Imetys on luonnollinen tapa ruokkia vastasyntynyttä ja pientä lasta. Äidinmaito ja imetys tukevat parhaalla mahdollisella tavalla vastasyntyneen kehitystä. Äidinmaito on myös vauvan ensimmäinen suoja infektioita vastaan. Imetetyillä lapsilla on tutkimusten mukaan vähemmän vaikeita hengitystietulehduksia, ripulitauteja ja korvatulehduksia kuin korviketta syövillä lapsilla. Imetys on kuitenkin myös paljon muuta kuin ravintoa. Onnistuessaan se luo vahvan tunnesiteen äidin ja vauvan välille ja tekee pikkuvauvan äitinä olemisesta palkitsevaa.

Imetyssuositukset

Mikä käynnistää maidontulon?

Rinnat valmistautuvat imetykseen jo raskauden aikana. Rinnan sisällä maitoa tuottava rauhaskudos lisääntyy ja maitotiehyet lisääntyvät ja haarautuvat. Hormoneista tärkeimpiä ovat prolaktiini, kasvuhormoni, estrogeeni ja keltarauhashormoni (progesteroni). Viimeksi mainittuja erittyy runsaasti istukasta. Raskauden loppupuolella rinnoista voi tihkua esimaitoa, kolostrumia. Tämä on kuitenkin yksilöllistä, ja kaikilla maitoa ei erity näkyvästi ennen vauva syntymää.

Maidoneritys alkaa istukan synnyttyä, jolloin estrogeenin ja keltarauhashormonin määrä äidin veressä vähenee samalla kun aivolisäkkeen tuottaman prolaktiinin määrä lisääntyy. Tämä hormonaalinen tila käynnistää maidontuotannon. Voimakkaampi maidonnousu tapahtuu yleensä 3–4 päivän päästä vauvan syntymästä. Rinnat saattavat turvota koviksi palloiksi ja ne tuntuvat aroilta. Samalla olo voi olla vähän tukala ja lämpö voi nousta 0,5–0,9 astetta (”maitokuume”). Maidoneritys siis käynnistyy hormonien ohjaamana. Maidonerityksen säätelyn kannalta on kuitenkin tärkeää, että vauva imee alusta saakka rinnalla. Tiheät syötöt nopeuttavat maidon muodostusta.

Maidoneritystä stimuloi erityinen heijaste (refleksi). Nännissä on runsaasti hermopäätteitä, joita vauvan imevä suu ärsyttää. Tämä lisää aivolisäkkeen oksitosiinin ja prolaktiinin eritystä. Oksitosiini supistaa rintatiehyitä ja siten puristaa rinnassa jo olevaa maitoa lapsen suuhun. Prolaktiini stimuloi rintarauhasta tuottamaan uutta maitoa seuraavaa imetyskertaa varten.

Imetyksen ensipäivät

Imetyksen ensipäivät ovat uuden harjoittelua. Sekä vauva että äiti ovat tutustumassa toisiinsa. Ensimmäisenä vuorokautena vauva imee rinnalla keskimäärin kuusi kertaa. Lapsen syntyessä äidillä on proteiinipitoista kolostrumia eli ternimaitoa. Se riittää tyydyttämään terveen, täysiaikaisen vauvan ravinnontarpeen. Jos vauvalla ei ole riskiä verensokerin laskuun, voidaan rauhassa seurata vauvan nälkäviestejä ja imettää vauvantahtisesti. Riski verensokerin laskuun on olemassa esimerkiksi silloin, kun vauva syntyy ennenaikaisena tai äidillä on ollut raskauden aikainen diabetes. Tällöin on erityisen tärkeää pitää vauvaa ihokontaktissa ja pyrkiä imettämään tiheästi. Jos vauva ei ole vielä valmis imemään, voi äiti lypsää ja tarjota omaa maitoaan vauvalle esimerkiksi lusikalla.

