Normaalin synnytyksen jälkeinen aika sairaalassa on viimeisen parin vuosikymmenen aikana lyhentynyt: nykyään se on kaksi–kolme vuorokautta. Ensisynnyttäjät viipyvät yleensä sairaalassa pidempään kuin uudelleensynnyttäjät.

Vastasyntynyt sopeutuu syntymän jälkeisiin muutoksiin kahden vuorokauden ikään mennessä. Tuolloin lastenlääkäri pystyy tarkastamaan hänet ja perhe pääsee kotiutumaan. Synnytys voidaan myös hoitaa polikliinisesti, jolloin synnyttäjä kotiutuu jopa samana päivänä ja lapsen tarkastus sovitaan parin päivän päähän.

Lyhentyneestä hoitoajasta on hyötyä. Vanhemmat ja lapsi välttyvät sairaalabakteereille altistumiselta. Kotona vauvan imetystahti löytyy vaivattomasti ja vanhempien on helppo levätä. Lapsivuodeosastolla pyritään siihen, että lapsi on vierihoidossa, ja kummankin vanhemman tai tukihenkilön mukanaolo on toivottua. Sairaaloissa on yhä enemmän perhehuoneita. Silti kotona omassa sängyssä suurin osa nukkuu paremmin ja usein maidon nousukin käynnistyy kunnolla.

Vierihoidossa vastasyntyneen viestit tulevat tutuiksi lyhyenkin sairaalassa olon aikana. Imettäminen aloitetaan jo synnytyssalissa. Vauvan pitämistä ihokontaktissa suositellaan mahdollisimman paljon heti syntymähetkestä lähtien. Se auttaa vastasyntyneen syntymän jälkeisessä sopeutumisessa ja imetyksen käynnistymisessä. Lapsi voi määrätä imetyksen tahdin, mutta on suositeltavaa imettää ainakin kahdeksan kertaa vuorokaudessa ensimmäisten päivien aikana. Lapsivuodeosastolla saa imetystukea ja -ohjausta kätilöiltä.

Terve äiti toipuu normaalista synnytyksestä varsin nopeasti. Ensitunnit lapsen kanssa ovat täynnä ihmettä, ja hormonien vahvistama onnellisuuden tunne saattaa pitää äidin hereillä vuorokaudenajasta riippumatta. Myös vastasyntynyt on aluksi hereillä ja tutustuu ympäröivään maailmaan. Ensimmäisen vuorokauden aikana unen tarve kuitenkin lisääntyy ja kannattaa nukkua silloin kun voi.

Seuraavien vuorokausien aikana hoitajat ohjaavat lapsen hoidossa, mutta vanhemmat ja perhe luovat oman rytminsä päiväjärjestykseen. Säännölliseen lepo- ja ruokailurytmiin kannattaa pyrkiä. Osastolla käydään synnytyskeskustelu, jossa synnytyskokemusta ja -tapahtumia käydään läpi synnytysammattilaisen kanssa.

Äidin seuranta normaalin synnytyksen jälkeen

• Kohdun supistuminen: tutkitaan vatsan päältä painaen, tarvittaessa kohtua hierotaan kädellä, mikä parantaa kohdun supistumista
• Jälkivuoto: määrä ja haju
• Episiotomia, repeämät, limakalvot: tarkistetaan katsoen, kipulääkettä annetaan tarvittaessa
• Virtsan tulo: riittävä juominen ja rakon tyhjeneminen
• Liikkuminen: nopeasti liikkeelle synnytyksen jälkeen, tarvittaessa autetaan ensimmäistä kertaa ylös noustessa
• Imettäminen: kerrat, imetysasennot, vauvan imemisote, rintojen iho

Vastasyntyneen seuranta synnytyksen jälkeen

• 1. vuorokausi: imeminen, pulssi, hengitystaajuus, pissaaminen, ulostaminen, itkuisuus, jäntevyys, ihon väri
• 2. vuorokausi: kuulo, imeminen, pulssi, hengitystaajuus, ihon väri, pissaaminen (määrä), ulostaminen, kotiin lähtiessä paino

Kohdun supistuminen

Ensimmäisten tuntien aikana kohdun supistumista seurataan säännöllisesti. Äiti tuntee jälkisupistuksia, ja kätilö seuraa kohdun kokoa ja kiinteyttä kädellä vatsan päältä painellen. Se voi tuntua ikävältä, mutta auttaa kohtua tyhjenemään verestä ja supistumaan tehokkaasti. Tämän helpottamiseksi synnyttäjälle annetaan kohtua supistavaa lääkettä (oksitosiinia) joko suoneen tai lihakseen. Jos painaminen on liian kivuliasta, on mahdollista saada kivunlievitystä.

