A-vitamiinin saantisuositus ja lähteet

A-vitamiinin suositeltava saanti on naisilla 700 retinoliekvivalenttia (RE)/vrk ja miehillä 800 RE/vrk. Yksi RE vastaa yhtä mikrogrammaa retinolia, kahta mikrogrammaa beetakaroteenia ravintolisänä, kuutta mikrogrammaa beetakaroteenia ravinnosta ja 12 mikrogrammaa muita A-vitamiinin esiasteena toimivia karotenoideja, kuten alfakaroteenia ja beetakryptoksantiinia.

Sen lähteitä ovat esimerkiksi liha, kananmuna, vitaminoidut leipärasvat sekä keltaiset, punaiset ja oranssit kasvikset, marjat ja hedelmät.

A-vitamiinin tehtävät

A-vitamiini on välttämätön näköaistimuksen synnyssä. Sitä tarvitaan myös normaalissa sikiönkehityksessä, immuunivasteessa ja epiteelikudosten ylläpidossa.

A-vitamiinin puutos ja liikasaanti

A-vitamiinin puutos heikentää vastustuskykyä ja voi aiheuttaa monenlaisia ei-tunnistettavissa olevia oireita. Erityisen herkkiä kudoksia A-vitamiinin puutokselle ovat sarveiskalvo, henkitorvi, iho, sylkirauhaset sekä kivekset. Erityisiä A-vitamiinin puutosoireita ovat hämäräsokeus ja kuivasilmäisyys (kseroftalmia). Oireet johtuvat siitä, että limaa erittävät solut korvautuvat sarveisainetta tuottavilla soluilla.

Hämäräsokeus ilmenee kyvyttömyytenä nähdä hämärässä. Kuivasilmäisyys johtuu silmän sarveiskalvon sarveistumisesta ja haavautumisesta, mikä johtaa hoitamattomana sokeutumiseen. A-vitamiinin puutos on yleisin sokeutumisen syy kehittyvissä maissa.

A-vitamiinin puutos on harvinaista teollistuneissa maissa, mutta yleistä kehitysmaiden naisilla ja lapsilla. Puutos johtuu sekä vitamiinin vähäisestä saannista että heikosta hyväksikäytettävyydestä, jota voivat aiheuttaa niukka rasvan saanti, suolistosairaudet, A-vitamiiniaineenvaihdunnassa tarpeellisen sinkin puutos sekä proteiini-energiavajaaravitsemus.

Maksan tehokas kyky varastoida A-vitamiinia estää myrkytyksen, kun A-vitamiinin saanti on selvästi tarvetta suurempaa. Jatkuvat yliannokset voivat kuitenkin ylittää maksan varastointi- ja hajotuskyvyn ja aiheuttaa myrkytyksen. A-vitamiinin esiasteiden, kuten beetakaroteenin, runsaskaan määrä ei kuitenkaan johda A-vitamiinimyrkytykseen, vaan ihon vaarattomaan keltaisuuteen.

Akuutin myrkytyksen oireita voi ilmetä hyvin suuria vitamiiniannoksia käytettäessä. Oireina ovat muun muassa pahoinvointi, oksentelu, päänsärky, huimaus, näkökyvyn heikkeneminen, lihasten toimintahäiriöt ja luukivut.

Pitkäaikainen yliannostus (aikuisilla yli 3000 RE/vrk) voi johtaa pitkäaikaiseen (krooniseen) A-vitamiinimyrkytykseen, jolloin voi ilmetä päänsärkyä, pahoinvointia, ripulia, uneliaisuutta, hiustenlähtöä, iho-oireita, luumuutoksia ja maksavaurioita. Jo lievä pitkäaikainen A-vitamiinin liikasaanti on yhdistetty lisääntyneeseen osteoporoosin riskiin. Tämän vuoksi vaihdevuodet ohittaneille naisille, joilla on suuri osteoporoosiriski, ei suositella suositusta suurempia annoksia A-vitamiinia.

Liiallinen A-vitamiinin saanti altistaa sikiövaurioille. Tämän vuoksi raskauden aikana tulee rajoittaa maksaruokien käyttöä ja välttää retinolia sisältävien ravintolisien käyttöä.

A-vitamiinitilan tutkiminen

Elimistön A-vitamiinitilaa voidaan tutkia mittaamalla seerumin retinolipitoisuutta tai retinolia sitovan proteiinin (RBP, retinol binding protein) pitoisuutta, mutta tavanomaisen saannin alueella se ei ole käyttökelpoinen A-vitamiinitilan osoitin elimistön säätelyjärjestelmien vuoksi. Näiden mittaustulosten hyödynnettävyys on paras liiallisen saannin osoittamisessa.

