Ensimmäinen neuvolakäynti

Ensimmäinen neuvolakäynti on 8.–12. raskausviikolla, jotta seuranta- ja seulontatutkimukset voidaan suunnitella oikeaan ajankohtaan. Ensikäynnillä selvitetään odottajan yleinen terveydentila, aiempien raskauksien ja synnytysten kulku sekä yleiset elintavat. Ensikäynnin aikana tehdään perustutkimukset (pituus, paino, painoindeksi, verenpaine) ja otetaan raskauden seurantaan liittyviä näytteitä tai tehdään niistä lähete laboratorioon. Raskauden alussa tutkitaan pieni verenkuva, virtsanäyte ja virtsan bakteeriviljely, kardiolipiini sekä B-hepatiitti ja HIV-vasta-aineet. Ensimmäisellä neuvolakäynnillä tutkitaan myös veriryhmä ja veriryhmävasta-aineet. Jos vasta-aineita todetaan, seurataan vasta-ainepitoisuuksia kuukauden välein. Tarpeen mukaan tehdään muita laboratoriotutkimuksia. Vanhempia informoidaan sikiön seulontatutkimuksista, jotka ovat vapaaehtoisia. Tavallisin niistä on ultraäänitutkimus, jossa käy yli 95 % odottajista. Neuvolalääkärille suositellaan kahta käyntiä – alku- ja loppuraskaudessa.

Ensimmäinen lääkärintarkastus 10.-18. raskausviikolla

Käynnin yhteydessä selvitetään, miten raskauden alkuvaihe on sujunut ja onko raskaana olevalla kroonisia sairauksia, lääkityksiä tai muita ongelmia, jotka voivat vaikuttaa raskauden kulkuun ja riskeihin. Samalla käydään läpi mahdolliset gynekologiset sairaudet, aiempien raskauksien kulku ja syntyneiden lasten terveys. Lisäksi on tärkeää keskustella mielenterveyteen liittyvistä seikoista, ravitsemuksesta, tupakoinnista sekä alkoholin ja muiden päihteiden käytöstä.

Samoin selvitellään raskaana olevan työn laatua ja liittyykö siihen mahdollisia sikiöhaittoja (ks. Raskaus ja työ). Jos epäillään ongelmia, konsultoidaan ensisijaisesti työlääketieteen asiantuntijoita.

Ensimmäisen lääkärintutkimuksen yhteydessä voidaan tehdä gynekologinen tutkimus, jossa tutkitaan emättimen ja kohdunsuun tilanne ja arvioidaan raskauden kesto tunnustelemalla kohdun koko. Alkuraskauden ultraäänitutkimus ja seulontatutkimukset tehdään yleensä äitiyspoliklinikoiden kanssa yhteistyössä.

Toinen lääkärintarkastus 35.–36. raskausviikolla

Tämän käynnin tarkoitus on arvioida tulevaan synnytykseen liittyviä seikkoja, muun muassa todeta mahdollinen poikkeava sikiön asento (tarjonta), varmistaa sikiön kasvu ja tunnistaa ne synnyttäjät, jotka tarvitsevat synnytyksen suunnittelun äitiyspoliklinikassa (epäsuhtaepäily, synnytykseen liittyvät muut riskitekijät). Gynekologinen sisätutkimus voidaan tehdä varovaisesti ja sisäsuuta ärsyttämättä ennenaikaisen synnytyksen uhan havaitsemiseksi, jos odottajalla on supistuksia tai painon tunnetta. Käynnin yhteydessä myös arvioidaan mahdollisten raskauden aikana havaittujen terveydellisten ongelmien merkitystä ja seurantaperiaatteita raskauden jälkeen.

Käynnit terveydenhoitajalla

Lasta odottavalle perheelle järjestetään yksi laaja terveystarkastus raskausviikoilla 13–18. Laajan terveystarkastuksen tekee terveydenhoitaja tai kätilö yhteistyössä lääkärin kanssa joko samalla käyntikerralla tai erillisillä käynneillä. Käynnillä arvioidaan syntyvän lapsen hyvinvointiin ja terveyteen vaikuttavia tekijöitä sekä lasta odottavien vanhempien/huoltajien terveyttä, hyvinvointia ja terveystottumuksia. Terveystarkastukseen sisältyy yksilöllistä terveysneuvontaa.

