Millainen on märkärupi?

Märkärupi (impetigo) on ihon bakteeritulehdus, jota aiheuttavat stafylokokit ja harvemmin streptokokit. Sen tyyppilöydös on märkivä ja rupeutuva pieni näppy (kuin finni). Rupialueella on usein kellertävää paksua karstaa. Märkäruven läiskät ovat iholla yleensä rykelminä, mutta voivat levitä laajemmaksikin ihottumaksi. Ensimmäiset näppylät todetaan usein kasvoissa, suun tai nenän ympäristössä, mutta ne voivat sijaita millä ihon alueella hyvänsä. Erityisesti imeväisten märkäruvessa on joskus isompia rakkuloita ja iho punoittaa. Märkänäppylät sisältävät runsaasti bakteereita ja infektion voi saada tartuntana esimerkiksi hoitopaikassa lasten telmiessä keskenään.

Miten märkärupea hoidetaan?

Yleensä ihottuma-alue on pieni, ja silloin antibioottia sisältävä voide on käypä hoito. Voiteita saa apteekista ilman reseptiä tai lääkärin määräämänä. Ennen voiteen laittoa on hyvä liotella ihottuma-aluetta kääreen avulla. Mikäli voidehoito ei muutamassa päivässä tehoa tai ihottuma on laajalle levinnyt, käytetään suun kautta annettavaa antibioottia. Usein lääkäri määrää sekä voidetta että suun kautta annettavan antibiootin, joka aloitetaan, jos tilanne ei muutamassa päivässä rauhoitu voidehoidolla.

Imeväisten rakkulainen ihottuma edellyttää aina lääkärissäkäyntiä ja reilua antibioottilääkitystä. Muutaman viikon tai kuukauden ikäisen imeväisen ihon punoitus ja rakkulat voivat edellyttää parin päivän sairaalahoitoakin paranemisen varmistamiseksi. Märkärupi voi tarttua, kunnes rakkulat ovat parantuneet. Eristämistä suositellaan yhden vuorokauden ajan suun kautta otettavan lääkityksen ja kaksi vuorokautta voidehoidon aloittamisen jälkeen.

Miksi peräaukon ympäristö punoittaa?

Peräaukon ympäristön iho voi ärtyä ja punoittaa useasta syystä. Ulosteen valuminen on pienillä lapsilla yleistä, mikä aikaansaa ihon kemiallista ärsytystä. Tästä on seurauksena peräaukon kutina ja lievä punoitus, jota voi hoitaa perusvoiteilla. Ihon ärsytystä saattaa vielä pahentaa hiivasieni-infektio. Niinpä tilannetta voidaan koettaa hoitaa lievää kortisonia ja hiivalääkettä sisältävällä voiteellakin.

Toinen syy peräaukon kutinaan ja ympäröivän ihon punoitukseen on suoliston kihomato (ks. jäljempänä).

Kolmas syy on ihon streptokokki-infektio, jonka seurauksena peräaukon ympäristö punoittaa voimakkaasti ja on arka. Mikäli lapsella esiintyy päiviä tai joskus viikkojakin jatkuva peräaukon ympäristön punoitus, on syytä kääntyä lääkärin puoleen. Streptokokkibakteeri voidaan osoittaa ihonäytteestä testien avulla, ja hoidoksi määrätään suun kautta annettava antibioottilääkitys, jolla tulehdus hyvin paranee. Samainen streptokokki aiheuttaa nielutulehdusta (angiina), ja näin perheessä voi esiintyä samanaikaisesti sekä ”ylä- että alapään” streptokokkitulehdusta.

Milloin epäillä kihomatoa?

Kihomato on noin 1 cm:n mittainen ja vajaan millin levyinen valkea sukkulamato, joka elää paksusuolen loppupäässä. Tauti tarttuu munien välityksellä, joita naaraat munivat lapsen peräaukon seutuun öisin. Munat pysyvät elossa viikkokausia vuodevaatteissa. Tartunnasta kestää jopa kaksi kuukautta oireiden alkuun.

Tärkein oire on kutina peräaukon seudussa etenkin öisin. Diagnoosi varmistuu, jos matoja näkyy ulosteen pinnalla. Matoja voi myös pyydystää kuitukangaslaastarilla, joka asetetaan pitkittäin perävakoon lapsen nukahdettua ja poistetaan aamulla. Hoitona käytetään matokuuria, ja lisäksi vuodevaatteet on pestävä.

Kun lapsella todetaan kihomato, koko perhe hoidetaan samanaikaisesti. Kun perheenjäsenellä on vitsauksenaan kihomatoja, on tärkeää muistaa pestä kädet huolellisesti ennen ruokailua ja WC-käyntien jälkeen. Koko perheen kannattaa käyttää kertakäyttöpyyhkeitä, ja päivittäisestä suihkussa käymisestä ja alusvaatteiden vaihtamisesta tulee huolehtia.