D-vitamiinin saantisuositus ja lähteet

D-vitamiinin saantisuositus on ½-74-vuotiaille 10 mikrog/vrk. 75 vuotta täyttäneille suositus on 20 mikrog/vrk.

Kolekalsiferolia (D₃-vitamiini) saadaan eläinperäisistä ruoka-aineista. Ergokalsiferolia (D₂-vitamiini) muodostuu esimerkiksi joissain sienissä ja hiivoissa, kun ne altistuvat UV-valolle.

D-vitamiinin hyviä lähteitä ovat kala, vitaminoidut maitovalmisteet ja ravintorasvat, kananmuna sekä metsäsienistä kantarelli ja suppilovahvero.

D-vitamiinia muodostuu iholla auringon UVB-säteilyn vaikutuksesta. Muodostuminen on tehokkaimmillaan kesäisin kello 10–14. Suomen leveysasteilla UVB-säteilyä ei saa riittävästi loka–maaliskuun aikana. Iän myötä ihon D₃-vitamiinin muodostus vähenee.

Sekä elimistössä muodostunut että ravinnosta saatu D-vitamiini aktivoituu elimistössä reaktioissa, jotka tapahtuvat pääasiassa maksassa ja munuaisissa.

Äidinmaidossa D-vitamiinia on hyvin vähän, joten imeväisikäisille aloitetaan D-vitamiinilisä jo 2 viikon iässä. Suositeltava lisän suuruus on 10 mikrog/vrk 2-vuotiaaksi asti ja 7,5 mikrog/vrk 2–18-vuotiaille. Raskaana oleville ja imettäville suositellaan 10 mikrog/vrk. 75 vuotta täyttäneille suositeltava lisän suuruus on ruokavalion D-vitamiinipitoisuudesta riippuen 10–20 mikrog/vrk. Edellä mainitut suositukset ovat ympärivuotisia. 18–74-vuotiaille suositellaan D-vitamiinilisää 10 mikrog/vrk lokakuun alusta maaliskuun loppuun, jos saanti ruokavaliosta on vähäistä. D-vitamiinilisä imeytyy parhaiten aterian yhteydessä nautittuna.

D-vitamiinin tehtävät

D-vitamiini on tärkeä aine luun kunnon ja kalsiumin aineenvaihdunnan kannalta, sillä se on välttämätön turvaamaan kalsiumin imeytymistä suolistosta. Se osallistuu lisäksi muun muassa immuunivasteen säätelyyn ja säätelee useiden solutyyppien kasvua ja erilaistumista.

D-vitamiinin puutos ja liikasaanti

D-vitamiinin puutos voi johtua riittämättömästä auringonvalosta, puutteellisesta ruokavaliosta tai aineenvaihduntahäiriöstä. Klassiset D-vitamiinin puutossairaudet ovat riisitauti ja osteomalasia (luun pehmeneminen), joille on tyypillistä luuston epänormaali rakenne. Ihmisillä, joilla on heikko D-vitamiinitila, on havaittu esiintyvän kipua luustossa ja lihaksissa.

D-vitamiinin suurin turvallinen saanti päivässä on alle 6 kk:n iässä 25 mikrog/vrk, 6–12 kk:n iässä 35 mikrog/vrk, 1–9-vuotiailla 50 mikrog/vrk ja 10 vuotta täyttäneillä 100 mikrog/vrk. Auringonvalosta D-vitamiinia ei voi saada liikaa.

D-vitamiini varastoituu erityisesti rasvakudokseen, lihaksiin ja maksaan. D-vitamiinimyrkytys aiheuttaa kalsiumin ja fosfaatin kiteytymisen pehmytkudoksiin, erityisesti sydämeen, munuaisiin sekä verenkierto- ja hengityselimiin. D-vitamiinimyrkytyksen oireita ovat muun muassa ruokahaluttomuus, pahoinvointi, ruoansulatuskanavan oireet, lihassäryt, päänsärky ja jano.

D-vitamiinitilan tutkiminen

D-vitamiinitilan määrittämiseen käytetään yleisesti plasman tai seerumin 25-OH-D-vitamiinipitoisuutta, joka heijastaa sekä iholla tuotetun että ravinnosta saadun D-vitamiinin määrää. Osteoporoosin Käypä hoito suosituksessa on annettu seerumin 25-OH-D-pitoisuudelle seuraavat raja-arvot:

• alle 25 nmol/l = vakava puutos
• alle 50 nmol/l = puutos
• 50–75 nmol/l = yleensä riittäväksi katsottu pitoisuus
• 75–120 nmol/l = tavoitepitoisuus osteoporoosipotilaalla.

