Rokotteiden yleiset lievät haittavaikutukset

Tavallisimpia rokotusten haittavaikutuksia ovat pistoskohdan kipu, turvotus, punoitus ja kuumotus. Yleisoireina voi tulla ärtyneisyyttä, huonovointisuutta, väsymystä ja lievää kuumetta. Vain muutamalla prosentilla rokotetuista paikallisreaktio on halkaisijaltaan yli viisi senttiä.

Kipua, samoin kuin kuumetta tai ärtyisyyttä, voi helpottaa kuumetta alentavilla särkylääkkeillä. Apua voi olla myös rokotetun raajan paikallaan pitämisestä (kapaloiminen) tai kylmästä kääreestä. Jos aiemmin paikallisreaktio rokotteesta on ollut hankala, särkylääkettä voi käyttää ennaltaehkäisevästi. Rutiininomaisesti lääkettä ei kannata kuitenkaan ottaa, sillä se voi jonkin verran heikentää rokotteen antamaa suojaa.

Vakava allerginen reaktio eli anafylaksia

Vakavat haittavaikutukset, kuten voimakas allerginen reaktio eli anafylaksia, ovat hyvin harvinaisia. Nykyisin arvioidaan, että anafylaktinen reaktio ilmaantuu harvemmin kuin yhdelle miljoonasta rokotetusta. Reaktio ilmaantuu yleensä 15 minuutin kuluessa rokotuksesta, harvoin enää tunnin jälkeen.

Tavallisimpia oireita ovat hengitystieoireet ja iho-oireet. Iho voi alkaa punoittaa, tulee kuumottavia ja kutiavia, paikkaa vaihtavia läiskiä ja turvotusta. Vaikeammissa tapauksissa ilmenee hengitysvaikeutta, joka johtuu siitä, että suun, nenän ja alempien hengitysteiden limakalvot turpoavat. Verenkierron pettämisen merkkejä ovat kylmänhikisyys, kalpeus ja tajunnan heikkeneminen. Ne ovat seurausta verenpaineen laskusta.

Anafylaksiaa hoidetaan antamalla adrenaliinia pistoksena lihakseen. Vaikka reaktio on harvinainen, adrenaliinia pitää aina olla saatavilla paikassa, jossa rokottaminen suoritetaan. Rokotettu asetetaan makuulle siten, että jalat ovat pään ja vartalon yläpuolella. Kiristävät vaatekappaleet avataan ja annetaan maskilla happea. Jos reaktio jatkuu, verenkiertoa tuetaan suonensisäisellä nestehoidolla. Anafylaktisen reaktion saanut potilas lähetetään lähes aina sairaalaseurantaan. Pääsääntöisesti reaktion aiheuttanutta rokotetta ei enää myöhemmin anneta uudelleen.

Rokotteiden muita haittavaikutuksia

Ihon punoitus, turvotus, kutina ja nokkosihottuma ovat lievempiä allergisia reaktioita, joita voi ilmetä 48 tunnin kuluessa rokotuksesta. Ne ovat yleensä tehokkaasti hoidettavissa antihistamiineilla ja kortisonivoiteella. Tällöin voidaan tarvittaessa ihopistokokeella selvittää mikä rokotteen ainesosa on aiheuttanut reaktion. Tätä ainetta sisältäviä rokotteita ei sen jälkeen anneta.

Niin sanotulla discoloured leg -reaktiolla tarkoitetaan, että raaja, johon rokote on pistetty, käy kalpeaksi, punakaksi tai sinipunervaksi. Reaktiota esiintyy enemmän pienemmillä lapsilla. Isommat lapset kertovat usein, että raaja tuntuu tunnottomalta. Discoloured leg -reaktioon voi liittyä myös raajan turvotusta ja pieniä verenpurkaumia. Reaktio häviää itsekseen muutamassa tunnissa. Se ei juurikaan toistu, joten rokottamista voidaan jatkaa normaalisti. Discoloured leg -reaktiota on nähty muun muassa Hib- ja HPV-rokotusten yhteydessä, mutta lienee ilmeistä, ettei reaktiolla ole mitään tekemistä rokoteaineen kanssa. Todennäköisintä lienee, että kyseessä on jonkinlainen verisuonten läpimittaan vaikuttava verenkierron säätelyn reaktio.

