Miten välikorvatulehdus syntyy?

Korvatulehdusta edeltää lähes aina limainen hengitystietulehdus. Limakalvojen turvotus ja limaneritys ahtauttavat korvatorvea, joka yhdistää välikorvan ja takanielun, ja on tärkeä välikorvan paineen tasauksessa. Korvatorven toiminnan heikkenemisen seurauksena nenänielussa asusteleville bakteereille syntyy otolliset olosuhteet tulehduksen aiheuttamiseksi välikorvassa.

Tutkimuksissa on todettu, että tärkein korvatulehduksille altistava tekijä ovat juuri hengitystieinfektiot, joita päiväkodeissa on runsaasti tarjolla. Syytä siihen, miksi toiset lapset sairastavat runsaasti korvatulehduksia ja toiset eivät juuri koskaan, ei kuitenkaan ole saatu selville. Herkkyyden uskotaan liittyvän korvatorven rakenteellisiin ja toiminnallisiin eroihin. Korvatulehdus ei aiheudu ulkoisista syistä, kuten huonosta korvien suojaamisesta kylmällä ilmalla. Korvatulehdus ei myöskään tartu lapsesta toiseen, joten korvatulehdusta poteva lapsi ei ole ympäristölleen ”vaarallinen”.

Milloin epäillä korvatulehdusta?

Välikorvatulehdusta potevilla lapsilla esiintyy yleensä nuhaa ja yskää. Selvä kuume todetaan vain neljäsosalla lapsista. Osalla on myös silmän sidekalvotulehdus (ks. Silmän sidekalvotulehdus lapsella). Tärkeä oire on korvakipu, jota esiintyy noin 75 %:lla. Isot lapset kertovat korvan särkevän ja joskus myös valittavat kuulon huonontumista.

Pienillä lapsilla kiputuntemukset voivat ilmetä yölevottomuutena, sillä välikorvan märkä painaa makuuasennossa herkkää tärykalvoa. Pienet lapset voivat myös haroa korviaan kivun merkiksi. Korvien harominen on kuitenkin imeväisillä yleistä eikä suinkaan aina liity korvatulehdukseen vaan esimerkiksi väsymiseen. Neljäsosassa korvatulehduksista ei korvakipua esiinny, vaan oireina ovat lähinnä pitkittynyt nuhaisuus ja tukkoisuus sekä yskä. Välikorvatulehdus alkaa usein flunssan 3.–4. päivänä, mutta voi ilmaantua myös viikon sairastelun jälkeen.

Korvakipu ei aina merkitse hoidettavaa välikorvatulehdusta, sillä limaisuus voi saada aikaan kivuliasta painetta korvassa. Myös nielutulehduksesta kärsivät pienet lapset voivat valittaa korvakipua. Korvalehden painamisen tai liikuttelun tai minkään muunkaan kotikonstin avulla ei korvatulehdusta voi varmuudella todeta. Korvatulehduksen toteaminen edellyttää korvalampulla (otoskoopilla) tehtävää korvatutkimusta.

Vienkö korvakipuisen yöllä lääkäriin?

Korvakipu alkaa usein yöllä, ja tällöin on päätettävä, lähteäkö lääkäriin heti vai vasta aamulla. Säryn ensiapuna voidaan käyttää kuumelääkkeitä, eikä tulehduksen menestyksekäs hoito edellytä välitöntä lääkäriin lähtemistä, vaan käynti voidaan siirtää aamuun tai seuraavaan päivään. Jos kotona on puuduttavia korvatippoja, voi niitä käyttää lisälääkityksenä. Kuumelääkettä voi antaa lapselle turvallisesti yöllä, vaikka tilanne olisi epäselväkin. Aamulla on hyvä viedä lapsi lääkäriin, vaikka hän ei enää olisi kivuliaskaan, sillä pystyasennossa kipu usein helpottuu tulehduksesta huolimatta.

Miksi korva vuotaa?

Tärykalvo suojaa ulkoapäin välikorvaa, ja korvan tulehtuessakin märkä pysyy välikorvassa. Joskus märän aiheuttama paine saa aikaan tärykalvon repeytymisen, jolloin märkää valuu ulos korvakäytävää pitkin. Usein tämä havaitaan aamulla, kun tyynyssä on märkäistä eritettä. Tärykalvon puhkeaminen johtaa heti kivun helpottumiseen.

