Keisarileikkausten osuus synnytyksistä on pitkään ollut 16–17 %, mutta vuonna 2022 jo lähes 20 % synnytyksistä hoidettiin keisarileikkauksella. Keisarileikkaus on tavallisin leikkaustoimenpide Suomessa. Vaikeita ongelmia (komplikaatioita) esiintyy vain prosentissa kaikista synnytyksistä, mutta keisarileikkauksiin niitä liittyy enemmän kuin alatiesynnytykseen. Suomessa keisarileikkauksen jälkeisiä komplikaatioita esiintyy neljäsosalla, mutta vakavat komplikaatiot ovat harvinaisia.

Koska keisarileikkaus lisää naisen seuraaviin raskauksiin liittyviä riskejä, tulisi jokaisen leikkauksen olla harkittu. Keisarileikkaus on monessa tilanteessa lapsen hengen ja terveyden pelastava toimenpide ja myös äidin sairauksien perusteella joskus aiheellinen. Lapselle keisarileikkaus ei kuitenkaan ole yksiselitteisesti helpompi ja turvallisempi tapa syntyä silloin, kun normaalille synnytykselle ei ole estettä. Jopa päinvastaista on joissakin tutkimuksissa esitetty.

Keisarileikkauksen aiheet

Alle puolet leikkauksista tehdään etukäteissuunnitelman mukaan, puolessa tapauksista leikkaukseen joudutaan jonkin synnytyksen aikana todettavan ongelman vuoksi.

Suunniteltu keisarileikkaus

Yleisimmät syyt etukäteen suunnitellulle keisarileikkaukselle ovat sikiön perätarjonta tai muut tarjontapoikkeavuudet (esim. sikiön poikkitila kohdussa), aiemmat kohtuun kohdistuneet leikkaukset, liian ahdas lantio sikiön kokoon nähden, varhainen pre-eklampsia tai nykyisin lisääntyvästi äidin voimakas synnytyspelko. Jokaisessa keisarileikkauksessa tai muussa kohtuun kohdistuneessa leikkauksessa kohtuun jää arpi, joka ei ole yhtä kestävää kudosta kuin normaali kohtulihas. Siksi katsotaan turvallisimmaksi, että jos kohdussa on kaksi arpea, sitä ei enää ole hyvä altistaa synnytyssupistuksille. Suunniteltu keisarileikkaus tehdään yleensä viimeisen raskausviikon aikana. Suunniteltu keisarileikkaus joudutaan vain harvoin tekemään ennenaikaisesti, siis ennen 37. raskausviikon täyttymistä. Ennenaikainen leikkaus voidaan joutua tekemään esimerkiksi etisistukan tai sikiön vaikean kohdunsisäisen kasvuhidastuman vuoksi.

Päivystysleikkaus

Käynnistynyt synnytys päätyy keisarileikkaukseen useimmiten kohdun supistusheikkouden, sikiön asento- eli tarjontapoikkeavuuden tai sikiön hapenpuutteen vuoksi. Synnytys voi pitkittyä tai pysähtyä aktiivisessa avautumisvaiheessa useammastakin syystä. Supistukset voivat olla tehottomia tai sikiö voi olla epäedullisessa asennossa. Jos synnytyksen aikana herää epäily sikiön voinnin huonontumisesta, voidaan päätyä päivystyskeisarileikkaukseen, vaikka synnytys muuten olisikin edennyt normaalisti. Leikkauksen kiireellisyyteen vaikuttaa se, miten todennäköisenä sikiön voinnin huonontumista pidetään. Usein pyritään siihen, että lapsi syntyy 30 minuutin kuluessa leikkauspäätöksestä. Nopeimmillaan lapsi saadaan syntymään alle 10 minuutissa tekemällä hätäkeisarileikkaus.

Leikkaus

Keisarileikkaus kestää puolesta tunnista tuntiin, mutta usein valmisteluihin menee pidempi aika. Ennen leikkausta synnyttäjälle laitetaan virtsatiekatetri, jota pidetään seuraavaan aamuun. Keisarileikkaus tehdään yleensä puudutuksessa (selkäydintilaan tehty spinaalipuudutus tai epiduraalipuudutus). Nukutusta eli yleisanestesiaa käytetään silloin, kun puudutuksia ei voida tai ehditä käyttää. Leikkauksen alussa vatsanpeitteet avataan, kohdun seinämään tehdään poikkiviilto, jota laajennetaan sivuille ja kalvot puhkaistaan. Sen jälkeen sikiö autetaan kohtuhaavasta ulos ja napanuora katkaistaan välittömästi. Vauva syntyy yleensä noin 10 minuutin sisällä leikkauksen alkamisesta. Leikkaava lääkäri tai kätilö näyttää vauvaa vanhemmille, jonka jälkeen kätilö tarkastaa vastasyntyneen terveyden ja voinnin. Jos lapsi ja äiti voivat hyvin, lapsi pääsee tutustumaan lyhyeksi aikaa ihokontaktiin äidin rinnalle. Lääkäri jatkaa leikkausta, istukka painetaan kohdusta ulos ja tarkastetaan, että kohtuun ei jää vuotoa. Kohtuhaava suljetaan ommellen.

Keisarileikkauksesta toipuminen

Keisarileikkauksen jälkeen äitiä seurataan heräämössä parin tunnin ajan. Ensi-imetystä ja ihokontaktia on mahdollista yrittää jo siellä, mikäli lapsi on virkeä. Varhainen ylösnousu ja liikkeelle lähtö ovat tärkeitä kiireellistenkin leikkausten jälkeen. Vauvaan tutustuminen ja imettäminen pyritään aloittamaan välittömästi.

