Toipuminen synnytyksestä kestää 6 viikosta jopa 12 viikkoon. Toipumisaikaa kutsutaan puerperiumiksi, lapsivuodeajaksi. Sen aikana elimistö palautuu raskauden ja synnytyksen aiheuttamista muutoksista. Sairaalasta kotiuduttaessa tämä palautuminen on vasta alullaan. Nukkua kannattaa aina kun on mahdollista, niin jaksaa paremmin alun rikkonaiset yöt. Synnytyksen jälkeiset hormonit myös suojelevat mieltä ja auttavat jaksamaan.

Puolison, muun perheen ja ystävien apu on korvaamatonta äidin ja vastasyntyneen palatessa arkeen.

Kotiintulon jälkeen neuvola tukee vanhempia lapsen hoidossa. Neuvolaan voi ottaa yhteyttä jo synnytyssairaalasta. Neuvolan terveydenhoitaja tekee kotikäynnin synnyttäjän ja vauvan kotiuduttua.

Kotikäynnillä käydään läpi synnyttäneen ja lapsen vointi sekä koko perheen tilanne uuden perheenjäsenen tultua kotiin. Vanhempien jaksamisen lisäksi tarkastetaan äidin elimistön toipuminen, imetyksen sujuminen ja vuorovaikutus lapsen kanssa.

Terveydenhoitajan kanssa kannattaa käydä läpi synnytykseen liittyvät asiat ja tuntemukset. Lapsi punnitaan ja mitataan, ja arvoja verrataan syntymämittoihin. Samalla arvioidaan lapsen virkeyttä ja jäntevyyttä. Iho ja erityisesti napavarren tynkä tarkistetaan. Se on todennäköisesti irronnut tähän mennessä. Vastasyntyneen ulkoiluttamiseen ja kylvettämiseen annetaan ohjeita.

Episiotomian tai repeämien paraneminen

Episiotomian eli välilihan leikkaamisen yleisyys on viimeisten vuosikymmenten aikana vähentynyt huomattavasti eikä nykyään tehdä rutiininomaista välilihan leikkausta. Tarve arvioidaan aina tilanne- ja tapauskohtaisesti. Episiotomia tehdään enää noin 20 %:lle synnyttäjistä.

Ei ole olemassa täsmällisiä tilastoja siitä, kuinka usein välilihaan tai emättimeen tulee pieniä repeämiä, jotka tarvitsevat ompeleita. Pienimpiä pinnallisia limakalvorepeämiä ei aina tarvitse ommella. Laajat tai syvät repeämät ovat harvinaisia. Vaikeita repeämiä tulee vain 1–2 prosentille synnyttäjistä. Rutiininomainen välilihan leikkaus ei pienennä repeämien esiintymistä. Hallittu pään syntyminen ja hyvä välilihan tukeminen vauvan syntyessä ovat parhaita tapoja ehkäistä repeämiä. Vaikka suuri osa alakautta synnyttäneistä tuntee kipua tai kiristystä välilihan seudussa ensimmäisinä päivinä, vain harvalla on näitä tuntemuksia enää viikon kuluttua.

Episiotomian ja mahdollisten repeämien sulkemiseen käytetään itsestään sulavia ompeleita. Sulamiseen voi kulua 4–5 viikkoa. Välilihan puolella pinnallinen kerros suljetaan usein ihonsisäisesti, jolloin ompeleet eivät liikkuessa tai istuessa pistele.

Emättimessä ja episiotomian seudussa tuntuu alkuun kiristystä ja turvotusta. Tuntemukset vähenevät nopeasti, mutta tarvittaessa kipua voi lievittää lääkkeittä viilentämällä välilihaa. Lääkkeinä käytetään erilaisia kipulääkkeitä, kuten parasetamolia ja tulehduskipulääkkeitä, tarvittaessa vahvempiakin kipulääkkeitä. Imetyksen aikana vähän rintamaitoon siirtyvät lääkkeet ovat suositeltavia (esim. ibuprofeeni).

Kotona vahvempi kipulääkitys on enää harvoin tarpeellinen. Ibuprofeenia ja parasetamolia voi käyttää tarvittaessa kotonakin. Istuminen voi tuntua hankalalta ensipäivinä. Avuksi voi kokeilla pehmeitä tyynyjä. Jos pissatessa kirvelee, alapään suihkuttamisesta voi olla apua. Toistuvat suihkuttelut pienentävät myös tulehdusriskiä.

Lantionpohjan vahvistaminen aloitetaan jumpalla heti, kun kipu on hälventynyt. Revenneiden lihasten voimistamiseksi voi käyttää samoja harjoituksia kuin muutenkin synnytyksen jälkeen. Jos synnytyksessä on tullut laaja repeämä, synnytyksen jälkitarkastus tehdään yleensä äitiyspoliklinikassa. Siellä tarkistetaan kudosten paraneminen ja käydään läpi lantionpohjan lihasten toimintaa. Muuten jälkitarkastus on neuvolassa.

Lihasten heikkouden oireena voi olla virtsan tai suolen pidätyskyvyn heikentyminen tai paineen tunne. Mikäli oma harjoittelu ei ole tilannetta korjannut, fysioterapian avulla opetetaan tunnistamaan lihakset, ja niitä voidaan vahvistaa sähköisen ärsytyksen avulla. Omatoiminen päivittäinen harjoittelu on tärkein osa paranemista.

Mieliala ja synnytyskokemus

Synnytyksen jälkeen mieli on usein herkistynyt ja se on normaalia. Itkuisuus ja tunteiden heilahtelu on normaalia ja tällöin puhutaan baby blues -ilmiöstä. Jos alakulo syvenee ja on vaikea kiinnostua asioista ja tuntea onnea äitiydestä ja vauvasta, saattaa olla kyse synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Sitä ei tarvitse säikähtää, koska tila on hoidettavissa. Apua tarvitaan kuitenkin pian, ennen kuin masennus syvenee. Masennus estää usein varhaisen vuorovaikutuksen kehittymisen. Asia kannattaa ottaa rohkeasti puheeksi neuvolassa.

Suurimmalla osalla synnyttäjistä synnytyskokemus on positiivinen. Positiivinen kokemus antaa usein voimia jaksaa pikkuvauvavaiheen haasteita. Osalla synnyttäjistä synnytyskokemus on ollut rankka tai traumaattinen, ja silloin mieli saattaa olla synnytyksen jälkeen erittäin ahdistunut. Tällöin on tärkeä ottaa yhteyttä sairaalaan ja pyytää keskustelutukea. Asiasta on hyvä puhua myös neuvolassa ja pyytää neuvolapsykologin tukea.

Joskus synnytyksen ympärillä on liikaa unettomia öitä ja mieli saattaa hyvin päätyä kierroksille. Tuolloin mieli on ylivirittynyt ja nukahtaminen ei onnistu väsymyksestä huolimatta. Tilanteeseen on hyvä hakea apua ennen kuin tilanne pahenee. Pahimmillaan unenpuute ja hormonaaliset muutokset voivat johtaa lapsivuodepsykoosiin, joka on onneksi hyvin harvinainen (noin 1/1000 synnyttäjää).

Artikkelin pohjana on käytetty naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Anna-Paula Sariolan kirjoittamaa tekstiä kirjassa Odottavan äidin käsikirja (Kustannus Oy Duodecim 2014).