Lääkeaineiden haittoja

Suurin osa tutkituista lääkeaineista kulkeutuu melko helposti istukan läpi. Istukka ei siis suojaa sikiötä äidin käyttämien lääkkeiden vaikutuksilta. Lääke voi aiheuttaa haittoja sikiölle seuraavilla tavoilla: epämuodostumariski kohoaa, sikiön kuoleman, kasvun hidastumisen tai ennenaikaisuuden riski kohoaa tai keskenmenon vaara kasvaa. Jotkut lääkeaineet voivat aiheuttaa toiminnallisia häiriöitä tai viivästyksiä vastasyntyneen kasvuun ja kehitykseen.

Kaikista merkittävistä epämuodostumista arvioidaan lääkeaineiden aiheuttamiksi alle 5 % (kaikista elävänä syntyneistä lapsista noin 3 %:lla todetaan epämuodostuma). Loppuraskauden aikana käytetyt lääkkeet voivat aiheuttaa myös lääkeoireita vastasyntyneelle. Esimerkiksi uuden polven masennuslääkkeiden (serotoniinijärjestelmään vaikuttavat lääkkeet) käyttö loppuraskaudessa voi aiheuttaa lääkevaikutuksen kautta vastasyntyneelle hengitysvaikeuksia ja ohimeneviä neurologisia oireita.

Rintamaito on ihanteellista ravintoa vastasyntyneelle. Rintamaito sisältää D-vitamiinia lukuun ottamatta kaikki lapsen kasvuun ja kehitykseen ensimmäisten elinkuukausien aikana tarvittavat ravintoaineet. Tietoa yksittäisten lääkkeiden erittymisestä maitoon ei ole kovin paljon käytettävissä. Imettävän äidin lääkeannoksesta keskimäärin alle 1 % päätyy lapseen. Vastasyntyneen elimistön kyky käsitellä lääkeaineita on kuitenkin kehittymätön.

Esimerkkejä haitallisista lääkkeistä raskauden aikana

A-vitamiinijohdokset isotretinoiini ja asitretiini (akne- ja psoriaasilääkkeitä) voivat aiheuttaa vaikeita monielinepämuodostumia. Näillä lääkkeillä on pitkä vaikutusaika, joten niiden käyttö on lopetettava useita kuukausia ennen raskauden alkua. Kielto koskee kaikkia synteettisiä A-vitamiinijohdoksia, ja niiden varoajat vaihtelevat lääkkeittäin. Esimerkiksi psoriaasin hoidossa käytetyn asitretiinin kohdalla varoaika on 3 vuotta. Myös paikallisessa käytössä olevien retinoidien käyttö on kielletty raskauden aikana.

ACE:n estäjät ja angiotensiinireseptorin salpaajat (verenpainelääkkeitä) voivat aiheuttaa sikiölle munuaisvaurioita. Nämä suositellaan vaihdettavaksi toiseen lääkeryhmään ennen raskautta tai viimeistään raskauden toteamisen jälkeen.

Androgeenit (mieshormonit) aiheuttavat tyttösikiön maskulinisaatiota (miesmäistymistä).

Epilepsialääkkeet valproaatti, karbamatsepiini ja fenytoiini aiheuttavat keskushermoston sulkeutumishäiriötä, kehitysviivettä, kita-suulakihalkiota ja monielinepämuodostumia. Epilepsian hoidotta jättäminen on kuitenkin suurempi riski sikiölle kuin lääkitys. Riskiä vähentää samanaikainen foolihapon käyttö (vähintään 1 mg päivässä) jo raskauden suunnitteluvaiheessa. Raskausviikosta 12 eteenpäin ei ole aihetta ylittää 0,4 mg:n vuorokausiannosta.

Litium (kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoito) saattaa hieman lisätä sydämen kehityshäiriön riskiä. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hyvä hoito raskauden aikana on tärkeää. Hoitamaton sairaus on isompi riski äidin ja sikiön kannalta kuin litiumlääkitykseen mahdollisesti liittyvä pieni riski. Alkuraskaudessa litiumia käyttäneille äideille suositellaan sikiön sydämen ultraäänitutkimusta noin 20. raskausviikolla. Raskaudenaikainen litiumin käyttö vaatii lääkepitoisuuden tarkkaa seurantaa.