Tärykalvon repeytymä korjaantuu itsestään eikä ole vaarallista. Vuotava korva edellyttää kuitenkin lääkärissäkäyntiä ja korvatulehduksen hoitoa sekä tärykalvon tilan kontrollia muutaman viikon päästä. Siihen asti korva on hyvä suojata vedeltä esimerkiksi kylvetettäessä. Jos lapselle on asetettu korviin ilmastointiputket, märän erittyminen merkitsee niin ikään korvatulehdusta ja lääkärissäkäyntiä.

Pitääkö korvia puhdistaa?

Korvakäytävän suuaukossa näkyy usein rusehtavaa eritettä, vaikkua. Vaikku on korvakäytävän solujen erittämää vahaa, jonka tehtävä on suojella korvakäytävää. Vaikkua voi varovasti puhdistaa pumpulitikulla korvakäytävän suulta, mutta itse korvakäytävään ei tule kajota. Tärykalvo sijaitsee pienellä lapsella lähellä korvakäytävän aukkoa, ja pumpulitikku voi sen helposti rikkoa. Vaikku on myös korvakäytävän suojaamisessa olennainen, ja liika puhdistaminen voi johtaa korvakäytävän tulehtumiseen. Korvien innokkaasta puhdistamisesta voi siis olla enemmän haittaa kuin hyötyä.

Miksi korva ”menee lukkoon”?

Kouluikäiset lapset voivat valittaa korvien ”lukkiutumista”. Syitä korvatuntemuksiin on kolme. Korvakäytävä voi olla täynnä vaikkua, jolloin tärykalvo ei ole enää yhteydessä ulkoilmaan ja kuulo on heikentynyt. Toinen mahdollisuus on välikorvatulehdus tai ns. liimakorva, jolloin välikorvaerite estää tärykalvon liikkeen. Kolmas syy korvatuntemuksiin on flunssan yhteydessä se, että välikorvan paine ei limaisuuden vuoksi tasaannu ulkoilman paineen kanssa. Tämäkin aiheuttaa korvatuntemuksia. Oikean syyn selvittäminen edellyttää lääkärissäkäyntiä.

Miten välikorvantulehdus todetaan?

Välikorvatulehduksen toteaminen korvalampulla on yleensä helppoa: pullottavan tärykalvon takana sijaitseva välikorva on täynnä kellertävää märkää. Tulehduksen toteamisessa voidaan varsinkin isommilla lapsilla käyttää myös ns. tympanometriä.

Luotettava diagnostiikka kuitenkin edellyttää, että lapsen korvakäytävästä on saatu suurin osa vaikusta poistetuksi ja että lapsi pysyy tutkimuksen ajan paikoillaan. Koska lapsi ymmärrettävästi vastustaa sekä kiinnipitämistä että korvien puhdistamista, korvatutkimus on usein koettelemus niin lapselle kuin vanhemmillekin. Se onnistuu kuitenkin yleensä hyvin, kun toinen vanhemmista pitää lapsen hetken aikaa paikoillaan lääkärin opastamassa otteessa. Vanhempien päättäväisyys tutkimuksen aikana on ilman muuta lapsen edun mukaista.

Onko korvalöydös aina selvä?

Märkäerite välikorvassa on kiistaton korvatulehduksen merkki. Toisinaan korvalöydös on kuitenkin vähemmän selkeä. Esimerkiksi punertava tärykalvo ilman välikorvassa nähtävää märkää voi olla merkki alkavasta korvatulehduksesta, ohimenevästä virusärsytyksestä tai lapsen itkemisen aiheuttamasta ”huutopunoituksesta”. Toisaalta välikorvassa voidaan hengitystietulehduksen yhteydessä nähdä eritettä ilman selviä tulehduksen merkkejä, kuten tärykalvon punoitusta.