Miksi isovarvas punoittaa?

Kynsivallintulehdus (paronychia) on lapsilla yleensä bakteeri-infektio, jonka merkkinä sormen tai varpaan kynnen vierusta alkaa punoittaa ja aristaa, ja siihen voi kehittyä selvä paisekin. Tämä on yleinen vaiva ennen kaikkea sormiaan pureskelevilla lapsilla, joiden kynsi tai kynsivalli on repeytynyt. Myös lapsen kynsien leikkaaminen kovin lyhyiksi altistaa bakteerien pääsylle kynsivalliin.

Lievää kynsivallin tulehdusta hoidetaan kylvettelyllä ja antibioottivoiteilla, mutta usein tarvitaan myös suun kautta annettava antibioottilääkitys. Varsinaiset paiseet pitää puhkaista. Ongelmana voi olla myös kynnen kasvaminen ihon sisään, mikä altistaa toistuville kynsivallintulehduksille, jolloin on syytä kääntyä lääkärin puoleen.

Minkälaisia sieni-ihottumia lapsilla on?

Lasten iholla esiintyviä sieni-infektioita on kahta tyyppiä. Silsasieni-ihottuma kehittyy tyypillisesti varpaiden väliin, jolloin iho kutisee, rikkoutuu ja kesii ja joskus myös punoittaa. Alueella voi olla rakkuloitakin. Ihottuma voi levitä myös kynsiin, jolloin kynnet haurastuvat ja halkeilevatkin. Erityisesti uimahallissa kävijöillä ja urheilevilla lapsilla tämä voi esiintyä silsaa.

Hiivasieni-ihottuma voi puolestaan kehittyä kosteisiin ihopoimuihin, kuten nivusen tai kaulan alueelle. Ihottuma on punoittavaa ja karheaa, joskus vetistävää, sekä tarkkarajaista. Hiivasieni-ihottuma voi myös pahentaa vaippaihottumaa, jolloin iho punoittaa voimakkaasti. Sieni-infektioepäilyissä on syytä ottaa yhteys lääkäriin. Nykyisin hoitoina voidaan käyttää voiteita ja sitkeissä tapauksissa suun kautta annettavia sienilääkkeitä.

Mitä syylät ovat?

Syylät ovat papilloomavirusten aiheuttamia kiinteitä ihonäppylöitä, jotka ovat kaikille tuttuja. Lapsilla tavalliset syylät (verruca vulgaris) esiintyvät yleisimmin käsissä ja jaloissa. Aikuisilla tavattavia litteitä syyliä ja visvasyyliä eli kondyloomia lapsilla esiintyy harvoin. Syylät eivät ole merkki huonosta hygieniasta, kuten joskus tunnutaan ajattelevan.

Miten syyliä hoidetaan?

Syylät paranevat itsestään 1–2 vuodessa, eikä minkäänlaista hoitoa välttämättä tarvita. Syyliä on kuitenkin hyvä hoitaa, jos ne vaivaavat. Apteekista on saatavissa ilman reseptiä syylälaastareita ja -voiteita, joita tulee käyttää pakkauksen ohjeiden mukaisesti.

Syyliä voidaan hoitaa myös lääkärin määräämän asetyylisalisyylihappovoiteen avulla. Se on tutkimuksissa osoittautunut parhaaksi hoitokeinoksi. Ennen voiteen levittämistä tai laastarin kiinnittämistä syyliä on hyvä hauduttaa vedessä ja ohentaa ns. ihokyretillä, terävällä rengasmaisella kaapimella. Viime aikoina on suositeltu myös ilmastointiteipin tai liikavarvaslaastarin laittamista syylän päälle pariksi päiväksi. Kun teippi poistetaan, myös syylä irtoaa.

Syylien hoito vie usein kuukausia ja vaatii siis kärsivällisyyttä. Jos näistä hoidoista ei ole apua, lääkäri voi hoitaa syyliä jäädytyshoidolla tai laserilla.

Mitä tehdä ontelosyylille?

Ontelosyylät eli molluskat ovat niin ikään syyläviruksen aiheuttamia. Ne ovat pieniä näppylöitä, joissa on vaalea kuopalla oleva keskusta ja sisällä valkoista massaa. Molluskat eivät eritä märkää eivätkä juurikaan kutise. Ne sijaitsevat usein tapeissa tai nivusalueella. Ontelosyylät ovat erityisen yleisiä lapsilla, joilla on allergista ihottumaa ja jatkuvasti kuiva iho.