Masennuslääkkeistä niin kutsutut serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI-lääkkeet) voivat aiheuttaa vastasyntyneelle vaikeitakin lääkeoireita. Tästä syystä lääkeannoksen tarkistus loppuraskaudessa on paikallaan. Jos lääke on käytössä loppuraskaudessa, siitä pitää kertoa lastenlääkärille synnytyssairaalassa. SSRI-lääkkeillä ei ole vaikutusta epämuodostumien kokonaisesiintyvyyteen, mutta sydämen epämuodostumat saattavat fluoksetiinin ja paroksetiniin käyttäjien vastasyntyneillä olla jonkin verran yleisempiä.

Misoprostoli (mahahaavalääke) aiheuttaa keskenmenoja ja voi lisätä epämuodostumariskiä, esimerkiksi raajojen kehityshäiriöitä.

Solunsalpaajat (syöpälääkkeet) aiheuttavat hedelmättömyyttä, keskenmenovaaran lisääntymistä ja monielinepämuodostumia. Vaikutus riippuu lääkkeen tyypistä ja annoksesta.

Talidomidi aiheuttaa erityyppisiä epämuodostumia, kuten raajojen osittaista tai täydellistä puutosta. Lääkettä käytetään nykyään vain multippelin myelooman hoitoon.

Tetrasykliinit (antibioottiryhmä) aiheuttavat hampaiden värjäytymistä ja kiilteen kehityshäiriöitä. Vaikutus aiheutuu lääkkeen käytöstä 15. raskausviikon jälkeen.

Tulehduskipulääkkeet ovat haitallisia hedelmällisyyden kannalta ja mahdollisesti lisäävät keskenmenon vaaraa. Viimeisen raskauskolmanneksen aikana ne voivat vaikuttaa sikiön verenkiertoelimiin (sikiön sydämen oikovirtauskanavan, ductus Botallin, ennenaikainen sulkeutuminen). Tulehduskipulääkkeitä sisältäviä kipugeelejä voidaan käyttää harkiten, mutta käyttö tulee rajata vain hoidettavalle alueelle annettavaan yhteen hoitojaksoon. Ensisijainen kipu- ja kuumelääke raskauden aikana on parasetamoli.

Varfariini (”verenohennuslääke”) aiheuttaa luun ja ruston epämuodostumia ja sikiön verenvuotoja. Raskauden aikana käytetään ihon alle pistettäviä niin kutsuttuja minihepariinivalmisteita, jos tarvitaan tukoksen ehkäisyhoitoa. Varfariini pyritään vaihtamaan hepariiniin viimeistään ennen 6. raskausviikon alkua. Joissain harvoissa tapauksissa varfariinin käyttö voi kuitenkin olla välttämätöntä raskauden toisen ja kolmannen kolmanneksen aikana.

Imetyksen aikana haitalliset lääkkeet

Imetyksen aikana kiellettyjen lääkeaineiden luettelo ei ole pitkä, mutta imetysajan kestosta kannattaa keskustella lääkärin kanssa. Niin sanotut dopamiiniagonistit aiheuttavat maidon tulon loppumisen. Näitä lääkkeitä käytetään prolaktiinin liikaerityksen hoitoon.

Kiellettyjä lääkkeitä ovat isotretinoiini (akne- ja psoriaasilääke), amiodaroni (sydänlääke), doksepiini (psyykenlääke), ergotamiini (migreenilääke), radioaktiiviset lääkkeet ja solunsalpaajat.

Ei-suositeltavia lääkkeitä ovat litium (masennuslääke), kultavalmisteet (reumalääke), pitkävaikutteiset bentsodiatsepiinit ja barbituraatit (rauhoittava lääke), morfiini ja muut opioidiryhmän kipulääkkeet sekä statiinit (kolesterolilääke).

Ohjeita imetysajalle

Kuten raskauden aikana, käytetään imetyksenkin aikana mieluummin vanhaa tunnettua lääkettä ja pienintä vaikuttavaa lääkeannosta. Kerran vuorokaudessa otettavan lääkkeen kohdalla imetys kannattaa ajoittaa siten, että lääke otetaan heti imetyksen jälkeen.

Säännöllistä lääkehoitoa käyttävän äidin ja hänen lapsensa seuranta neuvolassa (painon nousu, normaali kehitys) riittää. Joissakin tilanteissa voi olla paikallaan tarkistaa lääkkeen pitoisuus lapsessa. Äidin imetyksen aikaisen lääkehoidon aiheuttamat vakavat haitat ovat erittäin harvinaisia, mutta lääkealtistusten pitkäaikaisvaikutuksia tunnetaan vielä huonosti. Erityisesti keskushermostoon ja immuunivasteeseen vaikuttavien lääkkeiden vaikutukset voivat tulla esiin vasta lapsen kehittyessä.