Painoindeksin ja seerumin 25-OH-D-vitamiinipitoisuuden välillä on käänteinen suhde, joten ylipainoisilla ja lihavilla seerumin 25-OH-D-vitamiinipitoisuus ei ole yhtä luotettava D-vitamiinitilan mittari kuin normaalipainoisilla.

E-vitamiinin saantisuositus ja lähteet

E-vitamiinin suositeltava saanti on naisilla 10 alfa-TE/vrk ja miehillä 11 alfa-TE/vrk. E-vitamiinin saanti tulee suhteuttaa monityydyttymättömien rasvahappojen saantiin ravinnosta. Optimaaliseksi suhteeksi on esitetty 0,5 mg alfa-TE / gramma monityydyttymättömiä rasvahappoja.

E-vitamiinia muodostuu ainoastaan kasveissa, minkä takia pääasiallinen E-vitamiinin lähde ovat kasvikunnan tuotteet, etenkin kasviöljyt, pähkinät ja siemenet. E-vitamiinia saadaan myös kasviöljypohjaisista leipärasvoista, rasvaisesta kalasta ja kananmunasta. Rasva edistää E-vitamiinin imeytymistä.

Maksa on keskeinen E-vitamiinin aineenvaihdunnassa. Maksan lisäksi E-vitamiinia on rasva- ja lihaskudoksessa.

E-vitamiinin tehtävät

Alfatokoferoli toimii solukalvoja ja lipoproteiineja suojaavana antioksidanttina. Lisäksi se muokkaa solunjakautumiseen, tulehdukseen ja antioksidanttipuolustukseen liittyvien solusignaalireittien ja geenien toimintaa.

E-vitamiinin puutos ja myrkyllisyys

E-vitamiinin puutos on erittäin harvinainen. Aikuisilla puutos on useimmiten yhteydessä rasvojen imeytymisen tai kuljetuksen häiriöihin. Oireina ovat perifeerinen neuropatia, ataksia ja luurankolihasten myopatia. Oireet johtuvat ainakin osittain solukalvojen toiminnan häiriintymisestä. On havaittu, että E-vitamiinin korjaamaton puute heikentää lasten oppimiskykyä ja motorista kehitystä.

E-vitamiinia pidetään rasvaliukoisista vitamiineista vähiten myrkyllisenä. Elimistöllä on tehokkaat keinot säädellä E-vitamiinin kuljetusta ja aineenvaihduntaa. Alfatokoferolin saannin kasvaessa suureksi sen aineenvaihduntatuotteen eritys virtsaan lisääntyy huomattavasti. Suuret E-vitamiiniannokset voivat aiheuttaa veren hyytymishäiriöitä ainakin silloin, kun K-vitamiinin saanti on niukkaa.

E-vitamiinin suurin turvallinen saanti päivässä on 300 mg.

E-vitamiinitilan tutkiminen

Elimistön E-vitamiinitilaa voidaan tutkia plasman tai seerumin alfatokoferolipitoisuuden avulla, mutta tätä ei pidetä kovinkaan luotettavana menetelmänä. Koska alfatokoferoli on verenkierrossa lipoproteiinihiukkasissa, pitoisuuden vakiointi esimerkiksi seerumin kolesterolipitoisuudella voi olla tarpeen etenkin, jos pitoisuus on normaalia suurempi.

K-vitamiinin tehtävät

K-vitamiinin keskeisin tehtävä liittyy veren hyytymiseen. Joissakin hyytymistekijöissä on osana K-vitamiinin johdannainen. Lisäksi K-vitamiini vaikuttaa luun muodostumiseen ja immuunipuolustukseen.

K-vitamiinin puutos ja myrkyllisyys

K-vitamiinin puutos ilmenee veren hyytymisajan pidentymisenä, verenvuotoina ja niiden aiheuttamana anemiana. Puutostila on aikuisilla erittäin harvinainen ja johtuu lähinnä rasvan imeytymishäiriöstä (esim. maksasairaudet, kystinen fibroosi).