Molluskat ovat pitkäaikainen vaiva, joka kuitenkin paranee kuukausien kuluessa ilman hoitoakin. Niinpä ontelosyyliä jäädäänkin usein seurailemaan ja odottamaan spontaania paranemista. Jos ontelosyyliä on kuitenkin häiritsevän paljon tai ne sijaitsevat hankalissa paikoissa, niitä voidaan poistaa harkitusti nestetyppijäädytyksellä, mikä ei ole täysin kivuton hoito. Molluskan rikkominen neulalla tai pinsetillä voi käynnistää tartunnan paranemisen. Tehokasta voidehoitoa ei ole kehitetty, mutta imikimodi- ja salisyylihappovoiteiden on raportoitu mahdollisesti nopeuttavan paranemista. Molluskoihin joskus liittyvää kutinaa voidaan hoitaa kortisonivoiteella.

Mitä tehdä, kun punkki puree?

Puutiaisesta eli puhekielessä lyhyemmin punkista on tullut viime vuosina kuuluisuus, sillä punkin pureman kautta niin aikuiset kuin lapsetkin voivat saada tartuntana kahta erilaista mikrobia: borrelia-bakteeria ja TBE-virusta (Kumlinge-virusta). Borreliabakteeri aiheuttaa ihottumaa, kuumetta sekä hermostotulehdusta. Kumlinge-virus puolestaan aiheuttaa ns. puutiaisaivokuumetta (tick-borne encephalitis, TBE).

Puutiaisen elinikä on 2–4 vuotta, ja se kehittyy muutaman kymmenesosamillimetrin kokoisesta toukasta 3–4 millimetrin aikuiskokoon. Puutiaiset ovat erittäin yleisiä Ahvenanmaalla ja Saaristomeren alueella, mutta niitä esiintyy nykyisin Kemi–Kuusamo-linjan korkeudelle saakka. Puutiaiset ovat aktiivisia Suomessa huhtikuusta loka-marraskuulle, ja niiden mielipaikkoja ovat ruohikot, heinikot, matalat pensaikot ja lehtometsien aluskasvillisuus. Punkin kiinnittyminen ihoon ei usein aiheuta kipua tai kutinaa, joten vanhempien tekemä ”punkkisyyni” iltaisin on erityisesti lounaissaaristossa paikallaan. On muistettava, että puutiaisen nymfimuoto on vain 0,5–1,0 millimetrin kokoinen ja voi olla vaikeasti havaittavissa.

Jos lapsesta löytyy punkki, se on syytä poistaa varovasti niin, että koko punkki saadaan kerralla pois. Ihoon pureutuneet punkit on poistettava mielellään kapeakärkisillä pinseteillä tai punkkipihdeillä. Tärkeää on tarttua punkin puruosiin niin läheltä ihoa kuin mahdollista, jonka jälkeen punkki vedetään suoraan ihosta poispäin. Punkin puristamista tai peittämistä rasvalla on syytä välttää, koska tukehtuessaan punkki voi oksentaa suolensisältönsä verenkiertoon. Haavakohdan puhdistaminen desinfektioaineella tai vedellä ja saippualla on perusteltu.

Jos punkkia ei saa poistetuksi kokonaisena, vodiaan odottaa muutama päivä. Puremakohdan ympäristöön kehittyy tulehdus, jolloin punkin jäänteet on helppo poistaa pinseteillä tai puhtaalla neulalla. Tärkeää on, että punkin puremajälkeä seurataan muutaman päivän välein kuukauden ajan.

Punkin purema - milloin yhteys lääkäriin?

Jos punkin poiston jälkeen puremajäljen ympärille kehittyy viikon aikana laajeneva (yli- 4–5 cm) punoittava ihottuma, on syytä ottaa yhteys lääkäriin antibioottihoidon saamiseksi. Samoin jos lapselle tulee kuumetta, päänsärkyä tai muita oireita, lääkärissäkäynti on paikallaan. Viime aikoina on paljon keskusteltu myös siitä, tulisiko lääkäriin ottaa yhteys aina, kun lapsesta löytyy punkki.

Kaiken kaikkiaan borreliabakteerin tartunnan riskiksi punkinpureman jälkeen arvioidaan 2 %. Puutiaisten TBE-viruskantajuus on selvästi vähäisempää kuin borreliakantajuus: se on arviolta noin 1 %, eli yksi sadasta punkista kantaa TBE-virusta. Puutiaisaivokuumeen vaara on siis varsin vähäinen.

Täitä hiuksissa – mitä tehdä?

