Kuinka pian puutiaisen piston jälkeen oireet alkavat?

Jos puutiaisen piston kautta välittyy borrelioosi, pistokohtaan alkaa kehittyä hennosti näkyvä laajeneva punoitus aikaisintaan parin vuorokauden ja yleensä viikon tai parin kuluessa (kuva ). Joskus tämän erythema migransiksi (EM) eli vaeltavaksi punoitukseksi kutsutun ihoreaktion ilmaantuminen voi kestää pidempäänkin. Jos puutiaisen pistosta tarttuu borrelioosia paljon harvinaisempi puutiaisaivotulehdus, ilmaantuu ensioireena usein lievää lämpöilyä noin viikon kuluttua tartunnasta.

Polven seutu on erythema migransin (EM) tyyppipaikkoja ja klassisin muoto on kehämäinen punoitus, joka vähitellen päivien tai viikkojen kuluessa laajenee. Kuva: TYKS Ihotautiklinikan arkisto.

Minkälaiset ovat borrelioosin ja puutiaisaivotulehduksen ensioireet?

Borrelioosin ensioire on iholla laajeneva vaeltava punoitus, joka kehittyy puutiaisenpistokohtaan borrelioiden levitessä säteittäisesti ihoon. Se voi olla kauttaaltaan tasaisen punainen tai sitten punareunainen, mutta keskiosastaan vaaleneva.

Puutiaisaivotulehdus (TBE) on yleensä kaksivaiheinen sairaus, joka aiheuttaa aluksi noin viikon kuluttua tartunnasta lievän kuumetaudin. Infektio voi rajoittua tähän ensimmäiseen vaiheeseenkin, mutta osalle kehittyy parin viikon päästä varsinainen puutiaisaivotulehdus, johon kuuluu korkea kuume, niskajäykkyys ja päänsärky, joskus vakavampiakin aivo-oireita.

Minkälainen on puutiaisaivotulehduksen taudinkulku?

Puutiaisaivotulehdus (erityisesti sen Suomessa yleisempi eurooppalainen alatyyppi) on yleensä akuutti kaksivaiheinen sairaus, joka ilmenee aluksi noin viikon kuluttua tartunnasta lievänä kuumeena ja epämääräisinä yleisoireina (esim. päänsärkyä, lihassärkyjä). Tällöin virusta löytyy verenkierrosta. Ensioireista noin parin viikon päästä kehittyy osalle tartunnan saaneista taudin toinen vaihe, johon kuuluu tyypillisesti korkea kuume sekä niskajäykkyys ja päänsärky. Osalla potilaista esiintyy vakavampia aivo- ja hermosto-oireita, esimerkiksi halvauksia. Taudista voi jäädä myös pysyviä jälkioireita. Mitä vanhempana tartunnan saa, sitä todennäköisemmin taudinkulku on vakava. Lapsilla vakavat aivo-oireet ja jälkioireet ovat harvinaisia. Taudin toisessa vaiheessa on verenkierrossa todettavissa vasta-aineita TBE-virukselle. Siperialaisen alatyypin infektiossa tauti voi levitä nopeammin ilman ensimmäistä vaihetta keskushermostoon, ja vasta-ainetesti voi olla alkuun negatiivinen.

Tautiin ei ole parantavaa hoitoa, mutta sairastunutta potilasta seurataan ja hoidetaan oireenmukaisesti yleensä sairaalassa.

Miten erottaa puutiaisen piston aiheuttama ihoärsytys borrelioosin aiheuttamasta vaeltavasta ihottumasta?

Puutiaisen pisto voi ärsyttää ihoa jonkin verran, siten että pistopaikalle jää pieni punoitus sen jälkeen kun puutiainen jo on irrottautunut tai irrotettu. Tämä punoitus muistuttaa mitä tahansa hyönteisen pistoa. Borrelioosin aiheuttama erythema migrans (EM) ihottuma alkaa muodostua aikaisintaan kahden vuorokauden kuluttua (kuvat , , , , , , ja ). Käytännössä punoitus laajenee hyvin yksilöllistä vauhtia, mutta on tyypillisimmillään noin 1–2 viikon kuluttua yli 5 cm halkaisijaltaan. Jos punoitus on useita senttimetrejä läpimitaltaan jo heti ensimmäisenä päivänä punkin piston jälkeen, on kyse ihon ärsytyksestä puutiaisen piston vuoksi.

