Tunne tunteesi
Tunteet ovat tarkoituksenmukaisia viestejä omista tarpeistamme. Tunteisiin kannattaa suhtautua uteliaasti ja kiinnostuneesti. Tunteisiin näyttää liittyvän taipumus arvottaa tunteet hyviin ja pahoihin. Uskomus joidenkin tunteiden lähtökohtaisesta pahuudesta tuottaa ihmisille paljon turhaa kärsimystä. Tuomitsematon ja neutraali, tutkiva asenne omia tunteita kohtaan lisää hyvinvointia ja parantaa stressinsietoa. Tunteet ovat inhimillisiä, ja niitä saa tuntea vapaasti. Aina ei kuitenkaan kannata toimia tunteen ohjaamalla tavalla. Silti tunteet kertovat tarpeista, joiden tunnistaminen on tärkeää voidaksemme hyvin. Omien tunteiden ja tarpeiden täsmällinen ilmaiseminen on sosiaalinen taito, jota voimme oppia harjoittelemalla.
Mitä ovat tunteet?
Erilaiset tapahtumat sekä niistä tekemämme tulkinnat saavat meissä aikaan reaktioita, joita kutsumme tunteiksi. Tunnereaktioihin liittyy muutoksia sekä mielessä että kehossa. Kehon reaktioiden tiedostaminen saa meidät ymmärtämään, että nyt koemme jotain tunnetta, jolle voimme antaa nimen.
Tunteiden syntyminen
Tunteet syntyvät ihmisen ja ympäristön yhteisvaikutuksesta. Ihmisen persoonallisuus sekä tapa havainnoida ja arvioida tilannetta vaikuttaa tunteisiin, joita hän tilanteessa kokee. Tilanteelle antamamme merkitys vaikuttaa tunteisiin, joita se meissä herättää. Tunteiden syntyminen on merkki tilanteen henkilökohtaisesta merkityksestä ihmiselle. Tunteet liittyvät näin myös ihmisen motiiveihin ja ovat jatkuvasti muuttuvia, kuten halumme kohteet ovat vaihtuvia.
Osa tunteista on automaattisia ja esitietoisia, kun taas osa tunteista nousee tietoisuuteemme. Jokainen voi todentaa tämän pysähtymällä ja sulkemalla hetkeksi silmät. Kun kiinnität huomiosi kehon tuntemuksiin, voit tunnistaa sellaisia pieniä tunteita, joista et vielä äsken ollut tietoinen, kun keskityit tämän artikkelin lukemiseen. Voit tunnistaa vaikkapa väsymystä, levottomuutta tai kipua, mutta tuntemuksesi ei ole niin voimakas, että se estäisi sinua lukemasta tätä artikkelia. Tunteiden sulkeminen pois tietoisuudesta on myös taito, jota tarvitsemme voidaksemme keskittyä työhön, lasten hoitoon, arkiseen ongelmanratkaisuun ja lopulta hengissä pysymiseen. Tunteet tulevat tiedostetuiksi joko silloin, kun pysähdymme niitä kuuntelemaan tai kun jokin tunne nousee niin intensiiviseksi, että se alkaa haitata keskittymiskykyämme.
Tunteet vuorovaikutuksessa
Tunteet ohjaavat havaintojamme ja vaikuttavat siten tapaamme olla vuorovaikutuksessa. Siksi tunnetietoisuus parantaa myös sosiaalisia taitoja. Jos koemme jonkin tunteen lähtökohtaisesti pahaksi tai häpeälliseksi, sitä voi olla vaikeampi tunnistaa itsessä. Tuolloin riski tunteen heijastamiselle muihin ihmisiin kasvaa. Tätä ilmiötä kutsutaan projektioksi. Jos esimerkiksi ajattelen, etten vanhemman roolissa saa koskaan olla vihainen, minun voi olla vaikea tunnistaa vihaa itsessäni, kun olen lapseni seurassa. Tällöin on riskinä, että näen lapseni vihamielisenä tai pahantahtoisena ja koen itseni uhriksi tässä asetelmassa.
Meidän on vaikea ilmaista sellaisia tunteita, jotka koemme väärän kokoisiksi tai sävyisiksi suhteessa siihen rooliin, jonka olemme omaksuneet. Omaan tarvitsevuuteen liittyvät tunteet voivat tuntua itsekkäiltä tai alentavilta, ja niitä voi siksi olla vaikea ilmaista. Tunteiden ilmaisun jatkuva tukahduttaminen kuormittaa elimistöä ja heikentää muistia ja tarkkaavaisuutta. Päälle jäävät ja tukahdutetut tunteet ylläpitävät kehollista ylivirittymistä ja aiheuttavat somaattisia oireita.
