Akillesjänne kiinnittää pohkeen suuret lihakset kantaluuhun. Akillesjänteen kipeytyminen johtuu useimmiten jännettä ympäröivien kudosten tulehduksesta (peritendiniitti, 'jännetupen tulehdus') tai jänteen rappeumasta (tendinopatia). Harvinaisempi ja vakavampi akillesjännekivun aiheuttaja on akillesjänteen koko- tai osarepeämä.

Akillesjänteen peritendiniitti eli jänteen ympäryskudosten tulehdus

Akillesjänteen peritendiniitti syntyy tyypillisesti pitkän rasituksen, kuten juoksulenkin, jälkeen. Peritendiniitin riskiä lisäävät muun muassa äkillinen rasituksen lisääntyminen, juokseminen kovalla alustalla ja vääränlaiset kengät.

Kipu alkaa yleensä kohtuullisen nopeasti, muutamissa päivissä. Akillesjänteen ympärillä voi huomata turvotusta ja punoitusta. Jännealueelta voi kuulua myös "narinaa" nilkkaa liikuteltaessa tai käveltäessä.

Akillesjänteen tendinopatia eli jänteen 'rappeuma'

Akillesjänteen tendinopatian taustalla ovat todennäköisesti ylikuormituksen aiheuttamat mikrorepeämät jänteessä. Riskitekijät ovat pitkälti samat kuin peritendiniitissä. Vaiva on tyypillinen juoksijoilla. Myös ylipaino lisää tendinopatian riskiä.

Kipu alkaa pikkuhiljaa ja aaltoilee viikkojen ja kuukausien kuluessa. Kipua ja turvotusta ilmenee akillesjänteen seudussa erityisesti kuormituksessa ja sen jälkeen. Paikallisesti akillesjänne on kosketusarka, ja kipua tuntuu myös akillesjänteen kiinnityskohdassa kantaluussa. Monesti voi huomata sukkulamaisen paksuuntuman, pikkuhiljaa kasvaneen "patin" akillesjänteen kiinnityskohdassa.

Akillesjänteen repeämä

Akillesjänteen repeämä on tyypillisesti 40–50-vuotiaiden miesten aktiivisessa liikunnassa saama vamma, mutta erityisesti ikääntyneiden ihmisten akillesjännerepeämät ovat lisääntyneet. Jotkin lääkkeet (fluorokinolonit, glukokortikoidit) voivat lisätä repeämän vaaraa, etenkin yli 60-vuotiailla.

Repeämän yhteydessä voi kokea äkillisen ponnistus- tai alastulotilanteessa tuntuvan kivun. Joskus repeämän saaneet kuvaavat tilanteen tuntuneen siltä kuin olisivat saaneet voimakkaan potkun pohkeeseen. Tendinopaattisen eli rappeutuneen jänteen repeämät saattavat olla myös täysin kivuttomia.

Rappeutuneen jänteen osarepeämät voivat selittää pitkään jatkuneen kivun pahenemisvaiheita. Niille löytyy usein jokin yksittäinen syy (harha-askel, liukastuminen, ponnistaminen ylämäkeen).

Jänteen kokorepeämässä ihminen ei kykene nousemaan varpailleen ja jänteessä on tunnettavissa kuoppa.

Akillesjännevaivojen hoito

Jänteen repeämä

Jos epäilee akillesjänteen repeämää, tulee hakeutua hoitoon. Epäselvissä tilanteissa lääkäri voi varmistaa repeämän ultraäänitutkimuksella tai magneettikuvauksella.

Akillesjänteen kokorepeämä voidaan hoitaa joko leikkauksella tai ilman leikkausta. Akillesjännerepeämän kuntouttamisen jälkeen suurin osa pystyy harrastamaan urheilua entiseen tapaan. Akillesjänteen repeämä uusiutuu vain 1–5 potilaalla sataa repeämää kohden. Uusintarepeämissä tarvitaan usein leikkaushoitoa.

Osittainen akillesjänteen repeämä paranee usein kuntouttavalla hoidolla. Huomioitavaa kuitenkin on, että myös osittaisen repeämän täytyy antaa parantua (noin 2 kk) ennen kuin varsinainen kuntouttava hoito ja harjoitteet aloitetaan.

Peritendiniitti ja tendinopatia

Alkuvaiheessa on syytä vähentää oireita aiheuttavaa liikuntaa tai muuta kuormitusta. Oleellista on kuitenkin muistaa, että pelkkä lepo ei paranna rappeutunutta jännettä, vaan heti pahimman kipuvaiheen helpotuttua on syytä aloittaa jänteen kuormitus kohti normaalin aktiivisuuden vaatimuksia (katso itsehoito-ohjeet ja harjoitusvideot).

Alkuvaiheessa kivun lievittämiseksi voidaan käyttää lyhyttä tulehduskipulääkekuuria, mutta se ei ole parantava hoito.

Kortisonipistoksia ei suositella jännerappeuman hoidoksi lisääntyneen repeämäriskin takia. Narisevan jännetuppitulehduksen (peritendiniitti) tai akillesjänteen ja kantaluun välisen limapussitulehduksen hoitona niitä voidaan harkita.

Kantakorotus voi olla tehokas apu akillesjänteen kuorman vähentämiseksi erityisesti akillesjänteen kiinnityskohdan vaivoissa.

Hoitomuotoja, joista akillesjännevaivojen hoidossa ei ole tutkimusten perusteella hyötyä ovat muun muassa ESWT-hoito, yölastat, runsasverihiutaleiset plasmainjektiot (PRP-injektiot), kinesioteippaus ja faskiahieronta.

Akillesjännevaivojen ehkäisy

Jännevaivojen ehkäisyssä pätevät samat ohjeet kuin muidenkin rasitusperäisten vammojen kanssa: hyvä lihasvoima suojaa jännettä, kuormitusta pitää lisätä asteittain huomioiden myös lepo ja liikuntaharrastukset kannattaa pitää vaihtelevina. Selvät jalkaterän virheasennot tai askellusvirheet kannattaa huomioida ja hoitaa asiantuntevan fysioterapeutin opastuksella.

Kirjallisuutta

  1. Haapasalo H. Akillesjänteen tendinopatia ja repeämä. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 12.4.2023