Taivealueilla EM voi olla usein soikea tai joskus nauhamainenkin, kuten kuvassa nivusalueella.

EM voi olla vaikea huomata joiltain ruumiin alueilta, ellei varta vasten tee ihonsa tarkastuksia. Kuva: Jarmo Oksi.

EM:n punoitus voi joskus olla hyvin haalea (rengas merkitty mustekynällä) ja vaikea erottaa – varsinkin ruskettuneelta iholta. Kuva: Jarmo Oksi.

Puutiainen voi olla kiinnittynyt esim. napaan, josta se on huomaamatta irrottautunut ja vähitellen vatsan alueelle on levinnyt laaja punoitusrengas. Kuva: Jarmo Oksi.

EM:n punoitus ei välttämättä ole symmetrinen, vaan voi olla esim puoliympyrän tai epämääräisenkin muotoinen. Kuva: Jarmo Oksi.

Olkapään alueelle levinnyt laaja EM, joka voi muistuttaa esim. ruusua. Kuva: Jarmo Oksi.

Kainalon lähettyville kehittynyt EM, jossa on ikäänkuin kaksi erilaista EM:a päällekkäin. Kuva: Jarmo Oksi.

Mistä nimitys härän silmä ("bulls eye") -ihottuma tulee?

Nimitys liittyy siihen, että ihottuma muistuttaa jossakin määrin maalitaulua, jossa keskellä on usein pistokohdan punoitus ("napakymppi"), sen ympärillä vaaleampi alue ja reunoilla laajeneva punainen reuna-alue.

Onko borrelioosin aiheuttama ihomuutos aina rengasmaisesti laajeneva ihottuma?

Erythema migrans (EM) voi olla kauttaaltaan tasaisen punainen tai sitten punareunainen, mutta keskiosastaan vaaleneva (kuvat , , , , , , ja ). Se laajenee borrelioiden levitessä pistokohdasta ympäröivään ihoon. Ihottuman muoto voi vaihdella paljonkin, ja esim. raajojen taipeissa ihottuma voi olla soikea tai nauhamainen. Toisinaan punoitus on niin hailakka, että sitä voi olla vaikea havaita. Punoitus laajenee joskus useiden kymmenien senttimetrien läpimittaiseksi, mutta usein väri haalenee vähitellen ja voi joidenkin viikkojen kuluessa jo hävitäkin. Toisinaan ihomuutos voi näkyä ja levitä hoitamattomana jopa yli vuoden ajan.

Polven seutu on erythema migransin (EM) tyyppipaikkoja ja klassisin muoto on kehämäinen punoitus, joka vähitellen päivien tai viikkojen kuluessa laajenee. Kuva: TYKS Ihotautiklinikan arkisto.

Mitkä taudit voivat muistuttaa erythema migrans - ihomuutosta?

Pistokohtaan yleensä jo saman vuorokauden aikana tulevan mekaanisen ärsytysreaktion lisäksi voi ihon omien bakteereiden aiheuttama tulehdus ja siitä johtuva punoitus aiheuttaa ongelmia taudinmäärittelyssä. Ihobakteereiden aiheuttama punoitus on yleensä selvästi turvonnut ja kuumottava ja jopa aristava, kun borrelian aiheuttama muutos yleensä ei ole mitään näistä.

Ruusu eli erysipelas on streptokokki- tai stafylokokkibakteerien aiheuttama ihon tulehdus, jonka aiheuttama tarkkarajainen punoitus voi toisinaan olla samantapainen kuin erythema migrans, mutta ruusuun liittyy yleensä korkea kuume ja punoitus leviää nopeasti – esimerkiksi kaksinkertaistuu kooltaan vuorokaudessa (vertaa kuva ).

Ruusu ja toisinaan ihon bakteerien aiheuttama tulehdus voivat vaatia antibioottikuurin, mutta lääkevalinta saattaa olla muu kuin sellainen, joka on paras valinta borrelioosin hoidossa.