Kouluissa ja päiväkodeissa erityisesti syksyisin leviävä päätäi elää hiuspohjassa. Täi on 2–4 millimetriä pitkä ja litteä loinen. Päätäin huomaa helpoiten sen hiustyveen tekemistä munista. Täitä voi olla myös silmäripsissä, mutta muut ihokarvat eivät sen liikkumiseen sovellu.

Täitartunnan tärkein oire on kutina. Lapsi voi olla myös oireeton, vaikka täitä olisi runsaastikin. Täiden toteaminen ei ole aina helppoa. Luotettavin tapa etsiä täitä on ensin harjata tukka eteenpäin ja sen jälkeen vetää täikammalla eteenpäin esim. lavuaarin päällä, jolloin mahdolliset täit putoavat lavuaariin näkyville.

Jos lapselta löytyy täi, asiasta on syytä ilmoittaa päiväkotiin ja kouluun. Lapsen pää pestään apteekista saatavalla täisampoolla. Pakkauksen ohjeita on hyvä noudattaa. Jos vitsaus ei lähde parissa viikossa, kannattaa täisampoomerkkiä vaihtaa ja hoitaa koko perhe. Myös lakanat on hyvä vaihtaa ja petivaatteet tuulettaa. Käytettyjen hattujen ja pipojen peseminen on myös välttämätöntä, ja ne voi laittaa käytön jälkeen yöksi pakastimeen, jossa täit kuolevat. Toisin kuin usein ajatellaan, täit eivät johdu epäsiisteydestä.

Miksi iho kutisee?

Lapsen iho voi kutista useista syistä, joista yleisin on atooppinen ihottuma. Eräisiin infektioihin liittyy myös ihon kutina. Näistä tärkein lienee vesirokko. Kolmas syy on syyhy, joka on syyhypunkin aiheuttama erittäin kutiseva ihotauti. Se ilmenee näppylöinä raajoissa ja vartalolla, mutta ei yleensä hiuspohjassa. Sormien väleissä saattaa näkyä punkinkäytäviä. Syyhyepäilyssä on aina syytä ottaa yhteys lääkäriin. Syyhyyn on olemassa tehokas koko keholle levitettävä heksidiini- tai permetriinihoito, joka annetaan koko perheelle yhtä aikaa. Kutina voi hoidon onnistumisesta huolimatta jatkua vielä yli viikonkin.

Miten aknea hoidetaan?

Akne eli finnit kuuluvat nuoruuteen, ja milteipä kaikilla murrosikäisillä on todettavissa ainakin muutama näppy. Niiden syntyyn vaikuttavat useat tekijät, kuten ihohuokosten lisääntynyt talineritys, karvatuppien liikasarveistuminen ja propionibakteerin aikaansaama tulehdus. Tärkeää on oivaltaa, että akne voi aiheuttaa nuorelle runsaastikin itsetunto-ongelmia ja että akneen on saatavissa apu. Hoidon tarpeen päättää nuori itse, ja vanhempien on tätä päätöstä syytä kunnioittaa.

Aknemuutokset voidaan jakaa kahteen tyyppiin eli ei-tulehduksellisiin ja tulehduksellisiin. Ensimmäiseen kuuluvat ns. komedot eli musta- ja valkopäät. Jälkimmäisiä taas ovat märkäpäät ja näppylät. Näiden osuus vaihtelee nuoresta toiseen, samoin kuin muutosten vaikeusaste. Niinpä hoito on yksilöllistä. Voidaan käyttää erilaisia paikallishoitoaineita, suun kautta annettavaa antibioottia ja jopa valohoitoa. Tärkeää on, että nuori itse vastaa alkuvaiheen jälkeen hoidosta. Lievän aknen osalta ensimmäinen käynti voi tapahtua esimerkiksi kouluterveydenhuollossa. Jos akne on vaikeaa, on parasta kääntyä ajoissa ihotautilääkärin puoleen.

Milloin lääkäriin?

Lasten ja nuorten iho-ongelmat ovat usein melko lieväoireisia, ja osaan vaivoista on saatavissa apteekista lääkkeitä ilman reseptiäkin. Aina ei siis tarvita lääkärissäkäyntiä. Mikäli ihomuutosten syy on kuitenkin epäselvä tai ne pitkittyvät, on lääkärissäkäynti usein paikallaan. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi seuraavat:

• Märkärupi leviää voidehoidosta huolimatta.
• Punkinpurema-alueelle ilmaantuu laajeneva ihottuma tai lapselle kehittyy kuumetta.
• Herää epäily peräaukon streptokokki-infektiosta tai syyhystä.
• Kynsivallissa on voimakas tulehdus.
• Jalkapohjissa tai muualla iholla on hankalia syyliä.
• Merkittävä akne