Vastasyntyneet ovat K-vitamiinin puutoksen suhteen riskiryhmä. Vastasyntyneiden elimistön K-vitamiinitila on heikko, sillä K-vitamiinin kuljetus istukan läpi on tehotonta ja äidinmaidon K-vitamiinipitoisuus on melko vähäinen. Lisäksi suolisto on steriili parina syntymänjälkeisenä päivänä, jolloin mikrobitkaan eivät tuota K-vitamiinia. Tästä syystä vastasyntyneille annetaan pistoksena K-vitamiinilisä.

K-vitamiinin luontaiset muodot fyllokinoni ja menakinonit eivät ole suurinakaan määrinä myrkyllisiä. Sen sijaan suuret annokset synteettistä menadionia voivat aiheuttaa hemolyyttisen anemian.

K-vitamiinitilan tutkiminen

Elimistön K-vitamiinivajeen merkkiaineena voidaan käyttää plasman protrombiini- tai osteokalsiinipitoisuutta. Plasman fyllokinonipitoisuus heijastelee viimeaikaista K-vitamiinin saantia.

C-vitamiinin tehtävät

C-vitamiini toimii vesiliukoisena antioksidanttina, ja sen parhaiten tunnettu tehtävä liittyy kollageenisynteesiin. Kollageenit ovat solunulkoisen aineen proteiineja, jotka antavat tukea ja lujuutta muun muassa luun, ruston, jänteiden, verisuonten ja ihon rakenteisiin. Lisäksi C-vitamiini on välillisesti osallisena geenien toiminnan säätelyssä.

C-vitamiini edesauttaa kasvikunnan raudan imeytymistä ruoasta. Ruoan C-vitamiini saattaa suojata elimistöä muuttamalla haitallisia metalleja (nikkeli, lyijy, vanadiini, kadmium) ruoansulatuskanavassa heikosti imeytyvään muotoon. Lisäksi C-vitamiini estää mahalaukussa syöpää aiheuttavien nitrosoamiinien muodostumista nitriitistä.

C-vitamiinin puutos ja myrkyllisyys

C-vitamiinin kliininen puutossairaus on nimeltään keripukki, ja sen ensioireisiin kuuluvat väsymys, pienet kudoksensisäiset verenvuodot ja hiussuonipurkaumat. Tämän jälkeen ilmaantuu muun muassa sarveistuneita karvatuppia ja verenpurkaumia, ikenet alkavat verestää ja vanhat haavat voivat aueta. Vakava keripukki johtaa hampaiden menetykseen, luumuutoksiin, sisäisiin verenvuotoihin ja infektioihin. Hoitamattomana se johtaa kuolemaan.

Keripukki on harvinainen ja liittyy useimmiten heikkoon ravitsemustilaan. Sen ehkäisyyn riittää, että C-vitamiinia saa 10 mg päivässä. Vähäiseen hedelmien, marjojen ja vihannesten käyttöön liittyvä marginaalinen C-vitamiinin puutos (noin 40 mg päivässä) on teollisuusmaissa yleisempää. Lievä puutos ilmenee muun muassa väsymyksenä, ärtyneisyytenä ja vastustuskyvyn heikentymisenä.

C-vitamiinin turvallisen saannin yläraja on 1 000 mg/vrk. Koska C-vitamiinin imeytyminen heikkenee suuria annoksia nautittaessa, suuri kerta-annos (yli 3 g) aiheuttaa ruoansulatuskanavan oireita, kuten ripulia ja kaasun muodostusta. Joissakin sairauksissa C-vitamiini voi aiheuttaa raudan liiallista varastoitumista. Oksalaatti on yksi C-vitamiinin hajoamistuotteista. Suuret C-vitamiiniannokset voivat olla haitallisia henkilöille, joille muodostuu herkästi kalsiumoksalaattivirtsakiviä.

C-vitamiinitilan tutkiminen

Elimistön C-vitamiinitilaa voidaan mitata plasman askorbiinihappopitoisuuden avulla. Plasman askorbiinihappopitoisuus ei kuitenkaan kerro C-vitamiinin saannista luotettavasti, koska vitamiinin saannin kasvaessa suhteellinen imeytyminen vähenee ja erittyminen virtsaan lisääntyy.

Tiamiinin tehtävät

Tiamiini osallistuu hiilihydraattien, rasvojen ja aminohappojen aineenvaihduntaan.

Tiamiinia tarvitaan energian ja joidenkin hermovälittäjäaineiden tuotannossa. Lisäksi tiamiini vaikuttaa hermoston toimintaan muutenkin.