Sienitulehduksen tyyppipaikkoja ovat taiveseudut kuten myös EM:n (puutiaisen pistokohdasta johtuen). Sienitulehduksissa voi olla reunapainotteista punoitusta ja usein karheutta tai hilsehdintääkin – EM:ssa puolestaan punoitus on yleensä ihon tasassa eikä hilseile.

Mitkä ovat borrelioosin tavallisimmat oireet ja löydökset?

Ylivoimaisesti tavallisimpia löydöksiä ovat iholla esiintyvät muutokset. Ihomuutoksista yleisin on punareunainen, laajeneva ihoreaktio, jota kutsutaan erythema migransiksi (EM). Tällainen ihoreaktio havaitaan ainakin puolella kaikista potilaista. Koska se ei aiheuta oireita, on hyvin mahdollista, ettei ihoreaktiota tule huomanneeksi. Useissa tutkimuksissa on selvinnyt, että jopa puolet potilaista ei ole huomannut puutiaisen pistoa eikä myöskään EM-ihottumaa. Paljon harvinaisempi ihomuutos on paikallisesti iholla esiintyvä turvottava punoitus esim. korvalehdessä, nänninpihassa tai kivespussissa. Tällaista ihomuutosta kutsutaan lymfosytoomaksi (kuva ). Edellä kuvatut ihomuutokset liittyvät borrelioosin varhaiseen vaiheeseen.

Korvalehden borrelialymfosytooma voi harvinaisuutensa takia jäädä joskus diagnosoimatta. Kuva: Karin Blomberg.

Taudin pitkittyessä – jollei ole saanut asianmukaista antibioottihoitoa – voi iholle kehittyä krooninen ihoa ohentava ja surkastuttava ihottumamuutos raajojen ääriosiin (sormet, kämmenet, varpaat, jalat). Tästä ihomuutoksesta käytetään nimitystä akrodermatiitti.

Borrelioosi voi aiheuttaa oireita myös hermostossa tai tuki- ja liikuntaelimistössä. Jos borrelioosi leviää hermostoon, kutsutaan tilannetta neuroborrelioosiksi. Neuroborrelioosia esiintyy korkeintaan kolmasosassa borrelioositapauksista. Tuki- ja liikuntaelimistöön levinnyttä borrelioosia tavataan Suomessa harvemmin kuin neuroborrelioosia.

Borrelioosin eri oireiden yleisyyttä pohjoismaisilla potilailla on kuvattu taulukossa 1.

Hilseileekö tai kutiseeko borreliaihottuma?

Borrelioosin aiheuttama vaeltava punoitus tai ihottuma ei hilseile eikä yleensä kutise.

Minkälaisia ovat borrelioosin tavallisimmat hermosto-oireet ja -löydökset?

Päänsärky, hartiasärky ja raajasäryt ovat tavallisimpia hermosto-oireita, joita borrelioosi voi aiheuttaa. Nämä johtuvat aivokalvon, hermojuurten ja hermojen tulehduksesta. Varsin usein nämä oireet voivat ilmaantua ensioireena ilman iholla havaittuja muutoksia, koska potilaat eivät välttämättä ole huomanneet puutiaisen pistoa eivätkä myöskään erythema migrans -ihoreaktiota. Aivokalvotulehdus on yleensä hitaasti kehittyvä ja varsin lieväoireinen (päänsärky, niskajäykkyys). Joskus aivokalvotulehdus esiintyy jopa kokonaan ilman päänsärkyä tai niskajäykkyyttä.

Neuroborrelioosissa voi esiintyä myös kasvohermon tulehduksesta johtuvaa kasvohermohalvausta. Sen oireena on kasvojen kaikkien lihasryhmien tahdonalaisten liikkeiden heikentyminen tai puuttuminen kokonaan. Näistä eniten haittaa aiheuttaa suupielen roikkuminen tai silmäluomen sulkeutumattomuus (kuva ). Lapsilla kasvohermon halvaus, erityisesti molemminpuolisena, on vahva epäily borrelia-infektiosta.