Tiheä, lapsentahtinen imetys ensipäivinä on imetyksen onnistumisen kannalta keskeistä. Tiheä imetys lisää maidontuloa, ja imeminen antaa vauvalle ravinnon lisäksi myös mielihyvää. Ensiviikkoina tiheitä imetyksiä ei kannata korvata huvitutilla, koska se vähentää rintaan kohdistuvaa stimulaatiota. Tämä voi vaikuttaa siihen, että äidin maidonmuodostus ei ole riittävää. Kun vauva osaa imeä rinnalla hyvin ja äidillä erittyy riittävästi maitoa vauvan tarpeisiin, tutin käyttö ei enää häiritse imetystä.

Imetyksen onnistumista voi arvioida seuraamalla imetyskertojen kestoa ja lukumäärää sekä lapsen ulostamis- ja virtsaamiskertojen lukumäärää. Jos lapsentahtisessa täysimetyksessä imetyskertojen lukumäärä vastasyntyneellä on alle 6 kertaa vuorokaudessa (eli syöttöväli toistuvasti yli 4 tuntia), on lapsen painoa syytä tehostetusti tarkkailla. Jos lisämaitoa tarvitaan, tarjotaan ensin rintaa ja sen jälkeen lisämaitoa. Ensisijainen lisämaito on oman äidin lypsetty maito.

Vauvan nälkäviestit

Vauva viestittää nälästä

• availemalla suutaan
• työntämällä kieltä ulos suustaan
• kääntämällä päätään etsien rintaa
• viemällä kättään suuhunsa
• ääntelemällä.

Hyvä imetysasento

Äidin asennon pitää olla rento ja mukava, ja vauvan pitää saada hyvä ote rinnasta. Äiti ja vauva ovat vartalot vastakkain ja riittävän lähellä toisiaan, vauvan nenänpää äidin rinnanpään kanssa kohdakkain. Äiti voi ohjata vauvaa selästä tai hartialinjasta tukien. Äidin kannalta on tärkeää, että asento tuntuu miellyttävältä, ja asentoa voi tarvittaessa tukea tyynyillä.

Hyvä imemisote

Vauvan pää ohjataan rintaa kohti. Alkutilanteessa vauvan nenä ja äidin nänni ovat kohdakkain. Sen jälkeen vauva nostaa leukaansa ja ”haukkaa” nännin pitkälle suuhun. Imuotteen pitää muodostua nännin lisäksi ympäröivästä kudoksesta. Kun vauva saa pidettyä oikean imuotteen ja löytää hyvän rytmin (imee–nielee–hengittää), on imetys onnistunut. Imetys ei saa olla äidille kivuliasta.

Huvituttia tai tuttipulloa imetään eri tekniikalla kuin rintaa. Pullosta maitoa saa kevyemmällä imulla. Siksi tutin käyttöä ei suositella ennen kuin vauva on oppinut oikean imemistekniikan rinnasta.

Imetysongelmat

Jos vauva ja äiti ovat erossa toisistaan tai vauva ei syystä tai toisesta ime tehokkaasti rinnalla, voi maidonerityksen käynnistää ja pitää yllä myös lypsäen. Rintoja voi lypsää joko käsin, käsikäyttöisellä pumpulla tai sähköpumpulla. Osa äideistä ei voi imettää esimerkiksi sairauden tai lääkityksen takia tai imetys ei yrityksistä huolimatta onnistu. Silloin annetaan ohjeet lapsen turvallisesta pulloruokinnasta. Imetys ei aina tahdo onnistua, mutta neuvonnalla sitä voidaan auttaa (ks. Imetysongelmia). Liiallinen imetysinnostus ei saa johtaa lapsen laihtumiseen tai liikaan kellastumiseen tai äidin väsymykseen ja turhautumiseen. Suurin osa äideistä hyötyy asiantuntevasta imetysohjauksesta synnytyssairaalassa ja neuvolassa.

Katso myös terve suu: Imetyksen ja tutin vaikutus suun terveyteen