Raskauden aikana on yhteensä 8–15 käyntiä terveydenhoitajalla. Kaikkien käyntien aikana tehtäviä perustutkimuksia ovat verenpaineen mittaus ja painon punnitus sekä kohdun tunnustelu. Myös virtsan valkuainen ja glukoosi sekä hemoglobiini on helppo tarkistaa useimpien käyntien yhteydessä. Sikiön sydänäänet mitataan dopplerlaitteella. Käynneillä kiinnitetään huomiota raskauteen liittyvien komplikaatioiden varhaisiin oireisiin ja kerrotaan, miten niitä voi itse seurata. Aina on myös tärkeää kertoa ja kysyä mieltä painavista asioista. Loppuraskaudesta terveydenhoitajalla käydään kahden viikon välein, tarvittaessa tiheämmin. Perustutkimusten lisäksi käynneillä keskustellaan lähestyvästä synnytyksestä, vauvan tarvikkeista ja mieltä askarruttavista asioista.

Lisäkäyntejä voidaan varata joko terveydenhoitajalle tai lääkärille tarveharkintaisesti. Synnytyssairaalat ja äitiyspoliklinikat ovat laatineet tarkat ohjeet, milloin raskaana oleva on syytä lähettää sairaalaan lisätutkimuksiin ja seurantaan. Lähetteen voi kirjoittaa lääkäri tai terveydenhoitaja.

Tarveharkintaiset lisäkäynnit lääkärillä

Ylimääräiset lääkärintarkastukset voivat olla aiheellisia, jos raskaana olevalla on krooninen sairaus, joka edellyttää lääkärin arviota tai jos määräaikaisissa tarkastuksissa ilmenee terveydellisiä ongelmia, jotka edellyttävät lääkärin arviota tai hoitoa. Tavoitteena on tunnistaa muun muassa mahdollinen ennenaikaisuuden uhka, kohdun kasvun häiriöt, raskausdiabetes sekä varhaisvaiheen pre-eklampsia. Mahdollista synnytyspelkoa pyritään kartoittamaan ja hoitamaan. Lääkärikäynti voi olla tarpeen, jos odottajalla on häntä itseään huolestuttavia oireita tai muu tarve lääkärin vastaanotolle. Raskaana olevan työssä pärjäämistä voidaan arvioida ja tarvittaessa kirjoittaa lyhyitäkin sairauslomia.

Synnytyksen jälkitarkastus 5–12 viikkoa synnytyksestä

Synnytyksen jälkeen sairaalassa ollaan keskimäärin 1–4 vuorokautta. Kotiutumisen jälkeen tai jo sairaalasta kannattaa soittaa neuvolaan ja sopia neuvolakäynnistä tai kotikäyntiajasta. Mahdollisuuksien ja vanhempien toivomusten mukaan terveydenhoitaja tulee kotikäynnille. Käynnillä varmistetaan, että synnytyksestä toipuminen ja imetys ovat käynnistymässä hyvin. Terveydenhoitaja tutkii vastasyntyneen sekä varmistaa, että tämä voi hyvin ja saa riittävästi maitoa.

Synnytyksen jälkeen neuvola huolehtii jälkitarkastuksesta, joka tehdään 5–12 viikon kuluttua synnytyksestä. Tärkeää on käydä läpi synnytykseen liittyvät kokemukset. Käynnillä arvioidaan myös vanhempien jaksamista sekä sitä, miten imetys ja vauvanhoito ovat lähteneet liikkeelle. Tärkeää on arvioida vanhempien mielialaa sekä huomioida mahdolliset masennuksen merkit.

Jälkitarkastuksen yhteydessä voidaan tehdä gynekologinen tutkimus, mutta se ei ole välttämätön, jos synnytys on ollut ongelmaton. Tutkimuksesta voi myös kieltäytyä. Gynekologisessa tutkimuksessa arvioidaan emättimen limakalvojen tilanne. Ne voivat olla hauraat ja punoittavat ennen hormonitoiminnan ja kuukautiskierron käynnistymistä. Tilanne korjautuu itsekseen, mutta jos ohuet limakalvot aiheuttavat haittaa, esimerkiksi yhdyntäkipuja, voidaan tarvittaessa kokeilla estrogeenipitoisia paikallisia puikkoja tai voiteita. Tutkimuksessa varmistetaan, ettei ole mitään tulehdukseen viittaavaa oiretta tai löydöstä.

Käynnin yhteydessä suunnitellaan mahdollista raskauden ehkäisyn tarvetta ja tapaa. Kierukan voi asettaa jo ennen kuukautisten käynnistymistä. Keltarauhashormonia sisältäviä ehkäisypillereitä voi käyttää imetyksenkin aikana. Yhdistelmäehkäisypillereiden tai ehkäisyrenkaan käytön voi aloittaa imetyksen loppuvaiheessa, jolloin äidinmaito ei ole enää lapsen pääasiallinen ravinto.