Kasvohalvaus lapsella. Halvauspuolen (kasvojen vasen puoli) otsan rypyt ovat oienneet ja kulmakarva, yläluomi ja suupieli roikkuvat.

Miten borrelioosin aiheuttama kasvohermohalvaus tai aivokalvotulehdus eroaa muiden bakteerien tai virusten aiheuttamista tulehduksista?

Borrelioosin aiheuttamat neurologiset ilmentymät muistuttavat useimmiten virusten aiheuttamia vastaavia tauteja eli ovat taudinkuvaltaan melko lieviä, ja potilaat ovat yleistilaltaan yleensä hyväkuntoisia. Sen sijaan muiden bakteerien aiheuttamat aivokalvotulehdukset ovat vakavia tulehduksia ja potilaat ovat yleistilaltaan sairaita. Virusten ja toisaalta borrelioosin aiheuttamat kasvohermohalvaukset tai aivokalvotulehdukset eivät olennaisesti poikkea toisistaan taudinkuvaltaan muutoin kuin, että virustaudeissa kuumetta ja päänsärkyäkin on yleensä enemmän kuin borrelian aiheuttamassa aivokalvotulehduksessa. Borrelian aiheuttama tauti on myös usein kulultaan hitaampi ja toisaalta pitkäkestoisempi kuin virustauti.

Minkälaisia ovat borrelioosin tavallisimmat tuki- ja liikuntaelimistön oireet?

Tavallisin oire lienee paikkaa vaihtavat lihas- ja nivelkivut. Myöhemmin voi kehittyä nivelten turvotusta, joka johtuu nivelten tulehduksesta. Tyypillisesti isot nivelet, kuten polvi, lonkka tai nilkka, tulehtuvat. Tulehdus esiintyy yleensä yhdessä tai korkeintaan muutamassa nivelessä yhtä aikaa. Tällaiset niveltulehdukset ovat usein taudinkuvaltaan aaltoilevia ja voivat olla pitkäkestoisia. Joskus tavataan myös borrelioosin aiheuttamia jännetuppitulehduksia. Nämä ovat suhteellisen harvinaisia, mutta voivat ilmaantua hoitamattoman borrelioosin myöhäisvaiheessa.

Missä muissa elimissä kuin ihossa, hermostossa, tuki- ja liikuntaelimistössä voi ilmetä borrelioosia?

On mahdollista – joskin varsin harvinaista – että borrelioosi aiheuttaa sydämen rytmihäiriötä tai silmätulehdusta. Näissä tapauksissa borrelioosi ilmenee yleensä myös ihossa, hermostossa tai tuki- ja liikuntaelimistössä.

Milloin on syytä ottaa yhteyttä lääkäriin, jos epäilee saaneensa borrelioosin tai puutiaisaivotulehduksen?

Jos löytää ihoon kiinnittyneen puutiaisen, on syytä poistaa se ja seurata mahdollisesti ilmaantuvia oireita. Mikäli iholla havaitaan laajeneva ihon punoitus, on syytä ottaa yhteyttä lääkäriin. Samoin jos ilmaantuu päänsärkyä tai lievää lämpöilyä, on yhteydenotto paikallaan. Aina ei havaintoa puutiaisesta kuitenkaan ole, ja tällöin oleskelu puutiaisalueella voi riittää epäilyyn. Oireiden perusteella ja laboratoriokokeiden avulla voidaan selvittää, onko epäilyyn todellista aihetta. Useimmiten riittää hyvin, että toimitaan virka-aikaan.

Mitkä oireet eivät viittaa borrelioosiin tai puutiaisaivotulehdukseen?

Nuha, yskä ja muut hengitystieoireet tai ripuli eivät viittaa borrelioosiin eivätkä puutiaisaivokuumeeseen.

Miksi borrelioosin oireet ja taudinkuva vaihtelevat eri henkilöillä?