Niin sanottu hypotonis-hyporesponsiivinen episodi (HHE) on pyörtymistä muistuttava oireisto, jota on hyvin harvoin todettu pienillä lapsilla rokotusten jälkeen. Oireet eli ihon kalpeus tai sinertävyys, velttous ja reagoimattomuus alkavat melko pian, mutta viimeistään 48 tunnin kuluessa rokottamisesta. Oireet häviävät yleensä nopeasti 1–30 minuutin kuluessa itsekseen. Tilanne on vaaraton. Jatkossa rokotukset voi ottaa normaalisti ja toistumisriski on pieni.

Tavallinen pyörtyminen on rokottamisen yhteydessä yleistä. Erityisesti murrosikäiset ja nuoret aikuiset saattavat jännittää pistämistä ja reagoida huonovointisuudella, kalpeudella ja pyörtymisellä rokottamiseen. Mihin tahansa pyörtymiseen voi liittyä hetkellisesti nykiviä kouristustyyppisiä liikkeitä, jotka ovat vaarattomia. Niitä ei pidä sekoittaa epileptiseen kohtaukseen.

Paikallisten imusolmukkeiden suureneminen joksikin aikaa on melko yleistä rokotuksen jälkeen. Tämä ilmiö on vaaraton ja viittaa rokotuksen jälkeiseen puolustuskyvyn aktiivisuuteen. Kannattaa kuitenkin seurata, että imusolmuke pienenee muutamien kuukausien kuluessa.

Joskus rokotteen annon jälkeen voi ilmetä erilaisia vatsaoireita kuten pahoinvointia, ruokahaluttomuutta, ripulia ja oksentelua. Oireet alkavat rokotteen antamisen jälkeisinä päivinä ja häviävät itsekseen muutamassa päivässä.

Jos rokote aiheuttaa pikkulapselle kuumetta, voi se aiheuttaa lapselle kuumekouristuksen. Kuumeettomat kouristukset rokotusten jälkeen ovat hyvin harvinaisia.

Alumiinisuoloja sisältävät rokotteet voivat aiheuttaa märkäpesäkkeitä eli absesseja. Esimerkiksi BCG- eli tuberkuloosirokotuksen jälkeen saattaa kehittyä paikallinen absessi, joka voi puhjeta märkimään useita kertoja. Reaktio on normaali, eikä sitä tarvitse hoitaa. BCG-rokotuksen seurauksena myös nivusimusolmukkeet voivat suurentua, muuttua märkiviksi ja puhjeta.

MPR-rokotteen (tuhkarokko-, sikotauti- ja vihurirokkorokotteen) jälkeen kuumetta esiintyy varsin yleisesti eli 5–15 prosentilla rokotetuista. Kuume nousee yleensä 5–12 päivää rokotuksen jälkeen. MPR- rokotuksen jälkeen on raportoitu myös yskää, nuhaa tai silmien punotusta, tuhka- tai vihurirokkomaista ihottumaa, ärtyisyyttä, levottomuutta, päänsärkyä ja lyhytaikaista imusolmukkeiden suurentumista. Oireet ovat yleensä lieviä ja ohimenevä. Hyvin harvinaisena sivuvaikutuksena MPR-rokotuksesta voi joskus tulla verihiutaleiden niukkuutta, joka ilmenee mustelmina, pieninä verenpurkaumina iholla tai nenäverenvuotona. Merkittävä verihiutaletason lasku vaatii lääkärin arviota. Yleensä verihiutaleiden taso palautuu ennalleen muutamassa kuukaudessa.

MPR-rokotuksen on aiemmin epäilty aiheuttavan autismia, kroonista tulehduksellista suolistosairautta, aivokuumetta ja aivokalvotulehdusta. Epäilyt on huolellisesti tutkittu, eikä mitään yhteyksiä ole löydetty. Keskusteltaessa rokoteturvallisuudesta on muistettava, että kyseisten tautien aiheuttamat komplikaatiot ovat vakavampia ja huomattavasti yleisempiä kuin rokotteiden aiheuttamat reaktiot.

