntä kuunnellaan tarkasti ja hänen aloitteisiinsa vastataan. Häneen keskitytään.

Pienen lapsen kanssa voi laulaa, leikkiä, lorutella ja lukea kuvakirjoja. Kirjojen lukeminen rauhallisessa tilanteessa on erinomaista harjoitusta sekä puheen tuottamiselle että ymmärtämiselle. Kun lapsi katsoo palloa ja sanoo "pappi", vanhempi laajentaa hänen ilmaustaan: "Niin, se on iso pallo!"

Isompien lasten kanssa voi pelata ikätasoon sopivia lautapelejä. Lapsi nauttii ääneen lukemisen kuuntelemisesta, vaikka osaisikin itse lukea. Keskusteleminen ja hassutteleminen vahvistavat kielellisiä taitoja ja sosiaalisia taitoja.

Milloin puheterapeutin arvioon?

Useimmiten lapsi ohjataan puheterapeutin vastaanotolle lastenneuvolan ikäkausitarkastuksesta tai varhaiskasvatuksen ammattilaisten pyynnöstä. Vanhempi voi itsekin pyytää lähetettä, mikäli lapsen kielen kehitys huolestuttaa.

Puheterapeutin tutkimuksia tarvitaan, jos pieni lapsi

  • ei reagoi lainkaan puheeseen eli ei koskaan katso puhujan suuntaan
  • ei ymmärrä puhetta 18 kuukauden iässä
  • ei puhu yhtään sanaa kaksivuotiaana
  • puhuu erittäin epäselvästi
  • ei ole kiinnostunut ympäristöstään
  • ei käytä lainkaan eleitä ja ilmeitä itsensä ilmaisemiseen
  • siirtyy soseruoista karkeampiin koostumuksiin hyvin hitaasti ja työläästi.

Isompien lasten kohdalla tutkimuksia voidaan tarvita, jos lapsi tai nuori esimerkiksi

  • ei ymmärrä hänelle sanottuja ohjeita
  • ei jaksa keskittyä ohjattuihin tuokioihin
  • käyttäytyy päivittäin uhmakkaasti tai aggressiivisesti
  • ei pääse mukaan kavereiden leikkeihin
  • puhuu epäselvästi tai puheesta puuttuu useita äänteitä
  • puhuu vain vähän ja ei saa sanottua haluamiaan asioita
  • oppii hitaasti lukemaan ja kirjoittamaan koulun tukitoimista huolimatta.

Puheterapia

Perusterveydenhuollon puheterapeutille terveyskeskukseen pääsee terveydenhoitajan tai terveyskeskuslääkärin lähetteellä tai vanhemman omasta yhteydenotosta. Ensimmäisillä käynneillä puheterapeutti arvioi lapsen taitoja yhdessä vanhemman kanssa. Joskus perusterveydenhuollon puheterapia ei auta. Silloin lapsi saa lähetteen erikoissairaanhoidon tutkimuksiin.

Puheterapia on lääkinnällistä kuntoutusta, jolla on aina tieteellinen ja teoreettinen perusta. Puheterapeutti tekee lapselle yksilöllisen terapiasuunnitelman ja asettaa tavoitteet yhdessä perheen kanssa. Terapia toteutetaan lapsen ehdoilla. Nopeasti vilkaisten voi näyttää siltä, että puheterapeutti leikkii tai pelaa lapsen kanssa, mutta tarkemmin katsottuna toiminnalla on selkeä päämäärä. Harjoitus on upotettu mukavaan toimintaan. Se ylläpitää lapsen mielenkiintoa ja lisää kuntoutuksen vaikuttavuutta.

Perhe saattaa saada kotiin harjoituksia toteutettavaksi. Puheterapeutti voi antaa kotiin kuvamateriaalia tai opettaa tukiviittomia lapsen puheen ymmärtämisen ja tuottamisen tueksi. Ohjeita voi saada jopa syömiseen tai hampaiden pesemiseen!

Puheterapiakuntoutus on aina yhteistyötä. Puheterapiakäynnit eivät yksin riitä. Lisäksi tarvitaan lapsen perheen asiantuntemus ja sitoutuminen, jotta päästään tavoitteisiin. Puheterapeutti ohjaa myös lapsen ympäristöä toimimaan niin, että lapsi oppii ja kehittyy parhaalla mahdollisella tavalla. Tarkoitus on, että lapsi pärjää ja kommunikoi omassa arjessaan ja pystyy osallistumaan kaikkiin samoihin asioihin kuin kaverinsakin.

Kirjallisuutta

  1. Siiskonen T. Joko se puhuu? Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa. Jyväskylä: PS-kustannus 2014.
  2. Ahonen T, Siiskonen T, Aro T. Sanat sekaisin? Kielelliset oppimisvaikeudet ja opetus kouluiässä. Jyväskylä: PS-kustannus 2008.
  3. Aro T, Siiskonen T, Ahonen T. Ymmärsinkö oikein? Kielelliset vaikeudet nuoruusiässä. Jyväskylä: PS-kustannus 2007.