Tiamiinin puutos ja myrkyllisyys

Tiamiinin puutos voi johtua riittämättömästä saannista, lisääntyneestä tarpeesta, heikentyneestä hyväksikäytöstä tai lisääntyneestä menetyksestä. Kehittyneissä maissa tiamiinin puutoksen riskiä lisäävät alkoholismi, imeytymishäiriöt ja jatkuvaa oksentelua aiheuttavat sairaudet, nopea laihdutus, syömättömyys (esim. anoreksia nervosa) ja joidenkin lääkkeiden käyttö. Runsas alkoholin käyttö heikentää tiamiinin imeytymistä, lisää sen eritystä ja heikentää sen aineenvaihduntaa. Myös yksipuolinen ruokavalio, joka sisältää hyvin runsaasti vähäkuituisia hiilihydraattilähteitä, voi johtaa tiamiinin puutokseen.

Kaksi tiamiinin puutokseen liittyvää tautia ovat beriberi ja Wernicken oireyhtymä. Beriberiä esiintyy väestöissä, joissa pääasiallinen ravinto on vähäkuituinen riisi. Ravinnossa voi olla myös tiamiinia hajottavia tai sen imeytymistä ehkäiseviä aineita. Beriberi ilmenee verenkiertoelimistön tai hermoston toiminnan häiriöinä.

Niin sanottuun kosteaan beriberiin liittyy turvotusta, sydämen tiheälyöntisyyttä ja sydämen laajenemista (kardiomegalia). Akuutissa kosteassa niin sanotussa shoshin-beriberissä veren maitohappopitoisuus on suurentunut. Tauti voi puhjeta huonossa ravitsemustilassa olevalle henkilölle, jolle annetaan suoneen glukoosiliuosta (sokeriliuosta).

Pitkäaikainen tiamiinin puutos yhdistyneenä runsashiilihydraattiseen ruokavalioon voi johtaa kuivan beriberin kehittymiseen. Puutostauti kohdistuu hermostoon, ja sen oireita ovat käsien ja jalkojen tuntoaistin sekä motoristen toimintojen symmetrinen heikkeneminen. Kuivaa beriberiä esiintyy ensisijaisesti aikuisilla.

Wernicken oireyhtymään liittyy tiamiinin puutteen lisäksi yleensä pitkäaikainen alkoholin liikakäyttö. Taudin oireita ovat muun muassa silmien liikehäiriöt, ataksia ja sekavuus. Tautia hoidetaan lihakseen annetuilla tiamiinipistoksilla. Hoitamattomana se voi johtaa Korsakoffin oireyhtymään, johon voi liittyä ajan ja paikan tajun häiriintymistä sekä muistihäiriöitä.

Tiamiinin toksisuudesta on vähän tietoa. Sen suurinta hyväksyttävää päiväsaantia ei ole määritelty.

Tiamiinitilan tutkiminen

Punasolujen transketolaasientsyymin aktiivisuus on luotettava elimistön tiamiinitilan mittari, koska se vähenee jo hyvin varhaisessa tiamiinin puutoksen vaiheessa. Myös veren, seerumin ja punasolujen tiamiinipitoisuutta voidaan käyttää.

Riboflaviinin imeytyminen ja aineenvaihdunta

Sekaruokavalion riboflaviinista imeytyy noin 75–95 %. Alkoholi ja runsas riboflaviinin saanti heikentävät sen imeytymistä.

Aikuisen riboflaviinivarastojen on arvioitu kattavan 2–6 viikon aineenvaihdunnallisen tarpeen. Ylimääräinen riboflaviini erittyy nopeasti virtsaan. Hyvässä ravitsemustilassa olevalla aikuisella ylimääräinen riboflaviini erittyy noin kahden tunnin kuluessa sen nauttimisesta. Niukan saannin aikana eritys on vähäistä.

Riboflaviinin puutos ja myrkyllisyys

Riboflaviinin puutos liittyy usein huonoon ravitsemukseen. Kehittyneissä maissa tavataan harvoin selviä riboflaviinin puutosoireita. Sen sijaan piileviä muutoksia voidaan havaita silloin, kun vitamiinin saanti riittää estämään oireet mutta ei kuitenkaan ole riittävää. Piilevän puutoksen riskiryhmiä ovat muun muassa diureettien (nesteenpoistolääkkeiden) käyttäjät, hemodialyysipotilaat, alkoholin suurkuluttajat ja ikääntyneet, joiden ravinto on yksipuolista.

