Munarakkulan kehittyminen, munasolun kypsyminen ja irtoaminen ja hedelmöityneen munasolun kiinnittyminen kohdun limakalvolle muodostavat tapahtumaketjun, jonka häiriötön kulku luo edellytykset raskauden alkamiselle.

Säännöllisen kuukautiskierron ylläpitoon tarvitaan normaali aivolisäkkeen toiminta, munasarjat, jotka reagoivat aivolisäkehormoneiden erittymiseen sekä normaali kohdun limakalvo. Kuukautiskierron alussa munarakkula kypsyy ja sitten puhkeaa (ovulaatio), jolloin munasolu vapautuu munarakkulasta. Munasolun kypsyminen alkaa jo sikiökaudella, mutta on pysähdyksissä vuosia. Lopullinen kypsyminen tapahtuu ovulaation yhteydessä. Munasolu on noin 0,1 millimetrin läpimittainen, ja sitä ympäröi suojakerros, niin sanottu zona pellucida (munasolun kettokerros).

Siittiöiden muodostuminen alkaa murrosiästä ja jatkuu vanhuuteen asti. Niitä syntyy satoja miljoonia vuorokaudessa. Siittiöitä on emättimessä normaalin yhdynnän jälkeen miljoonia. Niistä vain osa saavuttaa kohtuontelon ja muutama tuhat kulkeutuu munanjohtimeen. Terveet siittiöt liikkuvat nopeasti ja pääsevät perille jo muutamassa minuutissa. Tällä matkalla siittiöt tulevat hedelmöittämiskelpoisiksi; niissä tapahtuu niin sanottu kapasitaatio.

Munasolun hedelmöityminen ja alkion kehitys

Munasolun hedelmöityminen tapahtuu munanjohtimessa, joten ainakin toisen munanjohtimen on oltava avoin. Munanjohtimen päässä olevat ripsut eli fimbriat poimivat munasolun, joka kulkeutuu munanjohtimissa olevien värekarvojen avulla eteenpäin. Munasolu on hedelmöitymiskykyinen ainakin 24 tunnin ajan. Siittiöt elävät naisen elimistössä hedelmöittämiskykyisinä jopa 1–4 päivää. Useita siittiöitä kiinnittyy munasolua ympäröivään zona pellucidaan. Sen jälkeen ne erittävät entsyymejä, jotka mahdollistavat siittiöiden tunkeutumisen kettokerroksen sisälle. Lopulta yksi siittiö läpäisee munasolun kalvon ja kulkeutuu munasolun sisään. Samalla hetkellä munasolun kalvo tiivistyy, "kovettuu" ja estää muita siittiöitä pääsemästä munasolun sisään.

Munasolun hedelmöityminen käynnistää alkion kehittymisen (kuva ). Siittiön tunkeutuminen aktivoi munasolun, jonka seurauksena siittiön ja munasolun kromosomeista muodostuu alkioon normaali määrä kromosomeja. Vuorokauden kuluttua hedelmöitymisestä munasolu alkaa jakautua ja solunjakautuminen seuraa toistaan. Alkio kulkeutuu kohtuun noin viiden vuorokauden kuluttua hedelmöityksestä, ja se kiinnittyy kohdun limakalvoon kahden vuorokauden kuluttua, eli hedelmöityshetkestä noin viikon kuluttua. Kiinnittymistä kutsutaan implantaatioksi.

Sukupuolen määräytyminen

Hedelmöityneessä munasolussa kromosomeja on 46. Yksilön geneettinen sukupuoli määräytyy X- tai Y-kromosomin sisältämän siittiön hedelmöittäessä munasolun. Tulevan lapsen geneettisen sukupuolen määrittää siis siittiö. Y-kromosomissa sijaitsee kivesten kehitystä ohjaava geeni, jota kutsutaan nimellä SRY. Sikiökehityksen aikana kehittyvät sukupuolirauhaset, jotka määräävät sikiön sukurauhasen mukaisen ja hormonaalisen sukupuolen.

Kaksosraskauden alkaminen

Joskus alkio halkeaa ennen kiinnittymistään kahdeksi erilliseksi alkioksi, minkä seurauksena kehittyvät identtiset kaksoset. Epäidenttiset kaksoset kehittyvät, kun kaksi siittiötä hedelmöittää kaksi erillistä munasolua.

Raskauden alkamisen todennäköisyys

Kuukautiskierron säännöllisyys viittaa ovulatoriseen kiertoon ja munasarjojen normaaliin hormonitoimintaan. Kaikkein otollisin hetki tulla raskaaksi on juuri ennen ovulaatiota, mutta raskaus voi alkaa yhdynnästä, joka on tapahtunut useita päiviä ennen ovulaatiota tai vielä päivä ovulaation jälkeenkin. Yhdyntöjen kovin tarkka ajoitus ei ole tarpeen. Riittää, että ovulaatioaikaan yhdyntöjä on noin kahden päivän välein. Tämä takaa, että jokaisessa kuukautiskierrossa on hedelmöitymisen mahdollisuus.

Jotkut haluavat käyttää yhdyntöjen ajoittamiseen niin sanottuja ovulaatiotestejä, joita voi ostaa apteekista. Niiden avulla voi aamuvirtsanäytteestä tutkia, milloin ovulaatio on lähestymässä. Kannattaa kuitenkin miettiä, onko tällaisen testin käyttämisestä enemmän haittaa, jos yhdyntöjen aikatauluttaminen lisää stressiä tai suorituspaineita. Vanhanaikaisesta peruslämmön määrittämisestä ei ole hyötyä hedelmällisen ajankohdan löytämisessä.

Hedelmällisellä parilla raskauden alkamisen todennäköisyys on jopa 30 % yhtä kuukautiskiertoa kohden. Monet seikat saattavat pienentää hedelmöitymisen todennäköisyyttä. Elintavoilla ja mahdollisesti ympäristötekijöillä on vaikutusta hedelmällisyyteen. Yksi merkittävimmistä raskaaksi tuloon vaikuttavista asioista on ikä. Lapsettomuusongelman mahdollisuus lisääntyy iän myötä.

Artikkelin pohjana on käytetty naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Aila Tiitisen kirjoittamaa tekstiä kirjassa Odottavan äidin käsikirja (Kustannus Oy Duodecim 2014).