Tärkein syy taudinkuvien erilaisuuteen lienee borrelioosia aiheuttavien borrelia-alalajien erot kudoksiin hakeutumisessa ja taudinaiheuttamiskyvyssä. Suomessa esiintyy kaikkia kolmea tärkeintä ihmiselle borrelioosia aiheuttavaa borrelia-alalajia. Yksi näistä aiheuttaa pääasiassa ihoon, yksi hermostoon ja yksi tuki- ja liikuntaelimistöön liittyviä taudinkuvia. Kahteen ensin mainittuun borrelia-alalajiin kuuluvia borrelioita esiintyy meillä yleisesti, kun taas ennen kaikkea tuki- ja liikuntaelimistöön kohdistuvia taudinkuvia aiheuttavaa borrelia-alalajia esiintyy Suomessa vain vähän. Borrelia-alalajien aiheuttamissa taudinkuvissa on kylläkin osittaista päällekkäisyyttä.

Ihmisten immunologisten puolustusmekanismien erot ovat myös tärkeitä erilaisia borrelioosin taudinkuvia selittäviä tekijöitä.

Miten voi erottaa borrelioosin oireet puutiaisaivotulehduksen oireista?

Puutiaisaivotulehdukseen ei liity ihomuutoksia, jotka taas ovat tyypillisiä nimenomaan borrelioosin alkuvaiheessa. Sen sijaan lievää lämpöilyä ja mahdollisesti lievää päänsärkyä voi esiintyä molempien tautien alkuvaiheessa, mikä tekee näiden tautien erottamisen hankalaksi. Kuitenkin varsinaisessa aivokuumevaiheessa, TBE:ssa, kuumeilu on korkeaa. Toisaalta tiedetään, että puutiaisaivotulehdus on borrelioosia selvästi harvinaisempi ja esiintyy Suomessa toistaiseksi vain tietyillä alueilla, joskin uusia alueita on viime vuosina löytynyt jatkuvasti lisää .

Ovatko borrelioosin oireet ja taudinkuva lapsilla samanlaiset kuin aikuisilla tai vanhuksilla?

Yleensä taudinkuvat ovat samankaltaisia, mutta jonkin verran eroja taudinkuvissa voi esiintyä. Borrelioosin aiheuttamista ihomuutoksista esiintyy erythema migrans -ihottumaa ja lymfosytoomaa sekä lapsilla että aikuisilla. Sen sijaan raajojen ääreisosissa tavattavaa ihoa surkastuttavaa acrodermatitis chronica atroficans -ihottumaa tavataan käytännössä vain vanhemmilla ihmisillä.

Neuroborrelioosissa tavataan sekä aikuisilla että lapsilla ns. Bannwarthin oireyhtymää, johon kuuluu aivokalvotulehdus, kasvohermohalvaus ja hermojuurten tulehdus. Näistä esiintyy aikuisilla tavallisimmin ensioireena hermojuurten tulehduksen aiheuttamaa kovaa raajakipua. Lapsilla neuroborrelioosin varhaisvaiheessa on oirekuvana useimmiten lievä päänsärky aivokalvotulehduksen takia. Kasvohermohalvaus on lapsilla tavallisempi. Erityisesti molemminpuolisen kasvohermohalvauksen pitäisi johtaa ajatukset borrelioosiin.

Borrelioosin yhteydessä puhutaan usein taudin varhaisvaiheesta ja taudin levinneestä tai myöhäisvaiheesta. Mitä näillä tarkoitetaan?

Borrelioosin varhaisvaiheella tarkoitetaan taudin alkuvaihetta, jossa borrelioosi pysyy paikallisena eli käytännössä erythema migrans -ihottumana. Jos borreliabakteerit pääsevät leviämään elimistössä, puhutaan levinneestä vaiheesta. Hermostoon levinnyttä neuroborrelioosia, joka ilmenee aivokalvotulehduksena, kasvohermohalvauksena tai hermojuurten tulehduksena, voidaan pitää borrelioosin levinneen vaiheen alkuna.