Keisarileikkauksen jälkeinen kivunlievitys suunnitellaan ennen osastolle siirtymistä. Tavallisesti leikkausta varten asennetun epiduraalikatetrin kautta annetaan pitkään vaikuttavaa kipulääkettä, mikä auttaa ensimmäisten tuntien aikana. Jatkolääkitys pyritään antamaan suun kautta. Kipulääkitystä kannattaa aluksi ottaa säännöllisesti, koska sen avulla pääsee nopeasti liikkeelle, mikä edistää paranemista. Leikkaushaava pidetään kuivana ja peitettynä vuorokauden ajan leikkauksen jälkeen. Sen jälkeen haavaa voi suihkuttaa ja voi mennä suihkuun peseytymään. Haavasärky on tavallista, mutta kipulääkkeet vähentävät sitä, samoin liikkuminen. Osastolla tulee liikkua, etenkin liikutella jalkoja sängyssä, millä vähennetään laskimotukosten riskiä. Tukoksen estolääkitys aloitetaan niille, joilla laskimotukosten riski arvioidaan huomattavasti suurentuneeksi.

Keisarileikkauksen riskit

Vaikka mitään haittavaikutuksia ei tulisikaan, toipuminen keisarileikkauksesta on hitaampaa kuin alatiesynnytyksestä. Haavakivun hoitamiseksi tarvitaan kipulääkkeitä. Imetys käynnistyy hitaammin, mikä johtuu kivuliaisuudesta ja hitaammasta maidon noususta rintoihin.

Kuten kaikissa vatsaonteloon kohdistuvissa leikkauksissa, myös keisarileikkauksessa on mahdollista, että suoli lamaantuu muutamaksi päiväksi. Tästä on oireina kipua ja oksentelua. Tilanne laukeaa usein tiputuksella ja nenämahaletkun avulla.

Noin joka neljättä keisarileikkauksella synnyttänyttä kohtaa joko leikkauksen aikana tai siitä toivuttaessa joku haittavaikutukseksi luokiteltava asia: tulehdus, merkittävä verenhukka tai puudutukseen tai nukutukseen liittyvä ongelma. Yleisimmät haitat ovat tulehdukset ja verenvuoto. Komplikaatioriski on suurempi päivystyksellisissä keisarileikkauksissa kuin suunnitelluissa. Virtsatietulehdus on yleisin leikkauksen jälkeisistä tulehduksista. Keisarileikkauksen jälkeisiä haavatulehduksia esiintyy yli 10 %:lla leikatuista. Kohtutulehdus on haavatulehdusta harvinaisempi, ja sekin on yleisempi keisarileikkauksen kuin alatiesynnytyksen jälkeen. Noin 3 % äideistä saa kohtutulehduksen leikkauksen jälkeen.

Merkittävän verenhukan riski on kolminkertainen verrattuna alatiesynnytykseen, noin 5 %:ssa keisarileikkauksista verenhukka leikkauksen aikana on niin merkittävä (yli 1,5 litraa), että leikkauksen aikana joudutaan aloittamaan verensiirto. Laskimotukoksen ja keuhkoveritulpan riski on alatiesynnytykseen nähden moninkertainen. Näistä luvuista huolimatta keisarileikkaus on keskimäärin varsin turvallinen.

Keisarileikkauksen vaikutukset vastasyntyneeseen

Suunnitellulla keisarileikkauksella syntyneen lapsen sopeutuminen kohdunulkoiseen elämään käynnistyy hitaammin kuin alateitse syntyneen. Oman hengityksen käynnistyminen voi olla hitaampaa, ja oman ruumiinlämmön ja verensokeritason ylläpito vaikeampaa. Uusimpien tutkimusten mukaan synnytystapa saattaa vaikuttaa vastasyntyneen vastustuskykyyn eli immunologiaan. Alateitse syntyneiden lasten veressä on enemmän vastustuskykyyn liittyviä valkosoluja kuin keisarileikkauksella syntyneillä. Näillä tekijöillä saattaa olla merkitystä myöhempien allergioiden, astman tai infektiokierteen syntymisen kannalta.

Myöhemmät raskaudet

Keisarileikkaus lisää seuraavaan raskauteen liittyviä riskejä. Keisarileikkaus voi lisätä ongelmia myös seuraavan raskauden alkamisen suhteen (raskaus ei ala yhtä nopeasti), ja joidenkin tutkimusten mukaan myös keskenmenon ja kohdunulkoisen raskauden riski voi lisääntyä. Lisäksi istukan kiinnittymishäiriöt (ks. Etinen istukka ja Istukan ennenaikainen irtoaminen) lisääntyvät seuraavissa raskauksissa. Mikäli aiempi synnytys on ollut keisarileikkaus, on otettava huomioon myös haavan paranemisen ja arven vahvistumisen vaatima aika. Monesti suositellaan, että keisarileikkauksen ja uuden synnytyksen väli olisi vähintään 1,5 vuotta.

Kirjallisuutta

  1. Saisto T, Ulander V-M. Miten Suomi on välttynyt keisarileikkausepidemialta? Duodecim 2020;136(21):2329–31.
  2. Uotila J, Tihtonen K. Synnytysoperaatiot. Kirjassa: Tapanainen J, Heikinheimo O, Mäkikallio K, toim. Naistentaudit ja synnytykset. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2019, s. 579–587.
  3. Vääräsmäki M, Raudaskoski T. Raskaus ja synnytys keisarileikkauksen jälkeen. Duodecim 2017;133(4):345–52