Alatiesynnytyksen edellytykset

Suurimmalle osalle synnyttäjistä riittää synnytystavan arvioksi loppuraskauden tarkastus neuvolassa. Tämän käynnin tarkoituksena on varmistaa normaalin alatiesynnytyksen edellytykset. Jos sikiö on normaalissa asennossa eli pää alaspäin eikä ulko- tai sisätutkimuksen perusteella herää epäilyä siitä, että lapsi olisi kookas suhteessa synnyttäjän lantioon, jäädään odottamaan synnytyksen käynnistymistä, ja loppuraskauden tarkastukset hoidetaan neuvolassa.

Jos neuvolan tarkastuksessa herää epäily perä- tai poikkitilasta tai epäsuhdasta sikiön ja synnyttäjän koon välillä, tehdään lähete äitiyspoliklinikkaan. Siellä sikiön tarjonta varmistetaan ultraäänitutkimuksella. Jos edelleen on syytä epäillä epäsuhtaa sikiön ja äidin koon välillä, synnytyslääkäri arvioi alatiesynnytyksen edellytykset uudelleen sekä ulko- että sisätutkimuksen avulla.

Jos edellisessä synnytyksessä on ollut jotakin poikkeavaa, esimerkiksi vaikea repeämä, tai edellinen synnytys on päätynyt keisarileikkaukseen, on seuraavan synnytyksen tapa syytä suunnitella äitiyspoliklinikassa etukäteen. Jos odottajalla on jokin synnytyksen riskejä lisäävä tila tai taustasairaus, on äitiyspoliklinikan arviointi ja synnytyksen hoidon suunnittelu tarpeen.

Synnytyksen sujumiseen vaikuttavien tekijöiden arviointi

Mikäli synnytyslääkärilläkin herää epäily epäsuhdasta, lantio voidaan kuvata. Aiemmin käytettiin laajalti lantion röntgenkuvausta eli pelvimetriaa. Nykyisin monessa synnytyssairaalassa käytetään lantion mittojen selvittämiseksi magneettikuvausta.

Kummallakin kuvantamismenetelmällä saadaan selville synnyttäjän luisen lantion mitat sekä leveys- että syvyyssuunnassa. Lisäksi kuvista tarkastellaan synnytyskanavan muotoa erityisesti ristiluun osalta.

Lantion kuvauksessa saatujen mittojen ennustearvo synnytyksen sujumisen kannalta ei ole kovin hyvä, koska synnytyksen sujumiseen vaikuttavat monet eri tekijät luisen lantion mittojen lisäksi, esimerkiksi lantion muoto, häntäluun joustavuus, pehmytosavastus, sikiön koko, sikiön pään muovautuvuus ja asento sekä ennen kaikkea supistusten tehokkuus. Jos sikiön pää on raskauden viimeisinä viikkoina asettunut liikkumattomaksi lantioon ("laskeutunut ja kiinnittynyt"), epäsuhta on erittäin epätodennäköistä.

Synnytystapaa arvioitaessa keskeisiä asioita ovat aikaisemmat synnytykset, niiden kulku ja lasten syntymäpainot, äidin taustasairaudet, pituus ja paino sekä mahdolliset vatsan alueen leikkaukset. Joihinkin aiemman synnytyksen ongelmiin, kuten sikiön hartioiden ulosauton vaikeuksiin, istukan kiinnijäämiseen tai synnytykseen liittyvään runsaaseen verenvuotoon, liittyy kuitenkin toistumisriski myöhemmissä synnytyksissä. Synnytyksen hoito on näissä tilanteissa hyvä suunnitella etukäteen.

Synnyttäjän pituuden vaikutus synnytystapaan

Hyvin lyhyet synnyttäjät saattavat epäillä oman lantionsa koon riittävyyttä alatiesynnytykseen. On totta, että alle 155 cm:n pituisilla on kaksi kertaa suurempi ja alle 150 cm:n pituisilla naisilla 2,5 kertaa suurempi riski päätyä synnyttämään keisarileikkauksella, mutta suurin osa tämänkin mittaisista naisista synnyttää omaan kokoonsa nähden sopusuhtaisen kokoisen lapsen alateitse ilman ongelmia.

Keskimittaisen tai sitä pidemmän naisen lantiossa on yleensä aina hyvin tilaa keskikokoista suuremmallekin lapselle. Pelkkä synnyttäjän pituus ei siis ole aihe keisarileikkaukselle eikä myöskään lantion kuvantamiselle.

Synnytyshistorian vaikutus

Joskus synnyttäjää epäilyttävät omat edellytyksensä synnyttää alateitse, jos oma äiti on synnyttänyt omat lapsensa keisarileikkauksella. On totta, että joissain suvuissa synnytykset ovat helpompia kuin toisissa, mutta silti jokaisen synnyttäjän edellytykset normaaliin synnytykseen on arvioitava yksilöllisesti. Äidin synnytyksistä ei voida vetää suoria johtopäätöksiä siitä, miten tytär tulee synnyttämään. Tilastot ja tutkimukset eivät tunne sukuja, joissa alatiesynnytykset eivät olisi kenelläkään onnistuneet.

Jos edellinen synnytys on päätynyt syystä tai toisesta keisarileikkaukseen, seuraavan raskauden lopulla tehdään äitiyspoliklinikassa arvio siitä, onko aiemmin tehty keisarileikkaus este alatiesynnytykselle. Kolme neljästä aiemmin keisarileikkauksen läpikäyneestä naisesta synnyttää myöhemmin onnistuneesti alateitse. Vaikea keisarileikkauksen jälkeinen tulehdus tai keisarileikkauksessa mahdollisesti kohtuun tehty apuviilto voivat olla aiheita uusintakeisarileikkaukseen, samoin kuin tilanne, jossa synnyttäjälle on tehty useampi kuin yksi keisarileikkaus aiemmin.

Perätilan, pysähtyneen synnytyksen tai sikiön voinnin huonontumisen vuoksi tehty keisarileikkaus ei ole aihe keisarileikkaukseen seuraavassa raskaudessa. Pysähtyneenkin synnytyksen vuoksi leikatulla on erinomaiset mahdollisuudet synnyttää seuraava lapsensa normaalisti.

Aiemman imukuppisynnytyksen jälkeen käynti äitiyspoliklinikassa seuraavan synnytyksen suunnittelussa ei ole yleensä tarpeen. Neuvolalääkäri voi tehdä viimeisen lääkärintarkastuksen yhteydessä lähetteen, mikäli epäillään, että imuvedon syynä olisi ollut lantion suhteellinen ahtaus. Pääsääntöisesti imukuppisynnytyksen jälkeiset synnytykset tapahtuvat alateitse.

Jos edellisessä synnytyksessä on tullut vaikea 3.–4. asteen repeämä, on seuraavan synnytyksen tapa syytä suunnitella äitiyspoliklinikassa. Mikäli repeämä on parantunut hyvin eikä äidille ole jäänyt pidätyskyvyn ongelmia, riski uuteen repeämään seuraavassa synnytyksessä on pieni ja siten seuraava synnytys voi tapahtua alateitse. Joissain tapauksissa päädytään kuitenkin keisarileikkaukseen seuraavassa synnytyksessä.

Artikkelin pohjana on käytetty naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Terhi Saiston kirjoittamaa tekstiä kirjassa Odottavan äidin käsikirja (Kustannus Oy Duodecim 2014).