Yleistä

Kilpirauhasen autoimmuunitulehdus (autoimmuunityreoidiitti)

Autoimmuunityreoidiitissa verestä löytyy vasta-aineita kilpirauhasen kudoksia kohtaan. Niitä löytyy vähäisiä määriä terveistä suomalaisista 5–10 %:lla, mikä osoittaa, että lievä autoimmuunireaktio kilpirauhasessa on yleinen. Tällä lievällä reaktiolla ei ole käytännön merkitystä.

Noin 1–4 %:lla suomalaisia kilpirauhasvasta-aineita löytyy suurempina pitoisuuksina. Pelkät vasta-aineet eivät vielä merkitse sairastumista, mutta erilaisten kilpirauhashäiriöiden vaara on suuri. Seuraukset vaihtelevat eri ihmisillä. Tulehdus sinänsä ei juuri koskaan aiheuta kilpirauhasen seudun kipuja tai muita paikallisia oireita, mutta vuosien mittaan kilpirauhasen toiminta voi häiriintyä.

Useimmiten kilpirauhanen surkastuu vähitellen vuosien kuluessa, jolloin kehittyy kilpirauhasen vajaatoiminta. Autoimmuunityreoidiitti onkin tavallisin kilpirauhasen vajaatoiminnan syy. Joskus harvoin autoimmuunityreoidiitti on äkäisempi, ja voi aiheuttaa soluvauriosta johtuvan nopeasti ohimenevän kilpirauhasen liikatoiminnan.

Jos kilpirauhasen vasta-aineiden taso oireettomalla henkilöllä on suuri, kilpirauhasarvoja seurataan määrävälein, jotta vajaatoiminnan kehittyminen huomataan ajoissa.

Autoimmuunityreoidiittiin ei ole spesifistä hoitoa. Jos taudin pohjalta kehittyy kilpirauhasen vajaatoiminta, aloitetaan kilpirauhashormoni- eli tyroksiinilääkitys tabletteina suun kautta. Jos todetaan vain kilpirauhasvasta-aineita ilman muita seuraamuksia, tilaa ei tarvitse hoitaa.

Subakuutti kilpirauhasen tulehdus

Nimi subakuutti eli ”puoliäkillinen” tarkoittaa, että sairauden oireet ilmaantuvat nopeammin kuin autoimmuunityreoidiitissa, mutta eivät aivan äkisti. Tyypillinen oire on kilpirauhasen seudun kipu ja arkuus. Aina kipu ei paikallistu pelkästään kilpirauhasen kohdalle, vaan voi tuntua esimerkiksi leukaperissä tai jopa korvan seudussa. Kilpirauhanen yleensä suurenee ja on kosketellessa selvästi arka. Sairauteen voi liittyä kuume, joka jatkuu pitkään. Taudin alussa on tavallisesti lieviä kilpirauhasen liikatoiminnan oireita, sillä tulehdus vapauttaa kilpirauhashormonia verenkiertoon.

Tauti voidaan todeta tyypillisten oireiden ja kilpirauhasen arkuuden perusteella. Laboratoriokokeissa tulehdusarvot lasko eli ”senkka” ja CRP ovat selvästi suurentuneet. Kilpirauhastulehduksen syytä ei tiedetä, mutta aiheuttajaksi epäillään viruksia.

Subakuuttia kilpirauhastulehdusta hoidetaan suun kautta nautittavalla kortisonilääkkeellä, valmisteena käytetään prednisoni- tai prednisolonitabletteja. Kortisoni poistaa tehokkaasti tulehdukseen liittyvät oireet, jotka väistyvät muutamassa päivässä. Kortisoni ei kuitenkaan vaikuta sairauden kulkuun eikä siis lopullisesti paranna sitä. Kortisonihoitoa jatketaan yleensä noin 2 kuukautta, jonka aikana annosta asteittain vähennetään. Oireet voivat joskus lopettamisen jälkeen palata, jolloin kortisoni aloitetaan uudestaan. Hyvin lievissä oireissa tulehduskipulääkkeet riittävät ainoaksi hoidoksi. Joskus kortisonilääkehoitoa tarvitaan pidempään ennen kuin tulehdus paranee. Jos sairaus ei parane vuoden aikana, voidaan harkita kilpirauhasen poistoleikkausta.

Kilpirauhasen tulehdusten ehkäisy

Kumpaakaan kilpirauhasen tulehdusta ei voida elintavoilla tai muilla toimenpiteillä ehkäistä.