HIV-infektion aiheuttaja ja tarttuminen
HIV-infektion aiheuttaa ihmisen immuunikatovirus eli HI-virus. Se tarttuu suojaamattomassa yhdynnässä, veren välityksellä tai raskaana olevasta äidistä lapseen raskauden tai synnytyksen aikana. Jos HIV-infektiota ei hoideta, HI-virus heikentää elimistön puolustuskykyä vähitellen ja altistaa vaikeille infektioille.
HIV-infektion oireet
Alle puolet tartunnan saaneista saa noin 2−6 viikkoa tartunnan jälkeen ensioireita. Tämän niin sanotun ensitaudin oireina saattaa esiintyä muun muassa kuumetta, ihottumaa, päänsärkyä, ripulia ja lihaskipuja. Imusolmukkeet saattavat kasvaa ja aristaa.
HIV-infektio voi olla oireeton useita vuosia, joskus jopa yli vuosikymmenen. Immuniteetin heikentyessä osalla potilaista alkaa esiintyä yleisoireita: laihtumista, ripulia, yöhikoilua, toistuvaa tai laajaa herpestä tai vyöruusua.
AIDS
Jos HIV-tartuntaa ei todeta ja hoideta ajoissa, infektio etenee oireiseen AIDS-vaiheeseen, jolloin tartunnan saanut sairastuu niin sanottuihin opportunisti- eli pyrkyri-infektioihin tai tiettyihin virusten aiheuttamiin syöpiin, kuten Kaposin sarkoomaan. Pyrkyri-infektioita esiintyy puolustuskyvyltään heikentyneessä elimistössä, ja niitä aiheuttavat epätavalliset taudinaiheuttajat. Tällaisiin infektioihin kuuluvat muun muassa Pneumocystis-sienen aiheuttama, hitaasti kehittyvä keuhkokuume, tuberkuloosi tai ruokatorven hiivasieni-infektio. Oireet riippuvat siitä, mikä epätavallinen taudinaiheuttaja on päässyt heikentyneen puolustusjärjestelmän läpi.
Noin joka kymmenes tartunta todetaan vasta AIDS-vaiheessa. Suurin osa AIDS-sairauksiin sairastuneista pystytään parantamaan, mutta Suomessa menehtyy vuosittain 0–2 potilasta vaikeiden AIDS-vaiheen infektioiden vuoksi. Nykyisen tehokkaan HIV-lääkityksen ansiosta suuri enemmistö HIV-tartunnan saaneista ei koskaan sairastu mihinkään AIDS-sairauteen tai saa muitakaan tartuntaansa liittyviä oireita.
Milloin HIV-testiin?
HIV-tartunta todetaan mittaamalla verinäytteestä HI-viruksen rakenteita tai vasta-aineita (HIVAgAb, ”HIV-testi”). Testi tulee positiiviseksi useimmiten muutaman viikon päästä tartunnasta. Negatiivista testiä, joka on otettu viimeistään kolmen kuukauden kuluttua riskitilanteesta, pidetään luotettavana.
HIV-testiin kannattaa hakeutua herkästi vähäisenkin riskin perusteella. Jos testiin hakeudutaan vasta oireiden vuoksi, tartunta on usein edennyt jo pitkälle. HIV-testiä suositellaan myös aina, kun todetaan muu sukupuolitauti tai tuberkuloosi tai kun selvitellään vaikkapa epäselvää kuumeilua.
HIV-testiin tulee päästä helposti ja tarvittaessa myös anonyymisti. HIV-testejä tehdään terveyskeskuksissa, yksityisessä terveydenhuollossa ja sukupuolitautien poliklinikoilla. Myös kolmas sektori (esim. Hivpoint) järjestää testausta. Apteekeissa ja Hivpointin verkkokaupassa on myös saatavilla suomenkielinen CE-merkitty kotitesti, jonka positiivinen tulos varmistetaan terveydenhuollossa.