Tunteet apuna vaativissa tilanteissa
Lähtökohtaisesti tunteiden tarkoitus on säädellä vireystilaa ja auttaa meitä orientoitumaan käsillä olevaan tilanteeseen. Tunteiden avulla pääsemme päämäärään ja pysymme toimintavireessä, kunnes olemme perillä. Tunteet ovat motivaation polttoainetta. Esimerkiksi uupumus tunnistetaan usein tunteiden puuttumisesta: asiat, joista yksilö aiemmin innostui, eivät enää tuota tunteita, kuten mielihyvää, uteliaisuutta ja kiinnostusta.
Tunnekokemus syntyy, kun kehon fysiologiassa tapahtuu muutoksia ja nämä muutokset havaitaan ja niitä tulkitaan. Tämä tarkoittaa, että täsmälleen sama tilanne ja samanlaiset kehon reaktiot voivat erilaisen tulkinnan kautta aiheuttaa aivan erilaisen tunnekokemuksen. Yksilö saattaa kokea vaikkapa esiintymistilanteissa aktivoituvat pelkoreaktiot häpeällisinä ja sietämättöminä, minkä vuoksi hän välttelee työssään esitelmien pitämistä ja puheenvuorojen ottamista kokouksissa. Opittuaan säätelemään tunteitaan ja suhtautumaan tunteisiinsa ilman häpeää, esiintymistilanteisiin liittyvät keholliset reaktiot muuttuvat siedettäviksi ja hän ymmärtää, että stressireaktiot auttavat häntä suoriutumaan esiintymistilanteista paremmin.
Evoluution myötä kehittyneet tunnejärjestelmät
Ihmisen toimintaa ohjaavat tavoitteet ja motivaatio. Motivaatiota ylläpitävät tunteet. Kun tavoitteisiin tähtäävä toiminta sujuu, syntyy positiivisia tunteita. Kun eteen tulee este tai esteen uhka, koemme pelkoon perustuvia tunteita.
Motivaatiota säätelevät tunnejärjestelmät, jotka voidaan jakaa karkeasti kolmeen eri luokkaan. Ne ovat evoluution myötä kehittyneet eri tarkoituksia varten. Nämä kolme järjestelmää ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa.
Uhkajärjestelmä
Uhkajärjestelmän tuottamat tunteet ovat tuskallisia ja epämiellyttäviä kokea, mutta tarkoituksenmukaisia silloin, kun henkemme ovat uhattuna ja tilanne vaatii nopeaa toimintaa: taistelua, pakoa tai jäätymistä. Aivomme reagoivat ensisijaisesti meitä uhkaaviin asioihin ja vasta toissijaisesti miellyttäviin asioihin. Kyseessä on siis ensisijainen tunnejärjestelmä, joka on kehittynyt evoluution myötä ihmisrodun varhaisissa vaiheissa. Sen avulla olemme säilyneet hengissä luonnon vaarojen ja luontaisten vihollisten uhatessa henkeämme. Uhkajärjestelmän ollessa aktivoitunut uhka värittää kaikkia havaintojamme ja tulkintojamme tilanteesta. Uhkajärjestelmä tuottaa näin ollen motivaatiojärjestelmän, jonka avulla vältämme vaaraa ja suojelemme itseämme. Voidaan ajatella, että kyky tuntea pelkoa ja vihaa auttaa meitä säilymään hengissä.
Uhkajärjestelmän jäädessä päälle ihminen saattaa kokea jatkuvaa pelokkuutta, ahdistuneisuutta ja epäluottamusta muita ihmisiä kohtaan. Näin saattaa käydä, jos uhkajärjestelmä on ylivirittynyt esimerkiksi traumatisoitumisen vuoksi.
Aktivoitumisjärjestelmä
Aloitteellisuuteen keskittyvä aktivoitumisjärjestelmä on kehittynyt auttaakseen meitä säilymään hengissä ja kukoistamaan elämässämme. Olemme motivoituneita ja suuntaamme toimintaamme saadaksemme esimerkiksi ruokaa, seksiä, mukavuuksia, ystävyyssuhteita, asemaa ja tunnustusta. Aktivoitumisjärjestelmä on samalla kilpailuun ohjaava motivaatiojärjestelmä. Kyky innostua ja halu saavuttaa uusia tavoitteita auttaa meitä nousemaan ylemmälle tasolle lauman sosiaalisessa arvojärjestyksessä.