Riboflaviinin tehtävät liittyvät solun perustoimintoihin, ja siksi puutosoireet ilmenevät nopeasti jakautuvissa soluissa, kuten iholla ja epiteeleillä. Puutosoireita ovat epiteelivauriot ja hermosto-oireet. Yleisiä oireita ovat huulien haavaumat ja hilseily, suu- ja kielitulehdus, suun limakalvon turvotus ja ihottuma ulkoisissa sukupuolielimissä. Hermosto-oireina esiintyy tunto- ja kylmäherkkyyttä sekä kivuliaisuutta, mutta myös vähentynyttä herkkyyttä kosketukselle, lämmölle ja tärinälle. Puutosoireisiin liittyy myös muutoksia perusverenkuvassa (johon kuuluu hemoglobiini, punasolujen tilavuusosuus ja määrä sekä valkosolujen määrä).

Riboflaviinin myrkyllisyys on hyvin vähäinen, eikä liiallisen saannin vaaraa ole. Suurista annoksista riboflaviini imeytyy huonosti. Ylimääräinen riboflaviini poistuu kudoksista ja erittyy virtsaan, minkä vuoksi suuria vitamiinimääriä ei kerry elimistöön.

Riboflaviinitilan tutkiminen

Punasolujen glutationireduktaasientsyymin aktivaatiokerrointa voidaan käyttää elimistön riittävän riboflaviinitilan selvittämisessä. <1,3 pidetään riittävänä. Riittävän saannin arvioimisessa käytetään virtsaan erittyneen riboflaviinin määrää suhteessa sen saantiin.

Niasiinin imeytyminen ja aineenvaihdunta

Niasiini imeytyy erittäin hyvin. Niasiinin puutteen aikana elimistö muodostaa sitä ja pystyy kattamaan tryptofaanireitin avulla 2/3 sen tarpeesta. Niasiinisynteesin tehokkuus lisääntyy raskauden ja ehkäisypillereiden käytön aikana. Synteesiä puolestaan heikentää B₆-vitamiinin, riboflaviinin ja raudan puute.

Niasiinin erittyminen virtsaan on vähäistä, kun saanti on tavanomaista. Sen sijaan isoista niasiiniannoksista erittyy virtsaan noin 65–85 %.

Niasiinin tehtävät

Niasiinia tarvitaan muun muassa proteiinien, hiilihydraattien, rasvojen sekä alkoholin aineenvaihdunnassa.

Niasiinin puutos ja myrkyllisyys

Niasiinin puutos ilmaantuu vasta, kun elimistön niasiinin ja tryptofaanin saanti on riittämätöntä. Puutosoireet tulevat esiin iholla, ruoansulatuskanavassa ja hermostossa. Niasiinin kliininen puutostauti on pellagra, jonka oireita ovat ihotulehdus ja ihon hilseily, pigmentoituminen ja sarveiskerroksen (marraskeden) paksuuntuminen auringolle altistuvilla alueilla. Lisäksi ruoansulatuskanavan limakalvoille kehittyy muutoksia, jotka aiheuttavat ripulia. Kieli muuttuu kirkkaanpunaiseksi. Hermosto-oireina esiintyy väsymystä, masennusta, apatiaa, päänsärkyä, vapinaa, ärtyneisyyttä ja dementiaa. Myös anemia on yleistä. Puutostaudin syntyyn voi vaikuttaa myös riboflaviinin ja B₆-vitamiinin niukka saanti.

Niasiinin turvallisen saannin yläraja on annettu erikseen nikotiiniamidille ja nikotiinihapolle, 900 ja 10 mg/vrk. Liiallisen saannin haittavaikutuksina on muun muassa kasvojen punoitusta, kuumotusta ja kutinaa (nk. flushing-oireet) sekä pahoinvointia, ripulia ja päänsärkyä.

Niasiinitilan tutkiminen

Niasiinitila voidaan määrittää virtsan aineenvaihduntatuotteiden avulla.

Folaatin tehtävät

Folaatti on tarpeellinen nukleiinihappojen emästen (puriinit ja pyrimidiinit) synteeseissä. Lisäksi se osallistuu välillisesti muun muassa DNA:n, fosfolipidien ja hermovälittäjäaineiden aineenvaihduntaan.

Folaatin puutos ja myrkyllisyys

Folaatin puutosoire on megaloblastinen anemia, joka johtuu DNA-synteesin ja solunjakautumisen häiriintymisestä. Megaloblastinen anemia ilmaantuu 2–3 kuukautta kestäneen folaatin puutteen jälkeen. Puutoksen yhteydessä on havaittavissa myös ihomuutoksia, ruokahaluttomuutta, lihasheikkoutta, suolisto-oireita, kasvun heikkenemistä ja hermosto-oireita. Folaatin puutos voi olla myös sekundaarinen (toisen taudin seurasta). Sekundaarisen puutoksen syynä on folaattien imeytymisen tai aineenvaihdunnan häiriö tai esimerkiksi raskauden ja imetyksen aiheuttama lisääntynyt tarve.