HIV-infektion hoito
HIV-infektiota hoidetaan yhdistelmälääkityksellä, johon kuuluu useimmiten 2–3 eri lääkettä. Lääkeyhdistelmä estää viruksen lisääntymisen ja laskee veren HI-viruspitoisuuden mittaamattoman matalalle tasolle. Näin elimistön puolustuskyky pääsee palautumaan. HIV-lääkitys pitää yllä puolustuskykyä tai palauttaa heikentyneen puolustuskyvyn HIV-infektion vaiheesta riippumatta.
HIV-tartunta ei yleensä lyhennä elinikää. Tartunnan saanut voi elää tavallista elämää, esimerkiksi perustaa perheen ja hankkia lapsia.
Lääkitys on elinikäinen. Lääkitys valitaan yksilöllisesti, ja nykyiset lääkkeet ovat hyvin siedettyjä. Lääkkeet tulee kuitenkin ottaa varsin säännöllisesti, jotta HI-virus ei kehitä vastustuskykyä käytetyille lääkkeille ja niiden teho pysyy. Lääkitys on käyttäjälleen maksuton.
Kun HIV-lääkitys aloitetaan, sen tehoa seurataan ensin tiheämmin, jotta nähdään, että veren HI-viruspitoisuus laskee odotetusti ja että lääkitys sopii käyttäjälleen. Ensimmäisen vuoden jälkeen suurin osa tartunnan saaneista käy vastaanottokäynneillä kahdesti vuodessa.
Suomessa elää yli 3 000 HIV-tartunnan saanutta. Yli 90 % on tietoisia tartunnastaan. Heistä 95 % käyttää lääkitystä ja 95 %:lla on hyvä hoitotulos, eli veren HI-viruspitoisuus on mittaamattoman matala.
HIV-tartunnan ehkäisy
HIV-seksitartunnan voi estää käyttämällä kondomia koko yhdynnän ajan. Huumeiden käyttäjän tulisi käyttää puhtaita pistosvälineitä. Äitien lääkehoidolla estetään syntyvien lasten tartuntoja. Kun äidillä on toimiva HIV-lääkitys, lapsen riski saada tartunta on alle 0,5 %.
HIV-positiivisen säännöllinen ja toimiva HIV-lääkitys estää viruksen tarttumisen eteenpäin, eikä henkilö ole tartuttava suojaamattomassakaan seksikontaktissa. Satunnaisessa seksissä suositellaan silti kondomin käyttöä muiden sukupuolitautien välttämiseksi.
HIV-tartunnan varhainen toteaminen estää jatkotartuntoja, koska suurin osa tartunnoista saadaan henkilöltä, joka on itse tietämätön tartunnastaan.
HIV-altistuksen jälkeen aloitettu neljän viikon mittainen HIV-lääkitys (PEP, post exposure prophylaxis) ehkäisee tartuntoja tehokkaasti, kun se aloitetaan mahdollisimman pian, mielellään kahden tunnin ja viimeistään 72 tunnin sisällä altistustapahtumasta.
HIV-tartuntoja voidaan ehkäistä myös etukäteen käytettävällä estolääkityksellä (PrEP, pre-exposure prophylaxis). Estolääkkeenä käytetään kahden HIV-lääkkeen yhdistelmää, jota otetaan joko päivittäin tai erillisen ohjeen mukaan jaksoittain. PrEP-estolääkityksen teho on yli 90 %. Estolääkitys edellyttää negatiivista HIV-testiä ennen aloitusta, lääkärin seurantaa, laboratoriokokeita ja sukupuolitautien testaamista noin kolmen kuukauden välein. Estolääkitys on julkisessa terveydenhuollossa käyttäjälleen ilmaista. Arvion estolääkkeen tarpeesta tekee useimmissa sairaaloissa infektio- tai sukupuolitauteja hoitava lääkäri.