Tämän motivaatiojärjestelmän pimeitä puolia ovat jatkuva kilpailu, sosiaalinen vertailu, tyytymättömyys ja häpeä, jos yksilö ei yllä niihin standardeihin, jotka hän on itselleen asettanut. Kilpailulla on myös tapana kroonistua, sillä voitot ovat palkitsevia vapauttaen aivoissa muun muassa mielihyvähormoni dopamiinia. Kilpailun ollessa jatkuvaa voitot ovat myös lyhytaikaisia ja yksilö joutuu jatkamaan kilpailua pitääkseen saavuttamansa aseman. Erityisen häpeällisinä koetaan yleensä tilanteet, joissa menetetään jo saavutettu sosiaalinen status. Luopuminen ja irti päästäminen vaativat emotionaalista työskentelyä, kykyä surra ja päivittää minäkäsitys, luoda uudenlainen identiteetti.
Rauhoittumiseen keskittyvä tunnejärjestelmä
Rauhoittumiseen keskittyvä tunnejärjestelmä auttaa meitä tyyntymään ja saavuttamaan oman tasapainomme. Kun yksilö ei aisti vaaraa, eikä sillä ole tyydyttämättömiä tarpeita, se on tyytyväinen. Tyytyväisyys on yksi iloisuuden muoto. Tyytyväinen yksilö on iloinen siitä, kuinka asiat ovat ja hänellä on turvallinen olo. Rauhoittumisjärjestelmä tuottaa sisäisen rauhan tunteen lisäksi yhteyden tunteen muihin ihmisiin ja luontoon. Tämän järjestelmän ollessa aktiivinen koemme myötätunnon, kiintymyksen ja ystävällisyyden tunteita. Rauhoittumiseen keskittyvä motivaatiojärjestelmä ohjaa meitä pysymään yhteydessä muihin lauman jäseniin ja pitämään huolta niistä yksilöistä, jotka tarvitsevat apuamme.
Rauhoittumisjärjestelmää ja palautumista kannattaa tietoisesti ylläpitää
- viettämällä aikaa läheisten ihmisten kanssa
- varaamalla aikaa pelkkään olemiseen, jolloin ei tarvitse suorittaa tai tuottaa mitään
- viettämällä aikaa luonnossa tai lemmikin seurassa.
Jos rauhoittumisjärjestelmä toimii tehokkaasti, kestämme paremmin stressiä, nukumme paremmin ja keskitymme paremmin siihen, mitä teemme. Emme myöskään sairastele niin paljon, sillä rauhoittumisjärjestelmällä on yhteys immuniteettijärjestelmään ja ruoansulatukseen.
Pohdintaa:
- Mieti hetki omia tunnejärjestelmiäsi: Onko niiden toiminta tasapainossa? Toimivatko ne tarpeenmukaisesti vai onko jokin niistä jäänyt ikään kuin päälle?
- Kannattaisiko rauhoittumisjärjestelmälle antaa lisää tilaa? Pohdi, miten se olisi mahdollista arjessasi.
Tunteet ohjaavat käyttäytymistä
Tunne ohjaa käyttäytymistämme joko kohti jotain tai poispäin siitä. Siksi alamme helposti välttää tilanteita, jotka herättävät meissä epämiellyttäviä tunteita. Hankalien tilanteiden välttäminen puolestaan pitää yllä uskomusta tilanteen vaarallisuudesta, ja samalla elämä kaventuu. Jos koet sosiaalisten tilanteiden olevan ahdistavia, hankalalta tuntuvat tunteet ohjaavat sinua eristäytymään ja välttämään ihmisten tapaamisia. Tuolloin on hyödyllistä palata muiden joukkoon pienin askelin ja opetella tapaamaan ihmisiä myös ahdistuneena. Joskus avoimuus voi vähentää ahdistusta eli voit kokeilla kertoa turvalliselle ystävälle ahdistuksestasi ja kamppailustasi sen kanssa.
Myönteiset tunteet toimivat sen sijaan toimintaa ylläpitävinä voimina, mikä on lähtökohtaisesti hyödyllistä ja mukavaa. Joskus myönteisten tunteiden riskinä kuitenkin on, ettei palautumiselle jää riittävästi aikaa ja yksilö uuvuttaa itsensä. Jos tunnistat esimerkiksi taipumusta uppoutua töihin tuntikausiksi menettäen samalla ajantajun ja unohtaen ruokailut, on suositeltavaa käyttää ajastinta, jonka avulla voit huolehtia hyvinvoinnistasi silloinkin, kun työ sujuu kuin itsestään flow-tilassa.
Tarttuvatko tunteet?