Borrelian aiheuttamille hermojuuritulehduksille on tyypillistä säryn voimakkuus erityisesti öiseen aikaan sekä se, että oireisto voi vaihtaa parin viikon kuluttua paikkaa (esim. yläraajasta alaraajaan tai alaraajasta toiseen alaraajaan). Hermojuuritulehdus voi esiintyä myös vartalon alueella, jolloin tunnistaminen on vaikeampaa. Pidempiaikainen aivo- tai selkäydinkudokseen ulottuva tulehdus on selvästi harvinaisempi keskushermostoborrelioosin muoto. Sitä epäiltäessä joudutaan miettimään, olisiko oikea diagnoosi kuitenkin esim. MS-tauti. Samoin jos borrelioosi on levinnyt tuki- ja liikuntaelimistöön, puhutaan taudin myöhäisvaiheesta. Taudin levinneisyydellä on merkitystä diagnostiikan ja hoidon keston kannalta.

Taudin vaiheet on esitetty kuvassa . Yksittäisen potilaan taudin eri vaiheita ei aina voida erottaa. Suurimmalla osalla potilaista ainoa oire on erythema migrans -ihottuma. On kuitenkin mahdollista, että ensimmäisenä oireena ilmaantuu esim. kasvohermohalvaus neurologisena taudin ilmentymänä tai sitten ensimmäisenä havaitaan niveloireilu.

Borrelioosin vaiheet.

Mitkä borrelioosin oireista ovat tyypillisiä vain borrelioosille?

Ainoastaan borrelioosin alkuvaiheessa esiintyvä erythema migrans -ihomuutos on borrelioosille tyypillinen löydös. Taudin kaikki hermostolliset ilmentymät samoin kuin tuki- ja liikuntaelimistön oireet ja löydökset ovat sellaisia, joita esiintyy myös monista muista syistä. Tämä onkin käytännössä ongelmallista, ja diagnoosin varmistamiseksi tarvitaan borrelioosin levinneessä vaiheessa aina laboratoriotutkimuksia.

Minkälaisia myöhäisoireita ja -löydöksiä borrelioosi voi aiheuttaa?

Myöhäisoireet ovat onneksi harvinaisia, mutta niitä voi esiintyä ennen kaikkea iholla, nivelissä ja hermostossa. Iholle voi vähitellen kehittyä sitä ohentava ja surkastuttava acrodermatitis chronica atroficans (ACA) -ihottuma, joka tavallisimmin esiintyy raajoissa ojentajapuolella. Niveliin voi kehittyä aaltoileva pitkäaikainen niveltulehdus, joka voi muistuttaa reumaattista niveltulehdusta. Hermostossa voi esiintyä monenlaisia oireita, jotka liittyvät aivojen, selkäytimen ja hermojen tulehdukseen. Oireet riippuvat tulehduksen sijainnista. Näiden myöhäisoireiden diagnosoiminen on hankalaa, koska mikään oireista tai löydöksistä ei myöhäisvaiheessa ole tyypillinen vain borrelioosille. Yleensä tarvitaan laajoja erotusdiagnostisia tutkimuksia. Huomioon otettavia sairauksia voivat olla esim. multippeliskleroosi (MS-tauti), aivoverenkierron häiriöt, epilepsia ja hyvin moni muukin sairaus.

Oma lukunsa on hoidon jälkeinen oireisto, jota käsitellään muualla kuin tämän kysymyksen yhteydessä.

Miten myöhäisvaiheen borrelioosi diagnosoidaan?

Diagnostiikassa on aina olennaisen tärkeää selvittää koko taudinkulku tarkasti, jotta voidaan arvioida taudinkuvan muut mahdolliset aiheuttajat ja kohdistaa sitten tarvittavat erotusdiagnostiset jatkotutkimukset oikein. Borrelioosin myöhäisvaiheessa ovat verestä mitattavat vasta-ainepitoisuudet aina selvästi suurentuneet (ks. 1). Lisäksi borrelian geenejä (DNA:ta) voidaan yrittää osoittaa potilasnäytteestä ns. PCR-testillä. Aivo-selkäydinneste, nivelneste ja kudosnäytteet soveltuvat PCR-testiin parhaiten, joskin PCR-testin herkkyys näissä tilanteissa on huono, koska bakteereiden määrä kudoksissa tai elimistön nesteissä on matala.

Onko myöhäisborrelioosin taudinkuva aina samanlainen?

