Vihurirokko

Vihurirokko on rokotusten ansiosta lähes hävinnyt Suomesta. Kuitenkin erityisesti maahanmuuttajilla vihurirokko on mahdollinen. Jo vuonna 1975 aloitettiin maassamme 13-vuotiaiden tyttöjen rokottaminen ja 1982 kaikkien lasten rokottaminen (MPR-rokotusohjelma). Vihurirokon seulonta neuvoloissa lopetettiin vuoden 1994 alussa tarpeettomana.

Vihurirokko on kuitenkin syytä tuntea, koska se on yksi pahimmista sikiön kehityshäiriön aiheuttajista. Vihurirokkoviruksen itämisaika on 14–21 vuorokautta, mutta tartuttavuus alkaa jo pari päivää ennen oireiden alkua ja jatkuu vielä viikon sen jälkeen. Äidin tartunta etenee sikiöön istukan läpi. Jos äiti sairastaa vihurirokon ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana, yli 80 % sikiöistä saa tartunnan. Vammautumisen riski on suuri: noin puolelle sikiöistä kehittyy vihurirokko-oireyhtymä. Oireita ovat sydänviat ja keskushermoston kehityshäiriöt. Kuulovaurio todetaan 60–90 %:lla lapsista.

Vesirokko

Vesirokko on tavallinen lastentauti, joka kuitenkin saattaa aiheuttaa ongelmia raskauden aikana. Raskaana olevan naisen vesirokko saattaa olla vaikea tauti, minkä vuoksi se tulee aina hoitaa asikloviirilääkityksellä. Lääke on turvallinen kaikissa raskauden vaiheissa.

Alkuraskauden vesirokko lisää keskenmenon riskiä. Vesirokkovirus aiheuttaa sikiölle kehityshäiriöitä noin 1–2 %:ssa tapauksista, joissa äiti sairastuu vesirokkoon ensimmäisten 20 raskausviikon aikana. Loppuraskaudessa kehityshäiriöiden riski vähenee.

Raskauden aikana puhjennut äidin vesirokko on aihe ottaa päivystyksenä yhteyttä lääkäriin. Noin 10–20 %:ssa tapauksista tautiin liittyy viruksen aiheuttama keuhkokuume, joka voi erityisesti loppuraskauden aikana olla vakava, jos kookas kohtu haittaa hengitystä. Asikloviirilääkitys aloitetaan mahdollisimman pian. Sikiön seuranta ultraäänitutkimuksin on aiheellista noin kuukauden kuluttua äidin sairastumisesta. Loppuraskaudesta ilmaantuva äidin vesirokko johtaa puolessa tapauksista vastasyntyneen vesirokkoon. Jos äiti sairastuu vesirokkoon viisi vuorokautta ennen synnytystä tai kaksi vuorokautta synnytyksen jälkeen, on suuri vaara, että infektio tarttuu istukan kautta sikiöön tai vastasyntyneeseen. Jos äidin vesirokko puhkeaa tänä aikana, vastasyntyneelle annetaan zoster-hyperimmunoglobuliinia ja asikloviirilääkitys.

Jos raskaana oleva nainen ei ole sairastanut vesirokkoa ja hänellä on tiedossa oleva vesirokkokontakti, suositellaan estohoitoa asikloviirilla viikon ajan. Jos ei ole tietoa, onko raskaana oleva sairastanut vesirokon, voidaan tutkia virusvasta-aineet ja sen jälkeen tarvittaessa antaa asikloviirilääkitys. Käytännössä sikiölle ei koidu riskiä, jos äiti on aiemmin sairastanut vesirokon, hänellä on osoitettavissa vasta-aineita tai kyseessä on vyöruusu.

Tuhkarokko

Tuhkarokkoa on viime vuosina tavattu maassamme lisääntyvästi. Tuhkarokkorokotukset aloitettiin Suomessa vuonna 1975, ja tämän seurauksena tuhkarokkotartunnat käytännössä hävisivät hyvän rokotuskattavuuden ansiosta. Tuhkarokkoa, kuten vihurirokkoakin, esiintyy vielä maailmalla runsaasti.

Raskauden aikana tuhkarokon komplikaatiot, kuten pneumonia, ovat yleisempiä kuin muulloin. Äidin tuhkarokko voi johtaa myös keskenmenoon, ennenaikaiseen synnytykseen tai sikiön kohdunsisäiseen kuolemaan. Tuhkarokko ei aiheuta sikiön elinvaurioita.

Parvorokko

Parvorokko on lastentauti, jota esiintyy etenkin keväisin. Epidemioina sitä ilmenee kouluissa, lastentarhoissa ja päiväkodeissa. Suomessa parvorokon on ennen raskautta sairastanut 50–60 % raskaana olevista. Suurin osa raskaana olevista naisista saa infektion omilta lapsiltaan.

Jos parvovirus tarttuu raskaana olevaan naiseen, joka ei ole aiemmin sairastanut parvorokkoa, virus voi siirtyä sikiöön 30–50 %:ssa tapauksista. Yleensä sikiö toipuu ja lapsi syntyy terveenä. Pysyviä synnynnäisiä epämuodostumia ei ole kuvattu, eikä raskaudenkeskeytys ole äidin parvorokkoinfektion vuoksi aiheellinen. Kun äidin tartunta ajoittuu odotusajan ensimmäiselle puoliskolle, on virusperäisen keskenmenon riski korkeintaan 10 %. Kliinisesti todetuissa raskauksissa äidin alkuraskauden aikana sairastamaan parvorokkoon liittyy noin 5 %:n riski menettää sikiö. Virus vaurioittaa punasolujen esiasteita ja voi aiheuttaa sikiölle anemian raskauden keskivaiheessa, kun punasolutuotanto on vilkkaimmillaan. Parvovirustartunta voi myös aiheuttaa sikiön sydänlihastulehduksen, josta saattaa seurata sikiön turvotusta. Sairastuminen raskausviikolla 24 tai myöhemmin ei yleensä aiheuta sikiölle merkittäviä ongelmia.

Raskaana olevan altistuttua parvovirukselle (esim. kontakti varmistettuun tapaukseen) tehdään parvorokkodiagnoosi vasta-ainemäärityksellä. Jos tuore tartunta todetaan, lähetetään raskaana oleva äitiyspoliklinikkaan, joka järjestää seurannan sikiön sairauden ja mahdollisen anemian merkkien havaitsemiseksi..

Parvorokkoon ei ole rokotetta, mutta hyvä käsihygienia vähentää tartunnan riskiä jonkin verran.