Miksi verensokeri alkaa nousta?

Kohonneen verensokerin pääsyy on vyötärölihavuus, jossa rasvakudosta on runsaasti vatsaontelossa, ja siihen liittyvä rasvan kertyminen maksasoluihin (ks. Rasvamaksa). Nämä aiheuttavat insuliiniresistenssiä, eli insuliinin vaikutus soluissa heikkenee. Seurauksena on aluksi verensokerin lievä nousu (esidiabetes), joka usein etenee diabetekseksi. Myös vähäinen liikunta heikentää insuliinin vaikutusta.

Ihmisten herkkyys veren sokerin häiriöön vaihtelee perinnöllisistä syistä. Perinnöllinen taipumus sokeriaineenvaihdunnan häiriintymiseen on yleinen, joten hyvin monella ylipainoisella vaarana on diabeteksen puhkeaminen.

Sokeriaineenvaihdunnan häiriö kehittyy hitaasti. Esidiabetes-vaihe kestää tavallisesti useita vuosia, mutta ajan mittaan se muuttuu useimmilla varsinaiseksi sairaudeksi, tyypin 2 diabetekseksi.

Miten esidiabetes todetaan?

Esidiabeteksen seulontaan on käytettävissä hyvä riskitesti, jonka jokainen voi tehdä verkossa. Koska lihavuus lisää suuresti diabeteksen vaaraa, jokaisen ylipainoisen aikuisen kannattaa tehdä testi.

Jos riskitestissä saa 12 riskipistettä tai enemmän, diabeteksen vaara tulevina vuosina on selvästi suurentunut. Mitä enemmän pisteitä, sitä suurempi vaara.

Kohonneen verensokerin toteamiseksi käytetään sokerirasituskoetta, jossa laboratoriossa mitataan verensokeri paastotilassa ja kaksi tuntia sokeriliuoksen nauttimisen jälkeen. Usein sekä paastoarvo että kahden tunnin arvo ovat liian korkeita, mutta ei aina. Vaikka vain toinen mittauksista – paastoarvo tai kahden tunnin arvo – antaa normaalista poikkeavan tuloksen, se merkitsee verensokerin häiriötä ja vaaraa sairastua diabetekseen.

Esidiabeteksen varmistamisessa voidaan käyttää myös veren sokerihemoglobiinin mittausta (ks. Hemoglobiini HbA1c (B-HbA1c)).

Miten diabeteksen syntyä ehkäistään?

Jos diabeteksen riskitestissä pisteitä kertyy yli 12, ehkäisytoimiin voi ruveta ilman laboratoriokokeita. Jos esidiabetes varmistuu verensokerin mittauksissa, kannattaa ehdottomasti ryhtyä ehkäisemään diabeteksen puhkeamista.

Jo muutaman kilon laihduttaminen vähentää huomattavasti diabeteksen vaaraa. Tehokas vaikutus perustuu siihen, että laihduttaessa liikarasva häviää vatsaontelosta ja maksasta nopeammin kuin ihon alta.

Toinen keino vähentää sisäelinten rasvaa on liikunta (ks. Liikunta ja painonhallinta). Se vaikuttaa vaikka paino ei samaan aikaan vähenisi.

Tehokkainta on laihduttaa kohtuullisesti ruokatottumuksia muuttamalla (ks. Miten vähennän kaloreita ilman dieettiä) ja samalla lisätä liikuntaa kohtuullisesti.

Esidiabeteksessa on kokeiltu myös lääkkeitä, esimerkiksi diabeteslääke metformiinia. Tulokset ovat olleet selvästi huonompia kuin laihduttamalla ja liikunnan lisäämisellä saavutetut. Siksi esidiabeteksessa ei käytetä lääkkeitä.

Diabeteksen ehkäisytutkimus näyttää tehon

Vuonna 2001 julkaistu suomalainen diabeteksen ehkäisytutkimus osoitti ensimmäisenä maailmassa, miten esidiabetes-vaiheessa diabeteksen syntyä voidaan tehokkaasti ehkäistä.

Tutkimukseen osallistui yli 500 lihavaa henkilöä, joilla oli todettu esidiabetes. Puolet heistä sai ohjausta ruoka- ja liikuntatottumusten muuttamiseksi, toinen puoli toimi vertailujoukkona.

Koeryhmän ohjauksessa oli viisi tavoitetta:

1. Paino putoaa vähintään 5 prosenttia. Viisi prosenttia on satakiloisella viisi kiloa, 80-kiloisella neljä kiloa.
2. Ruoan rasvan vähentäminen siten, että päivittäisistä kaloreista korkeintaan 30 prosenttia tuli rasvasta.
3. Kovan rasvan vähentäminen: vähärasvaisia maitotuotteita, kevytlevitettä leivälle sekä makkaroiden ja muiden rasvaisten liharuokien kohtuullista käyttöä.
4. Ravinnon kuitujen lisääminen. Käytännössä se merkitsi täysjyväviljaa sisältävien tuotteiden sekä kasvisten, hedelmien ja marjojen lisäämistä.
5. Kohtuullista liikuntaa, esimerkiksi kävelyä, vähintään puoli tuntia päivässä.

Vuoden kohdalla koeryhmä oli laihtunut 4 kiloa enemmän kuin vertailujoukko. Neljän vuoden seurannan jälkeen diabetes todettiin koeryhmässä 11:lla ja vertailujoukossa 23:lla sadasta (11 ja 23 prosenttia). Vertailujoukon koehenkilöt sairastuivat siis diabetekseen yli kaksi kertaa useammin kuin laihtuneet koeryhmän jäsenet.

Edellä mainitut luvut ovat kaikkien mukana olleiden keskiarvotuloksia. Niissä ovat mukana myös ne koehenkilöt, jotka asetetuissa tavoitteissa onnistuivat vain yhdessä tai kahdessa tai eivät onnistuneet laisinkaan. Tutkijat selvittivät diabetesriskin myös niillä koehenkilöillä, jotka onnistuivat toteuttamaan viidestä tavoitteesta vähintään neljä. Heistä yksikään ei sairastunut diabetekseen.

Suomalainen tutkimus on esimerkki siitä, miten esidiabeteksen vaiheessa toteutetut muutamat elintottumusten muutokset tehokkaasti estävät diabeteksen puhkeamisen.

Painon pudottamisessa ei tarvitse turvautua pelkästään edellä mainittuihin diabeteksen ehkäisytutkimuksen yli 20 vuotta vanhoihin keinoihin. Ohjeita kaloreiden vähentämiseen löydät Terveyskirjaston artikkelista Miten vähennän kaloreita ilman dieettiä.