Jälkisupistukset saattavat olla kivuliaita, mutta niistä on hyötyä, sillä niiden myötä kohtu pienenee ja vuodon määrä vähenee. Uudelleensynnyttäjä tuntee jälkisupistuksia noin viikon ajan synnytyksestä. Ensisynnyttäjällä niitä saattaa tuntua lyhyemmän aikaa.

Supistellessa kohtu muuttuu napakan kiinteäksi. Imettäminen lisää oksitosiini-hormonin erittymistä, mikä edistää kohdun supistumista. Huonosta supistuvuudesta seuraa verenvuotoa ja siksi supistuvuutta on tärkeä seurata ja tarvittaessa hoitaa. Jos kohtu ei supistu riittävästi, annetaan kohtua supistavia lääkkeitä.

Virtsaaminen

Synnytyksen jälkeen WC:ssä käyntiä seurataan monesta syystä. Ensimmäinen WC-reissu tulisi tehdä noin kahden tunnin kuluessa synnytyksestä. Moni synnyttäjä ei jaksa tai ehkä saakaan juoda synnytyksen aikana, minkä takia synnyttäjille annetaan suoneen nestehoitoa. Nesteytys lisää virtsaneritystä samoin kuin oksitosiini, jota yli puolet synnyttäjistä saa supistusten tehostamiseksi. Selkäpuudutus voi heikentää virtsaamistarpeen tunnistamista vielä kivunlievityksen loputtua.

Pitkäksi venähtänyt tauko rakon tyhjentämisessä saattaa johtaa virtsarakon ylitäyttymiseen ja venyttymiseen, mikä huonontaa virtsarakon toimintaa. Kahdeksassa tunnissa rakkoon kertyy virtsaa litran verran. Usein syntymän jälkeen virtsaa voi kertyä huomattavasti nopeamminkin. Siksi rakon tyhjenemistä on tärkeä seurata heti synnytyksen jälkeen.

Jos vointi synnytyksen jälkeen tuntuu heikolta ja väsyneeltä, kätilö tulee avustamaan ylös nousemisessa. Rauhallinen ympäristö ja alapään suihkuttelu auttavat virtsaamisen onnistumista. Rakon tyhjentymistä voidaan auttaa katetroinnilla, mikä tarkoittaa virtsarakon tyhjentämistä ohuen letkun avulla. Joskus rakkoon joudutaan jättämään katetri muutamaksi vuorokaudeksi.

Täysi virtsarakko tuntuu häpyluun yläpuolella kiinteänä pallomaisena massana. Se aiheuttaa kipua, jota ei aina erota jälkisupistuksista tai muista synnytyksen jälkeisistä kivuista. Kookas rakko huonontaa kohdun supistumista ja voi lisätä jälkivuodon määrää.

Jälkivuoto

Jälkivuoto on usein kuukautisvuotoa runsaampaa. Imetettäessä kohtu supistelee, ja sen seurauksena vuotoa voi tulla aluksi runsaasti. Muutaman päivän kuluessa se kuitenkin niukkenee ja muuttuu rusehtavaksi.

Liikkuminen

Laskimotukosten riski suurenee raskauden aikana. Synnytyksen aikana kannattaa olla välillä pystyssä ja liikkua. Pitkällään ollessa on hyvä liikutella jalkoja ja vaihtaa asentoa usein. Varhainen liikkeellelähtö vähentää laskimotukosten riskiä.

Raskausaikaiseen riskiin verrattuna lapsivuodeaikana tukoksia on useammin. Alatiesynnytyksen jälkeen laskimotukoksia on yhdellä sadasta synnyttäjästä. Keisarileikkaus suurentaa niiden esiintymisen kolminkertaiseksi.

Artikkelin pohjana on käytetty naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Anna-Paula Sariolan kirjoittamaa tekstiä kirjassa Odottavan äidin käsikirja (Kustannus Oy Duodecim 2014).