Raskaudenaikainen folaatin puutos saattaa aiheuttaa keskenmenon tai sikiön epämuodostumia. Ensimmäisten raskausviikkojen aikaisen äidin heikon folaattitilan on osoitettu liittyvän sikiön suurentuneeseen riskiin saada hermostoputken sulkeutumishäiriö eli NTD (neural tube defect). Hedelmöitystä edeltävä ja raskauden alkukolmanneksen aikainen foolihappolisä pienentää NTD:n riskiä. NTD:n synty on ilmeisesti monitekijäinen prosessi, jossa folaatti on vain yksi tekijä. Suomessa NTD-vauriot ovat harvinaisempia kuin monissa muissa maissa. Nykyään kaikille raskautta suunnitteleville naisille suositellaan foolihappolisää (400 mikrog/vrk, suuren NTD-riskin raskauksissa jopa 4 mg/vrk) raskausviikon 12 loppuun saakka.

Folaatin imeytymistä ja aineenvaihduntaa häiritsevät sinkin puutos ja pitkäaikainen alkoholin käyttö. Folaatin puutoksen voivat aiheuttaa jotkin antiepileptiset lääkkeet sekä folaatin antagonistit (esim. syöpälääke metotreksaatti ja malarian hoitoon käytetty pyrimetamiini). Myös riittämätön B₁₂-vitamiinin tai aminohappo metioniinin saanti heikentää folaatin hyväksikäyttöä ja saa aikaan folaatin puutosoireita.

Folaatin synteettiselle muodolle, foolihapolle, on asetettu turvallisen saannin yläraja,1 000 mikrog/vrk. Suuri foolihapon saanti voi peittää B₁₂-vitamiinin puutoksen oireet.

Folaattitilan tutkiminen

Folaattitilan selvittämiseen voidaan käyttää seerumin, plasman tai punasolujen folaattipitoisuutta. Punasolujen folaattipitoisuus kuvaa pidemmän aikavälin saantia.

B₁₂-vitamiinin imeytyminen ja aineenvaihdunta

B₁₂-vitamiinin käsittely ruoansulatuksessa ja imeytyminen poikkeavat suuresti muista vitamiineista. Mahalaukusta erittyvä sisäinen tekijä eli IF (intrinsic factor) on välttämätön B₁₂-vitamiinin imeytymisessä. Se kuljettaa B₁₂-vitamiinin ohutsuolen loppuosaan, jossa se pääsee imeytymään. Jos IF:n eritys ja imeytyminen toimivat normaalisti, ravinnon B₁₂-vitamiinista imeytyy noin 50 %. Kuitenkin IF-reseptorien saturaation vuoksi B₁₂-vitamiinin kerta-annoksesta tai aterian sisältämästä B₁₂-vitamiinista voi aktiivisesti imeytyä vain noin 1,5 mikrog.

B₁₂-vitamiini voi imeytyä myös ilman IF:ia. Tämän passiivisen mekanismin avulla imeytyy vain 1 % koko ruoansulatuskanavan alueella. Vaikka passiivinen imeytyminen on tehotonta, elimistö voi saada sen avulla merkittäviä määriä B₁₂-vitamiinia vitamiinivalmisteista, silloin kun aktiivinen imeytyminen olisi häiriintynyt.

B₁₂-vitamiini on poikkeus säännöstä, jonka mukaan vesiliukoiset vitamiinit eivät juuri varastoidu elimistöön. Sen varastot (2–5 mg) riittävät estämään puutosoireet useiksi vuosiksi. Vastasyntyneen sikiöaikaiset varastot riittävät tyydyttämään vuoden vitamiinitarpeen. B₁₂-vitamiinin pääasialliset varastopaikat ovat maksa ja munuaiset.

B₁₂-vitamiinin tehtävät

B₁₂-vitamiini on välttämätöntä punasolujen muodostumiselle. Lisäksi se osallistuu perintötekijöiden ja hermoston toimintaan.