Tunteet tarttuvat automaattisesti ihmisten välillä. Tunteiden tarttuminen näkyy sekä vihaisten reaktioiden levitessä nopeasti sosiaalisen median alustoilla että pelon ja paniikin ohjatessa ihmisiä tallomaan toisiaan ahtaissa väkijoukoissa. Tunteiden tarttumisesta on kyse myös silloin, kun kohtaat hyväksyvän katseen ja lempeän hymyn ja huomaat hymyn leviävän myös omille kasvoillesi samalla, kun hengityksesi syvenee ja hartiasi laskeutuvat alas.
Tunteen tukahduttaminen pitää yllä tunteen fysiologista reaktiota, nostaa verenpainetta molemmissa osapuolissa ja pitää suhteen pinnallisena. On hyvä olla tietoinen näistä usein tiedostamatta jääneistä tunteista. Voimme ymmärtää toisiamme paremmin saadessamme kopin toisen tunteesta. Jos tapaat paljon ihmisiä päivän mittaan, on tärkeää palautua päivän aikana saadusta "tunnekuormasta", etteivät tunteet jää kuormittamaan mieltä ja kehoa. Pitkään jatkuessaan ohitetut tunteet voivat aiheuttaa myös fyysisiä sairauksia kehon "taistele tai pakene" -reaktion jäädessä päälle.
Kaikki eivät koe sosiaalisia päiviä ja niiden mukanaan tuomaa tunnekuormaa lainkaan raskaina. Ajatellaan, että temperamentiltaan luontaisesti toisiin ihmisiin suuntautuvat ekstrovertit kokevat sosiaaliset tilanteet energisoivina. Sen sijaan yksin viihtyvä introvertti kokee yleensä energiatasonsa laskevan sosiaalisesti ruuhkautuneen päivän tai viikon jälkeen. Erityisesti introvertin kannattaa varata hetki aikaa yksin olemiseen ja palata tietoisesti oman kehon tuntemuksiin, skannata omat ajatukset sekä vakauttaa keho ja mieli sosiaalisen päivän jälkeen.
Tunteet kertovat tarpeistamme
Tunteet kertovat tarpeistamme. Niitä kannatta kuunnella. Omista tarpeista huolehtiminen on olennaista hyvinvoinnille.
Jos ohitamme tunteemme säännönmukaisesti, kykymme tunnistaa omia tarpeitamme heikkenee. Jos ohitamme omat tarpeemme, alkaa myös käsityksemme omasta minuudesta häilyä. Tuolloin voi olla vaikea enää tunnistaa, kuka minä olen ja mitä minä haluan. Lisäksi tunteiden tukahduttaminen voi lisätä pelkoa voimakkaita tunteita kohtaan.
Tunteen viesti jää kuulematta, jos tunne itsessään nousee pääosaan, kun taas tunteen herättämä tarve tulee ohitetuksi.
Tunteet kannattaakin jaotella ns. primaaritunteisiin eli ensisijaisiin tunteisiin ja ns. sekundaaritunteisiin eli toissijaisiin tunteisiin. Ensisijaiset tunteet ovat tarkoituksenmukaisia kyseisessä tilanteessa. Ensisijaisena tunteena on esimerkiksi viha silloin, kun sinulle tärkeä henkilö on vaarassa, uhattu, loukattu tai satutettu. Muita ensisijaisia tunteita ovat esimerkiksi suru ihmisen kohdatessa menetyksen ja pelko uhan edessä.
Toissijaiset tunteet sen sijaan syntyvät ihmisen pyrkiessä suojautumaan ensisijaisilta tunteiltaan. Toissijaiset tunteet syntyvät pyrkimyksestä hallita ensisijaisia tunteita. Toissijaiset tunteet lisäävät yleensä tunteisiin liittyvää epämukavuutta, ja ne estävät ensisijaisten tunteiden tarkoituksenmukaisuuden. Jos esimerkiksi ensisijaista pettymyksen tunnetta on vaikea ilmaista ihmissuhteessa, syntyy yleensä toissijainen vihan tunne. Ensisijaisen tunteen tunnistaminen ja ilmaiseminen auttaa meitä tulemaan kuulluiksi ihmissuhteissa. Sen sijaan toissijaiset tunteet voivat aiheuttaa hyökkäämistä itseä tai muita vastaan, vaikka se ei olisi henkilön tarkoituksena.