Ongelmana on lisäksi se, korvaoireet ja -löydökset voivat melko nopeasti muuttua. Esimerkiksi korvamärkä voi ilmaantua muutamassa tunnissa niin, että yön korvakipu on seurausta reilusta tulehduksesta, vaikka edellispäivänä lääkäri oli todennut korvat terveiksi. Löydösten vaihtelu tuo mukanaan sen, että korvatulehduksen diagnostiikka ei koskaan ole täydellistä. Yleisohje on, että epäselvissä tilanteissa kannattaa ottaa päiväaikaan yhteys lääkäriin, joka tarvittaessa tutkii korvat uudelleen.

Miten välikorvatulehdus hoidetaan?

Välikorvatulehdus hoidetaan Suomessa useimmiten antibiooteilla, sillä märkäisen välikorvatulehduksen aiheuttavat potilaan nenänielusta korvaan joutuneet bakteerit – tosin usein yhdessä virusten kanssa. Korvatulehduksen tärkeimmät aiheuttajabakteerit ovat pneumokokki, hemofilus ja moraksella.

Antibiootin valintaan vaikuttavat lapsen ikä, aiemmin saadut lääkitykset sekä mahdolliset lääkeallergiat. Lääkärin valittavana on muutama antibiootti, joista on tarjolla useita erinimisiä valmisteita. Tavallisimpien valmisteiden kohdalla lääkitykset kestävät yleensä 5–7 vuorokautta.

Kuinka nopeasti lääkitys tehoaa?

Hoidon alettua tulehdus korvassa rauhoittuu muutamassa päivässä. Usein korvakipu loppuu parissa päivässä. Kuumelääkettä kannattaa käyttää etenkin yöaikaan 1–2 päivää antibioottihoidon aloituksen jälkeen.

Korvan paraneminen täysin vie usein viikkoja. Välikorvamärkä muuttuu ensin kirkkaaksi eritteeksi, jonka häviäminen voi kestää pitkäänkin.

Voiko korvatulehdus parantua ilman antibioottia?

Välikorvatulehdus on usein viriuksen ja bakteerin sekainfektio, joka aiheuttaa elimistön tulehdusreaktion eli valkosolujen ja tulehdusnesteen kertymisen korvaan. Korvamärkä on juuri tätä tulehduseritettä. Valkosolujen tehtävä on eliminoida bakteerit, mikä johtaa paranemiseen. Välikorvantulehdus voi siis parantua ilman antibioottiakin. On arvioitu, että jopa suurin osa (noin 70 %) korvatulehduksista paranisi ajan myötä ilman lääkitystä, ja joissain maissa on tapana jäädä tulehduksen alussa seuraamaan tilannetta ilman suun kautta annettavaa antibioottia.

Suomessakin on keskusteltu vilkkaasti korvatulehduksen hoidosta, onhan se tärkein lasten antibioottihoidon aihe. Tavoitteena luonnollisesti on, että antibioottihoito annetaan vain niille lapsille, jotka siitä hyötyvät. Ongelmana on kuitenkin, että alkuvaiheen löydösten perusteella ei voi luotettavasti erottaa itsestään paranevaa tulehdusta sellaisesta, joka tulee jatkumaan. Runsas korvamärkä ja tärykalvon pullotus sekä tulehduksen ilmaantuminen ”putkikorvaan” harvoin paranevat itsestään. Useimmissa maissa – kuten Suomessa – korvatulehdus hoidetaankin pääsääntöisesti edelleen antibiootein.

Pelkkää seurantaa pidetään hyvänä vaihtoehtona lieväoireisilla potilailla. Mikäli päädytään seurantaan, lääkäriin on syytä lähteä oireiden vaikeutuessa.

Milloin tehdään tärykalvopisto?

Tärykalvopistoa on nimenomaan Suomessa käytetty aiemmin runsaasti korvatulehduksen hoidossa. Tärykalvopisto on vaaraton toimenpide, jonka avulla korvakipu saadaan hellittämään ja jonka tekeminen ei merkitse sitä, että lapselle täytyisi aina jatkossakin tehdä kyseinen toimenpide.

Tärykalvopiston avulla saadaan myös märkänäyte bakteeriviljelyä varten, jolloin tulehduksen aiheuttaja voidaan tunnistaa, mikä on tarpeen erityisesti pitkittyneissä tulehduksissa. Epäselvissä tilanteissa, kun tärykalvo on samea ja läpinäkymätön, tärykalvopisto on lisäksi ainoa keino selvittää, onko välikorvassa eritettä vai ei.

