Runsas jälkivuoto

Jälkivuoto on aluksi usein kuukautisvuotoa runsaampaa, mutta muutaman päivän kuluessa vuoto niukkenee ja muuttuu rusehtavaksi. Imetyksen yhteydessä kohtu supistelee, minkä seurauksena vuoto tilapäisesti lisääntyy. Normaali jälkivuoto kestää 4–6 viikkoa.

Pian synnytyksen jälkeen uudelleen alkava runsas vuoto on useimmiten seurausta kohdun huonosta supistumisesta (kohdun atonia). Myös kohdun tulehdus ja istukan palojen jääminen kohtuun huonontavat supistuvuutta. Monisynnyttäjän kohtu on useiden raskauksien jäljiltä kookkaampi ja altis vuodolle. Samoin useat aiemmat kohtutoimenpiteet, kuten keisarileikkaukset tai kaavinnat, lisäävät vuotojen riskiä.

Kohdun tehokas supistuminen rauhoittaa vuodon. Synnytyssairaalassa käytetään lääkehoitoa, jota voidaan annostella joko suoneen tai suun tai peräsuolen kautta, samanaikaisesti kun kohtua ärsytetään supistumaan käsin painaen. Runsas vuoto laskee nopeasti verenpainetta, joten tarvitaan suonensisäistä nestehoitoa. Vuodon loppumista auttaa myös veren hyytymisen tehostaminen lääkkeellä.

Mikäli vuoto ei näistä hoidoista huolimatta rauhoitu, äidin hoitoa jatketaan leikkaussalissa. Siellä vuodon lopettamiseksi on monia eri vaihtoehtoja. Kohdun tyhjentämiseksi voidaan tehdä kaavinta. Tyhjentymisen jälkeen supistuslääkkeen ja kohdun puristamisen teho on parempi. Vuodon tyrehdyttämiseksi kohtuun voidaan myös jättää kohtuontelon täyttävä nesteellä täytetty pallo eli ballonki, joka puristaa vuotavat verisuonet tukkoon. Vuodon lähtökohta voi olla myös synnytyskanavan repeämä, joka voi edellyttää ompelua.

Uudelleen runsastuvan verisen vuodon syynä saattaa olla istukan palan jääminen kohtuun. Sen aiheuttama vuoto alkaa yleensä myöhemmin, kun äiti on ollut jo kotona synnytyksen jälkeen. Vaikka jälkeiset tutkitaan synnytyssalissa, aina ei havaita, että istukasta puuttuu pieniä palasia. Istukkaan saattaa liittyä erillinen lisäistukka, joka ei synny muun istukkakudoksen kanssa. Ultraäänitutkimuksessa istukkakudos saattaa erottua tiiviinä vaaleana kudoksena. Kohtuontelossa olevat verihyytymät kuitenkin vaikeuttavat löydöksen arviointia. Gynekologisessa tutkimuksessa tarkastetaan samalla myös episiotomian ja mahdollisten repeämien alueet emättimen limakalvolla tai kohdunsuulla vuotokohtien löytämiseksi.

Jatkohoito suunnitellaan oireiden ja löydösten perusteella. Jos kohdussa on istukan paloja, tehdään kaavinta kohdun tyhjentämiseksi. Kohdun tähystyksen ja ultraäänitutkimuksen avulla istukan palojen löytyminen voi helpottua. Toimenpide tehdään sairaalassa päiväkirurgisesti ja joskus päivystyksenä. Toimenpidettä ennen voidaan harkita ennaltaehkäisevää antibioottihoitoa. Se on aiheellinen aina, kun istukkajäänteeseen liittyy tulehdus, ja se pyritään aloittamaan ennen toimenpidettä.

Kohtutulehdus

Kohtutulehduksella tarkoitetaan yleensä kohdun sisälimakalvon tulehdusta, joka leviää helposti myös kohtulihakseen. Kohdunsisäinen tulehdus voi kehittyä synnytyksen aikana tai sitä ennenkin. Tuolloin antibioottihoito on aloitettu jo ennen lapsen syntymää ja synnytyksen jälkeen äidin hoitoa jatketaan. Synnytyksen jälkeisen kohtutulehduksen riskiä lisäävät synnytyksen poikkeava kulku, pitkittyminen, usein toistetut sisätutkimukset, synnytystoimenpiteet ja ennenaikainen lapsivedenmeno. Se on harvinainen komplikaatio, ellei kohtuun ole jäänyt paloja istukasta.

Tulehdus alkaa usein vasta kotiin menon jälkeen. Sen oireita ovat alavatsakipu, pahanhajuinen, verensekainen vuoto ja kuume. Hoito aloitetaan avohoidossa, mutta usein sitä täytyy jatkaa sairaalassa. Antibioottihoito tehoaa hyvin tulehduksen aiheuttajiin, jotka yleensä ovat elimistön omia, emättimen kautta kohtuun päässeitä bakteereita.

Episiotomian tai repeämän tulehdus

Synnytyskanavan repeämät tai episiotomia paranevat useimmiten ongelmitta.

Joskus haavaan tulee tulehdus, yleensä ihon puolelle, ei emättimen limakalvolle. Tulehduksen oireita ovat ihon punoitus, turvotus, ompeleiden pettäminen, märkäinen, pahanhajuinen erite ja usein myös kuume. Tulehtuneen alueen hoitona ovat suihkuttelu ja ilmakylvyt.

Joskus tarvitaan antibioottihoitoa, joka aloitetaan tulehdusalueelta otetun bakteerinäytteen perusteella, usein kahden lääkkeen yhdistelmällä. Lääkitys valitaan niin, että imetystä ei tarvitse keskeyttää. Auenneen haavan uudelleen sulku on harvoin tarpeellista eikä sitä voi tehdä ennen kuin tulehdus on rauhoittunut. Haava paranee sen jälkeen itsestään.

Rintatulehdus

Muutama prosentti imettävistä äideistä saa rintatulehduksen. Yleensä se puhkeaa imetyksen alkuaikoina. Sen oireita ovat kuume, arka punoittava kiinteä alue rinnassa ja yleinen heikotus. Kuume on usein hyvin korkea, mikä erottaa taudin maitotiehyeen tukkiutumisesta. Hoitona on rinnan tyhjentäminen. Kipua ja kuumetta lievitetään parasetamolilla tai ibuprofeenilla. Lisäksi antibioottihoito on tarpeen ja se pitäisi aloittaa mahdollisimman pian. Näin vältetään tulehduksen pitkittyminen tai paiseen kehittyminen rintaan.

Artikkelin pohjana on käytetty naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Anna-Paula Sariolan kirjoittamaa tekstiä kirjassa Odottavan äidin käsikirja (Kustannus Oy Duodecim 2014).