Sikainfluenssa-rokote

Sikainfluenssarokotteen on todettu lisänneen riskiä sairastua narkolepsiaan. Narkolepsia on harvinainen autoimmuunitauti, joka johtaa voimakkaaseen nukahtelutaipumukseen. Narkolepsian aiheuttajana pidetään nykyisin yksilöllistä perinnöllistä alttiutta ja sellaista rokotteen rakennetta, jota ei ole yhdessäkään nykyisessä rokotteessa. Aiheesta on oma erillinen artikkeli: Sikainfluenssa-pandemia 2009–2010 ja rokotuksia seurannut narkolepsia.

Koronarokotteet

Koronarokotteiden jälkeen on ilmennyt kuumetta varsin yleisesti noin 7–15 %:lla rokotetuista. Muista sivuvaikutuksista voi lukea erillisestä artikkelista: Koronavirusrokotteet.

Tilanteita, joissa rokotetta ei pidä ottaa

Lähes kaikki ihmiset voivat saada tarvitsemansa rokotteet. Vain hyvin harvoin on tilanteita, joissa rokotetta ei voida antaa. Useimmiten tilanne ratkeaa siirtämällä rokotusajankohtaa. Joskus rokotetta ei kannata ottaa tai sen antamisessa pitää huolehtia erityisistä varotoimista. Tällaisia tilanteita, joissa rokottamista pitää siirtää tai arvioida tarkemmin ovat

• kuumeinen infektiotauti
• immuunipuutostila (jotkin rokotteet ovat sallittuja)
• henkeä uhkaava tai vakava reaktio aiemman rokoteannoksen jälkeen
• vasta tutkimusvaiheessa oleva kouristus- tai muu neurologinen tauti
• voimakas yliherkkyys jollekin rokotteen sisältämälle aineosalle.

Tilanteita, jotka eivät estä rokottamista

• Lieväoireinen infektiotauti, esimerkiksi nuha, korvatulehdus tai ripuli
• Infektiotaudin toipilasvaihe
• Atooppiset sairaudet, kuten astma, allerginen nuha tai ihottuma
• Kouristelutaipumus perheessä tai suvussa
• Mikrobilääkehoito
• Paikallinen kortikosteroidihoito
• Pieniannoksinen suunkautta otettu kortikosteroidihoito
• Ihottuma tai rajoittunut ihoinfektio
• Pitkäaikainen sydän-, keuhko-, maksa- tai munuaistauti, reuma tai diabetes
• Vakaana pysyvä neurologinen tauti, esimerkiksi aivohalvaus
• Kehitysvammaisuus, Downin oireyhtymä
• Vastasyntyneen keltatauti
• Keskosuus, alipainoisuus
• Aliravitsemus
• Rintaruokinta
• Rokotettavan lapsen äidin raskaus
• Aiemmin sairastettu ko. rokotteella ehkäistävä tartuntatauti
• Menossa on tartuntataudin itämisaika.

Haittavaikutusten ilmoittaminen

Suomessa lääkkeiden ja rokotteiden haittavaikutuksista ilmoitetaan tarvittaessa Fimeaan. Fimea valvoo ja kehittää lääkealaa väestötasolla, eikä ota kantaa yksittäisen potilaan hoitoon. Jos epäily haittavaikutuksesta herää, siitä kannattaa kertoa hoitavalle lääkärille tai muulle hoitohenkilökunnalle, jotta saa tarvitsemansa avun, oireiden arvion sekä ohjeet rokottamiselle jatkossa. Terveydenhuollon ammattilainen ilmoittaa vakavista ja poikkeavista haittavaikutuksesta Fimealle. Ilmoitukseen laitetaan tällöin myös kaikki tarvittavat tiedot annetusta rokotteesta ja tapahtumasta. Ilmoituksen voi tehdä myös itse, mutta tällöin tarvittavat tiedot tulee pyytää rokotteen antajalta.