Tärykalvopiston ongelma on se, että huolellinenkaan puudutus ei poista toimenpiteeseen liittyvää kipua. Lisäksi sen tarpeellisuus yksinkertaisen korvatulehduksen hoidossa on ilmeisesti vähäinen. Toisin sanoen tavallisen korvatulehduksen hoidossa pärjätään yleensä ilman tärykalvopistoa, mutta jos lapsi on erittäin kivulias tai tulehdus on muuten erityisen ongelmallinen, korvalääkärin tekemä tärykalvopisto ja märkäeritteen tutkiminen voivat olla hyödyllisiä.

Miksi ja milloin jälkitarkastus?

Useimmat lasten infektiot eivät vaadi tarkastusta toipumisen jälkeen. Riittää, kun lapsi on oireeton ja voi hyvin. Korvatulehdus on tästä poikkeus, sillä paranemista ei voi varmuudella todeta muutoin kuin korvaan katsomalla. Jälkitarkastuksessa varmennetaan, että korvassa ei ole enää märkää tai muutakaan eritettä. Koska korvien toipuminen tulehduksesta vie useita viikkoja, jälkitarkastus tehdään yleensä runsaan kuukauden kuluttua ensimmäisestä käynnistä. Tällöinkin välikorvassa voi olla vielä eritettä, mikä edellyttää toista tarkastusta muutaman viikon kuluttua.

Viime aikoina on keskusteltu jälkitarkastuksen tarpeellisuudesta ja on päädytty siihen, että jos lapsi on toipunut tulehduksesta normaalisti ja hän on sen ikäinen, että kuulon voidaan arvioida parantuneen normaaliksi, ei jälkitarkistusta tarvita.

Mikä on korvakierre?

Syksyllä ja talvella on yleistä, että sairastetun korvatulehduksen jälkeen todetaan 2–3 viikon kuluttua uusi tulehdus. Kyse on yleensä tulehduksen uusimisesta eikä vanhan tulehduksen jatkumisesta. Tavallisimmin uuden tulehduksen on aikaansaanut tuore flunssa ja sen mukanaan tuoma limaisuus.

Uusiutumista todetaan kolmanneksella lapsista, ja valtaosalla tilanne rauhoittuu parin tulehduksen jälkeen. Pienellä osalla lapsista korvatulehdukset kuitenkin uusivat tiheään eli lapsi ajautuu ”korvakierteeseen”, jonka epävirallisena rajana voidaan pitää neljää tulehdusta puolen vuoden aikana tai kuutta tulehdusta vuodessa. Ei tiedetä, miksi tulehdukset toistuvat osalla lapsista. Mikäli lapsella on korvatulehdusten lisäksi runsaasti muita infektioita, saattaa kyse olla myös lapsen puolustusjärjestelmän heikkoudesta, mikä on kuitenkin harvinaista.

Mikä on liimakorva?

Tiheiden korvatulehdusten lisäksi toinen pelätty ongelma on ns. liimakorva (sekretorinen otiitti), jolloin välikorvaan on märkäeritteen sijasta kertynyt limaista ja liimamaista nestettä. Tämä neste estää tärykalvon liikettä ja huonontaa kuuloa. Yleensä liimakorva on seurausta tavallisesta korvatulehduksesta, mutta aina ei edeltävää infektiota ole osoitettavissa. Liimakorva voi tulla ilmi yllätyksenä esimerkiksi kuulontarkastuksessa. Liimakorva ei aiheuta lapselle kipua. Iso lapsi osaa joskus kertoa korvan ”tuntuvan omituiselta”.

Liimakorvansyntymekanismia ei tarkoin tunneta. Tutkimukset osoittavat, että erite on ns. biofilmiä, joka sisältää bakteereja ja niiden osia, sokerirakenteita ja proteiineja, jotka voivat vaurioittaa välikorvan limakalvoa.

Liimakorvan hoitoon ei tunneta tehokkaita lääkkeitä. Se voi parantua itsestään, ja siksi liimakorvaa jäädään ensin usein seuraamaan. Mikäli tilanne ei kolmessa kuukaudessa korjaudu, lapsi ohjataan korvalääkärille ilmastointiputkien laittoon.