Taudinkuvat ovat yksilöllisiä ja vaihtelevat runsaasti. Tämä johtuu ainakin eri borrelia-alalajien erilaisista taudinaiheuttamiskyvyistä. Suurin osa myöhäisborrelioosin oireista lienee enemmän seurausta elimistön omasta (ja alun perin tarkoituksenmukaisesta ja hyödyllisestä) puolustusreaktiosta, jonka alkuperäinen infektio on laukaissut, kuin itse borreliabakteerien leviämisestä. Kun ihmisten immunologisissa puolustusmekanismeissa on eroja, tästä seuraa eroja myös taudinkuvissa.

Voiko puutiaisaivotulehduksesta seurata pitkäaikaisia oireita?

Mikäli puutiaisaivotulehdus on ollut lieväoireinen, siitä yleensä myös paranee täysin ja pitkäaikaisia oireita ei jää. Kuitenkin osalle puutiaisaivotulehduksen sairastaneista voi jäädä pysyviä neuropsykiatrisia oireita. Liettualaisilla, ruotsalaisilla ja slovenialaisilla puutiaisaivokuumepotilailla pitkäaikaisoireita on havaittu jääneen jopa kolmasosalle sairastuneista, Ahvenanmaalla tosin alle kymmenesosalle. Ero saattaa selittyä sillä, että Ahvenanmaalla lievimmätkin tapaukset, joihin harvoin liittyy jälkioireita, tulevat herkemmin diagnosoiduksi.

Puutiaisaivokuumeen jälkioireina on kuvattu mm. halvauksia, päänsärkyä, keskittymiskyvyn ja muistin heikentymistä, väsymystä, tunne-elämän häiriöitä ja vapinaa. Kuolemantapauksiakin on ollut, mutta Euroopassa kuitenkin 1 % luokkaa tai vähemmän. Venäjällä raportoidaan siperialaisen ja Kaukoidän alatyyppien aiheuttavan vaikeita infektioita ja jälkioireita huomattavasti useamminkin. Tämä voi johtua alatyyppien eroista, mutta myös siitä, että lievät tapaukset eivät tule niin helposti rekisteröidyksi. Myös Suomessa esiintyy paikoin viruksen siperialaista alatyppiä ja näyttää siltä, että tauti on keskimäärin hankalampi ja jälkioireita on enemmän. Itäiset alatyypit kuitenkin voivat aiheuttaa myös kroonisia ja eteneviä tautimuotoja, joissa aivotulehdus voi vuosienkin jälkeen alkaa uudelleen ja edetä.

Onko mätäkuun aikana enemmän borrelioosia tai puutiaisaivotulehdusta?

Molempia tauteja ilmaantuu pääasiassa silloin kun puutiaisten liikkuvuus on suurimmillaan (huhtikuusta marraskuuhun, eniten loppukesällä). Tähän ajanjaksoon sisältyy myös ns. mätäkuu (suunnilleen heinäkuun lopusta neljä viikkoa eteenpäin), mutta loppukesän lämpimällä säällä ei muuten ole erityistä yhteyttä näihin tauteihin.

Onko borrelioosin tai puutiaisaivotulehduksen esiintymisessä vuodenaikavaihtelua?

Katso edellä. Erityisesti borrelioosin varhaisvaihetta (ihon vaeltava punoitus) tavataan erittäin harvoin joulu- ja maaliskuun välillä. Sama pätee borrelioosin varhaisiin neurologisiin ilmentymiin (kasvohermohalvaus, lievä aivokalvotulehdus). Sen sijaan myöhäisoireita voi ilmaantua missä vaiheessa vuotta tahansa. Puutiaisaivotulehdukseen sairastutaan samoin huhti- ja marraskuun välisenä aikana, eniten elokuussa. Näyttää siltä, että alueilla, joissa esiintyy taigapuutiaista (Ixodes persulcatus) tartunnat tapahtuvat useammin alkukesästä.

Voiko borrelioosi aiheuttaa reumaa?

Borrelioosin myöhäisvaiheessa voi ilmetä pitkittyneitä nivelkipuja ja niveltulehduksia, joihin antibioottihoito ei tehoa. Tauti voi käyttäytyä reumatulehduksen tapaan, mutta borrelioosia ei varsinaisesti pidetä reuman aiheuttajana.