B₁₂-vitamiinin puutos ja myrkyllisyys

B₁₂-vitamiinin puutos johtuu vain harvoin siitä, että sitä ei saa ravinnosta riittävästi. Riskiryhmänä ovat vegaanit ja vegaaniäitien imeväisikäiset lapset, sillä B₁₂-vitamiini puuttuu vegaaniruokavaliosta, ellei vegaani nauti täydennettyjä elintarvikkeita tai ravintolisiä. Aikuisilla B₁₂-vitamiinin puutos ilmenee vasta useita vuosia kestäneen riittämättömän saannin jälkeen.

B₁₂-vitamiinin kierto elimistössä on tehokas. Kun varastot vähentyvät, sapen mukana erittyneestä vitamiinista imeytyy takaisin lähes 100 %.

Useimmiten B₁₂-vitamiinin puutteessa on kyse eri syistä johtuvista imeytymishäiriöistä. Mahalaukun limakalvoa surkastuttava atrofinen mahatulehdus (gastriitti), johon liittyy "hapoton maha", vähentää B₁₂-vitamiinin imeytymistä tuntuvasti. Atrofisen mahatulehduksen syynä voi olla esimerkiksi helikobakteeritulehdus. Maha-suolikanavaan kohdistuvat leikkaukset (kuten mahalaukun tai ohutsuolen loppuosan poisto) aiheuttavat B₁₂-vitamiinin imeytymishäiriön, jota hoidetaan useimmiten säännöllisillä B₁₂-vitamiinipistoksilla.

B₁₂-vitamiinin puutoksen oireita ovat uupumus, erilaiset neurologiset häiriöt, kielitulehdus ja megaloblastinen anemia. Pitkälle edennyt puutos voi ilmentyä selkäytimen ongelmina. Jatkuva runsas foolihapon saanti (ravintolisät, täydennetyt elintarvikkeet) voi ylläpitää riittävää folaatin aineenvaihduntaa B₁₂-vitamiinin puutoksessa, jolloin megaloblastista anemiaa ei synny. B₁₂-vitamiinin puutos voi kuitenkin aiheuttaa korjaantumattoman hermostovaurion, joka ilmenee esimerkiksi kehon ääreisosien kivuliaina harhatuntemuksina ja värinätunnon puutteina.

B₁₂-vitamiinilla ei ole havaittu myrkyllisiä vaikutuksia, vaikka saantimäärät olisivat suuria.

B₁₂-tilan tutkiminen

B₁₂-vitamiinin tilaa voidaan tutkia analysoimalla seerumin tai plasman kobalamiinipitoisuus. Nykyisin määritetään transkobalamiiniin sitoutunut B₁₂-vitamiini eli S-B12-TC2.

Biotiinin imeytyminen ja aineenvaihdunta

Biotiini imeytyy hyvin.

Raa'an kananmunan valkuaisen proteiini, avidiini, sitoo biotiinia imeytymättömään muotoon. Alkoholi heikentää biotiinin imeytymistä ja siirtymistä istukan läpi.

Biotiinin tehtävät

Biotiinilla on keskeisiä tehtäviä aineenvaihdunnassa. Biotiini on tärkeä aine rasvahappoaineenvaihdunnassa, sillä se säätelee rasvahappojen pääsyä mitokondrioon, jossa rasvahappojen oksidaatio tapahtuu. Lisäksi oletetaan, että biotiini osallistuu geenien ilmentymisen säätelyyn.

Biotiinin puutos ja myrkyllisyys

Biotiinin puutosta ei juuri esiinny. Biotiinia saadaan lähes kaikista ruoista. Lisäksi suoliston mikrobit tuottavat biotiinia, jota elimistö voi ilmeisesti ainakin osittain käyttää hyväksi.

Biotiinin puutosta on raportoitu, kun henkilö on nauttinut pitkään runsaasti raakaa kananmunaa. Puutosoireita ovat huonovointisuus, ruokahaluttomuus, kieli- ja ihotulehdus, maksan rasvoittuminen, veren liiallinen kolesterolipitoisuus, matala verensokeri ja ketoaineiden kertyminen elimistöön.

Myrkyllisiä vaikutuksia ei ole osoitettu. Ravintolisinä nautitut suuret biotiinimäärät suurentavat plasman biotiinipitoisuutta, mikä voi vääristää joidenkin laboratorioanalyysien (mm. kilpirauhastestit) tuloksia.

Biotiinitilan tutkiminen

Elimistön biotiinitilan tutkimiseen ei ole luotettavia menetelmiä. Biotiinin puutosta voidaan selvittää mittaamalla virtsaan erittynyt biotiinin määrä, mutta tällekään ei ole pysytty asettamaan viitearvoja.