Voiko korvatulehduksia ehkäistä?

Korvatulehduksen ehkäisemiseksi ei ole olemassa hyviä keinoja. Ylähengitysteiden virusinfektio on merkittävin välikorvatulehduksen riskitekijä. Siten kaikki keinot, joilla näitä infektioita voisi vähentää, todennäköisesti vähentäisivät myös välikorvatulehduksia, mutta tällaisia keinoja ei juurikaan ole tarjolla.

Tutin käytöstä luopuminen saattaa olla hyödyllistä. Jos vanhemmat tupakoivat, se on syytä lopettaa: lapsi ei saisi altistua tupakansavulle, ja lisäksi tupakoitsijat kantavat nenänielussaan taudinaiheuttajia enemmän kuin tupakoimattomat. Pienessä päivähoitoryhmässä tai kotihoidossa hengitystieinfektioiden riski on pienempi kuin suuressa ryhmässä.

Perinteinen suositus on, että flunssan aikana lapsen pääpuolta pidetään kohoasennossa, jolloin lima mahdollisesti valuu huonommin korvaan. Nuhan hoitoon voidaan myös käyttää lääkkeitä, keittosuolatippoja ja -suihkeita sekä limakalvon turvotusta vähentäviä lääkkeitä. Niiden tehoa korvatulehduksen estossa pidetään kuitenkin vaatimattomana.

Pitkäaikaisen antibioottiestohoidon teho äkillisen välikorvatulehduksen ehkäisyssä on vähäinen. Ksylitolipurukumin tai -mikstuuran säännöllisen käytön on osoitettu vähentävän välikorvatulehduksia, mutta niitä pitäisi käyttää ainakin viisi kertaa päivässä.

Rokottaminen pneumokokkia tai influenssaa vastaan ei juurikaan vähennä korvatulehduksia, koska välikorvatulehdusta aiheuttavien mikrobien kirjo on niin moninainen.

Tärykalvoputkituksesta hyötyvät etenkin ne lapset, joiden korvat eivät tulehdusten välillä parane eritteettömiksi. Kitarisan poiston hyöty on pieni ja kiistanalainen.

Milloin kitarisanpoisto?

Kitarisa on imukudosta sisältävä rauhanen, joka sijaitsee korvatorven aukon lähellä takanielussa. Kitarisa on osa hengitysteiden puolustusjärjestelmää ja kooltaan hyvin vaihteleva. Iso kitarisa voi ahtauttaa nenänielua ja häiritä pikkulapsille tärkeää nenähengitystä sekä pahentaa flunssan oireita. Niinpä selvästi suurentunut kitarisa usein poistetaan, kun lapsella on jatkuvaa limaisuutta.

Toinen syy kitarisanpoistoon (adenotomia) ovat toistuvat korvatulehdukset. Viime vuosina on kuitenkin runsaasti keskusteltu siitä, kuinka tehokas kitarisanpoisto todella on korvatulehdusten ehkäisyssä. Suomalaisetkin tutkimukset viittaavat siihen, että varsinkaan pienimmillä lapsilla (alle 2-vuotiaat) kitarisanpoistosta ei ole hyötyä. Sen sijaan isoilla lapsilla ja niillä, joilla tulehdukset jatkuvat ilmastointiputkien laiton jälkeenkin, leikkauksesta voi olla hyötyä.

Kitarisanpoiston suorittaa korvalääkäri lapsen ollessa täydessä nukutuksessa. Itse leikkaus kestää lyhyen ajan, mutta nukutuksesta toipuminen vie muutaman tunnin. Kitarisanpoisto on turvallinen leikkaus eikä aiheuta jälkiseuraamuksia. Yksiselitteistä rajaa siihen, monennenko korvatulehduksen jälkeen leikkaus on perusteltu, ei ole, vaan asiasta sovitaan korvalääkärin kanssa. Viime vuosina kitarisaleikkausten määrät ovat vähentyneet.

Milloin korvien putkitus?

Korvien putkituksessa (tympanostomia) korvalääkäri kiinnittää tärykalvoon muovi- tai titaaniputket siten, että ne takaavat suoran yhteyden välikorvasta ulkoilmaan. Korvien putkitus on erityisesti tarpeen silloin, kun lapselle on kehittynyt liimakorva. Mikäli ongelmana ovat toistuvat tulehdukset, putkien asennus päätetään tapauskohtaisesti.

