Kohonneeseen verenpaineeseen liittyy lisääntynyt sydän- ja verisuonisairauksien vaara. Tehokkaalla verenpainetaudin hoidolla vaaraa voidaan pienentää, kunhan tehokasta verenpainelääkitystä käytetään säännöllisesti ja pitkäaikaisesti. Lääkehoidon rinnalla sydän- ja verisuonitautien vaaratekijöitä vähentävät elintapamuutokset ovat keskeinen osa verenpainetaudin hoitoa.
Verenpainelääkkeitä on useita erilaisia, ja sopivan lääkityksen valintaan vaikuttavat potilaan ominaisuudet, kuten muut sairaudet, esimerkiksi munuaisten vajaatoiminta, sepelvaltimotauti ja sydämen vajaatoiminta. Verenpainelääkityksen tehoa seurataan aluksi kotimittauksien lisäksi käynneillä lääkärin tai sairaanhoitajan luona, kunnes varmistuu, että toivottu verenpainetaso on saavutettu.
Yleensä tarvitaan useamman lääkkeen yhdistelmää. Kahden verenpainelääkkeen yhdistelmä alentaa kohonnutta verenpainetta enemmän kuin yhden lääkkeen annoksen kaksinkertaistaminen. Pienten annosten yhdistelmällä verenpainetavoite voidaan saavuttaa ilman merkittäviä haittavaikutuksia.
Kun verenpaine on tavoitetasolla, seurantakäyntien tiheys suunnitellaan yksilöllisesti. Tarkistuskäynnin yhteydessä voidaan ottaa myös lääkehoitoon liittyviä verikokeita esimerkiksi munuaisten toiminnan tarkistamiseksi.
ACE:n estäjät ja angiotensiinireseptorin salpaajat
Angiotensiinikonvertaasi eli ACE tuottaa elimistössä angiotensiini II-nimistä ainetta, joka supistaa voimakkaasti verisuonia ja aiheuttaa suolan ja nesteen kertymistä elimistöön, minkä seurauksena verenpaine nousee. ACE:n estäjät (enalapriili, lisinopriili, perindopriili, ramipriili) estävät angiotensiini II:n syntyä, jolloin verenpaine laskee.
ACE:n estäjien tavallisin haitta on kuiva yskä. Muut haitat ovat harvinaisia. Jos yskä ei laannu vaan estää lääkkeen käyttöä, voidaan käyttää angiotensiinireseptorin (ATR:n) salpaajia (eprosartaani, kandesartaani, losartaani, olmesartaani, telmisartaani, valsartaani). ATR-salpaajat estävät angiotensiini II:n vaikutuksia, jolloin verenpaine laskee.
ACE:n estäjien ja ATR-salpaajien haittavaikutuksena voi esiintyä ns. angioedeemaa eli huulten, kielen, kasvojen, kurkunpään ja raajojen turvotusta. Tämä haitta edellyttää angiotensiinin vaikutuksia estävän lääkityksen lopettamista.
ACE:n estäjät ja ATR-salpaajat ovat eduksi sydämen vajaatoiminnan hoidossa. Ne hidastavat diabetekseen liittyvää munuaistoiminnan heikkenemistä.
Kalsiumkanavan salpaajat
Kalsiumkanavan salpaajat (amlodipiini, felodipiini, lerkanidipiini, nifedipiini, nilvadipiini) laajentavat verisuonia ja näin vähentävät ääreisverenkierron vastusta ja sitä kautta verenpainetta. Verapamiili ja diltiatseemi alentavat myös syketiheyttä.
Kalsiumkanavan salpaajien tyypillisiä, yleensä lieviä ja ohimeneviä haittavaikutuksia ovat päänsärky, huimaus ja ihon punoitus ja kuumotus. Vaaratonta nilkkojen turvotusta esiintyy myös, samoin ummetusta.
Diureetit (nesteenpoistolääkkeet)
Diureetit eli nesteenpoistolääkkeet lisäävät virtsan eritystä poistamalla elimistöstä suolaa eli natriumia ja sen mukana vettä. Ne voivat aiheuttaa myös liiallista kaliumin erittymistä, mitä vältetään yhdistämällä toinen, kaliumin eritystä estävä diureetti lääkitykseen. Diureetit saattavat suurentaa virtsahapon pitoisuutta veressä, mistä saattaa seurata kihtioireita, kun virtsahappoa kiteytyy niveliin.
Nykyisin käytetyillä pienillä annoksilla diureettien aiheuttamat haitat ovat harvinaisia. Tiatsididiureetit vähentävät kalsiumin erittymistä, millä on osteoporoosilta suojaavaa vaikutusta.
Beetasalpaajat
Beetasalpaajat (atenololi, betaksololi, bisoprololi, metoprololi, nebivololi, pindololi, propranololi, seliprololi) vähentävät sympaattisen hermoston aiheuttamaa sydämen toiminnan kiihtymistä. Ne alentavat sydämen syketiheyttä myös levossa ja erityisesti rasituksen aikana. Jotkut beetasalpaajat myös laajentavat verisuonia, mikä tehostaa verenpainetta alentavaa vaikutusta. Beetasalpauksesta on hyötyä etenkin, jos potilaalla on sepelvaltimotauti tai sydämen vajaatoiminta. Beetasalpaajat salpaavat myös keuhkoputkia laajentavia beeta2-reseptoreita, joten ne voivat aiheuttaa keuhkoputkien supistumista ja astmakohtauksen.
Beetasalpaajien haittavaikutuksia ovat väsymys ja heikotus (etenkin hoidon alussa) sekä käsien ja jalkojen paleleminen. Kuntoilua harrastavat voivat havaita huippusuorituksen heikkenevän, kun beetasalpaus estää syketiheyttä kiihtymästä niin kuin se on aikaisemmin tehnyt rasituksen aikana. Unihäiriöt, huimaus, suolen toiminnan häiriöt ja sydämen harvalyöntisyys ovat myös mahdollisia.
Jos beetasalpaajan aiheuttavat haittavaikutukset häiritsevät selvästi elämää, kannattaa keskustella lääkärin kanssa toisen lääkkeen tai lääkeyhdistelmän kokeilemisesta. Haitat ovat suhteessa annokseen, joten annoksen pienentäminen voi helpottaa tilannetta.
Verenpainelääkkeiden yhteiskäyttö
Jos kyseessä on pelkän verenpainetaudin hoito, eli potilaalla ei ole esimerkiksi sepelvaltimotaudin oireita, hoito aloitetaan useimmiten ACE:n estäjällä, ATR-salpaajalla, kalsiumkanavan salpaajalla tai diureetilla. Usein käytetään vähintään kahta, usein myös kolmea lääkettä samanaikaisesti. Yhdistelmät lisäävät hoidon tehoa ja vähentävät haittavaikutuksia, koska kunkin lääkkeen annos jää pienemmäksi kuin niitä yksinään käytettäessä.
Myös muut sairaudet vaikuttavat verenpainelääkkeiden valintaan. Esimerkiksi munuaisten vajaatoiminnan yhteydessä ACE:n estäjä tai ATR-salpaaja ovat ensisijaisia vaihtoehtoja, kun taas beetasalpaajat tai kalsiumkanavan salpaajat voivat olla ensisijainen valinta sepelvaltimotautipotilaille.
Tulehduskipulääkkeiden jatkuva käyttö kivun hoidossa käytettyinä annoksina voi heikentää muiden verenpainelääkkeiden kuin kalsiumkanavan salpaajien verenpainetta alentavaa vaikutusta.