Tunteiden säätely
Vaikka tunteitaan on hyvä kuunnella, jokainen on kuitenkin itse vastuussa käytöksestään eikä tunteiden tule liiallisesti ohjailla käytöstä. Tunteiden säätely edellyttää niiden kohtaamista ja hyväksymistä sellaisina kuin ne ovat. Tämän jälkeen tarvitaan kykyä ottaa niihin etäisyyttä ja huomion suuntaamista muualle, kuten omaan hyvinvointiin ja muuhun tekemiseen. Lisäksi tunteen taustalla olevaan tarpeeseen tulee reagoida, jotta kykenee muuttamaan tilannetta tarpeen mukaan. Jotkut ihmiset alisäätelevät tunteitaan, jolloin tunteet pääsevät ohjaamaan käytöstä. Toiset taas kontrolloivat tunteitaan liikaa, jolloin tunteiden tunnistaminen voi olla hankalaa.
Tunteiden alisäätely
Tunteiden alisäätelyyn liittyy impulsiivista käyttäytymistä ja voimakkaita tunnereaktioita. Jos tunteiden intensiteetti on suuri, tunteiden hillitsemiseksi tarvitaan vahvempaa itsehillinnän taitoa.
Kun yksilö ei koe hallitsevansa omaa käyttäytymistään, hän alkaa pelätä omia tunteitaan ja kokee niistä häpeää. Lisäksi voimakkaat tunteet hankaloittavat kielellistä ilmaisua, mikä lisää väärinkäsityksiä sosiaalisissa tilanteissa.
Tunteiden alisäätely ja reaktiivisuus ajavat muita ihmisiä kauemmas, sillä voimakas ja nopeasti aktivoituva tunneilmaisu pelottaa usein ihmisiä. Yksin jääminen vahvistaa häpeää omista tunteista ja käyttäytymisestä, jota tunteet ohjaavat.
Tunteiden ylisäätely
Silloin kun yksilö ylisäätelee tunteitaan, hänen tunneilmaisunsa on minimaalista. Kun tunteiden ilmaisu on joidenkin tai kaikkien tunteiden osalta karsittua ja niukkaa, muiden ihmisten on vaikea tunnistaa yksilön tunteita ja tarpeita. Tästä seuraa usein ulkopuolisuuden kokemuksia ("kukaan ei ymmärrä minua", "olen muukalainen"), jotka puolestaan lisäävät taipumusta eristäytyä.
Lisäksi tunteiden ylisäätelystä seuraa omien tunteiden tunnistamisen vaikeutta. Tämä puolestaan hankaloittaa omien tarpeiden ja mielipiteiden tunnistamista ja hämmentää käsitystä omasta identiteetistä: "Kuka minä olen?"
Tunteet auttavat meitä hahmottamaan ääriviivoja minän suhteen: "tuntuu pahalta, kun rajojani rikotaan", "suutun, kun varpailleni astutaan", "koen mielihyvää, kun opin uutta". Jos tunteet on säädelty minimiin, rajat hämärtyvät. On vaikeaa hakeutua turvaan, jos tunteet eivät kerro uhasta ja vaarasta. Ihminen päätyy suorittamaan muilta opittujen sääntöjen ohjaamaa elämää, jos tunteet eivät kerro, mistä hän on kiinnostunut ja mikä hänelle itselleen tuottaa merkityksellisyyden kokemuksia.
Kolme keinoa hankalien tunteiden säätelyyn arjessa
- Hankalissa tilanteissa, joissa kehossamme viriää taistele tai pakene -reaktio, helpoin tapa säädellä omia tunteita on pysähtyä ja käyttää aikaa apuna tunteen säätelyssä. Tunnereaktiot laantuvat usein itsestään, jos vain maltamme pysähtyä ja odottaa. Voit kokeilla tätä esimerkiksi kiireisenä arkiaamuna, kun asiat eivät suju haluamallasi tavalla. Mitä tapahtuu kiukulle ja ärtymykselle, jos pysähdyt ja odotat minuutin tekemättä mitään?
- Toinen luonteva keino säädellä hankalaa tunnetta on huomion suuntaaminen omaan kehoon. Kokeile huomion suuntaamista omiin jalkapohjiisi ja lattiaan niiden alla. Voit kuvailla minuutin ajan mielessäsi, miltä lattia tuntuu jalkojesi alla. Vaihtoehtoisesti voit suunnata huomion hengitykseesi ja laskea mielessäsi uloshengityksiä minuutin ajan.
- Kolmas keino on huomion suuntaaminen johonkin neutraaliin tai rauhoittavaan asiaan ympäristössäsi. Voit katsella hetken horisonttia, puiden latvoja tai pilviä, jos sinulla on mahdollisuus katsella ulos ikkunasta. Voit silittää lemmikkiä, jos sinulla on lähelläsi sellainen. Voit nuuhkia kahvipurkkia tai mausteista teetä. Kokeilemalla selviää, mikä aistikanava auttaa sinua parhaiten palaamaan tähän hetkeen ja irrottautumaan tunteita herättävistä ajatuksista.