Ilmastointiputket pysyvät kiinni tärykalvossa yleensä noin vuoden ajan ja irtoavat sitten yleensä itsestään. Kylvyssä, suihkussa ja uidessa vesi voi päästä ilmastointiputken kautta välikorvaan, mikä ei ole suotavaa. Niinpä korvia on hyvä suojella apteekista saatavien silikonitulppien avulla.

Mitä tehdä, kun putkikorva vuotaa?

Ilmastointiputkien asennuksen jälkeen mahdollinen korvatulehdus ilmenee märkävuotona korvasta. Koska märkä pääsee valumaan ulos, korva ei ole juurikaan kipeä. Hoitona voidaan käyttää antibioottia sisältävien korvatippojen säännöllistä annostelua. Jos tilanne ei korvatipoilla korjaannu, määrätään suun kautta annettava antibioottilääkitys.

On muistettava, että korvamärkä voi tukkia putken, jolloin märkä ei pääse valumaan ulos. Tällöin lapsi kokee kipua korvassa samoin kuin normaalitilanteessa.

Onko välikorvatulehduksista pysyvää haittaa?

Korvassa oleva erite haittaa kuuloa korvatulehduksen aikana. Erityisesti liimakorva on haitallinen kuulolle. Toisaalta tiheät välikorvatulehdukset tai liimakorva eivät vauriota kuuloa pysyvästi. Myöskään välikorvatulehduksen hoidon viivästyminen ei ole vaarallista. Mikäli korvakierre osuu samaan aikaan kun lapsi opettelee puhumista, se voi mahdollisesti hidastaa puheen kehittymistä. Pysyviä vaikutuksia puheeseen ei kuitenkaan ole.

Mikä on korvakäytävän tulehdus?

Korvakipu ei aina johdu välikorvatulehduksesta. Etenkin kesäaikaan ja etelänmatkaajilla voi kivun syynä olla korvakäytävän tulehtuminen eli ulkokorvatulehdus (lat. otitis externa eli eksterni otiitti). Tällöin korvakäytävän seinämään voi ilmaantua märkäpaise tai koko korvakäytävän pinta on punoittava ja märkäinen. Tulehdus aiheuttaa herkästi voimakkaan kivun, sillä turvotus painaa kipuhermoja korvakäytävän luurakenteita vastaan. Usein oireena ilmenee myös märkävuotoa korvasta.

Korvakäytävätulehdus voi kehittyä runsaan uimisen seurauksena ja silloin, kun korvakäytävän pinta on rikkoutunut esimerkiksi korvien kaivamisen vuoksi.

Korvakäytävätulehdus edellyttää lääkärissäkäyntiä ja korvakäytävän huuhtelua. Kotihoitona käytetään useimmiten korvatippoja, jotka sisältävät antibioottia ja glukokortikoidia. Jos korvakäytävä on voimakkaasti tulehtunut, voidaan käytävään asettaa antibioottivoidetta sisältävä harsotaitos. Tällöin hoito edellyttää useampia lääkärissäkäyntejä. Korvakäytävätulehdusta hoidetaan toisinaan myös suun kautta annettavalla antibiootilla.

Milloin lääkäriin?

Korvatulehduksen toteaminen ja hoito edellyttävät käytännössä aina lääkärissäkäyntiä. Lääkäriin on syytä ottaa yhteyttä seuraavissa tilanteissa:

• Flunssainen lapsi muuttuu kivuliaaksi.
• Pienen lapsen flunssa pitkittyy yli 2 viikon mittaiseksi.
• Leikki-ikäinen lapsi tai koululainen sanoo korvan olevan kipeä.
• Korva alkaa vuotaa märkää.
• Silmien rähmiminen jatkuu hoidosta huolimatta.
• Lapsi, jolla on ilmastointiputket, muuttuu kivuliaaksi tai korva alkaa vuotaa tai vuoto ei lakkaa usean päivän antibioottihoidosta huolimatta.
• Herää epäily, että lapsen kuulo on heikentynyt.