Jokaiselle ikääntyneelle tulee tehdä jalkaterveyden arvio terveydenhuoltohenkilöstön toimesta vähintään kerran vuodessa. Jos jaloissa havaitaan vaivoja, ikääntynyt henkilö ohjataan jalkojenhoitajan tai jalkaterapeutin vastaanotolle (ks. Jalkaterapeutti: asiantuntemus ja työskentely, Rekisteröity jalkojenhoitaja: asiantuntemus ja työskentely).
Säännöllinen jalkaterveyden arviointi on tärkeää, koska ikääntyneen jalkaterveydessä voi tapahtua nopeastikin muutoksia. Vähintään kerran vuodessa tehty arviointi mahdollistaa asianmukaisen jalkojenhoidon tai jalkaterapian aloittamisen ja jo todettujen jalkavaivojen paranemisen seurannan.
Arvioinnit tehdään koko asiakas- tai potilasryhmälle vuosittain riippumatta organisaatiosta. Esimerkiksi palveluasumisen piiriin tulevan henkilöt jalkaterveys voitaisiin tarkastaa osana hoitosuunnitelman tekemistä ja samalla sopia, miten jalkojenhoito tai jalkaterapia kyseisen henkilön kohdalla järjestetään (ks. Jalkaterveys ja pitkäaikaissairaudet, täydentävää tietoa Ikääntyneen jalkaterveyden arviointi ja ohjausa).
Ikääntynyt henkilö itse ei välttämättä osaa arvioida tai tunnista jalkaterveydentilaansa; yleensä tila arvioidaan todellista paremmaksi. Arvioinnista on hyvä tehdä rutiinikäytäntö, jolloin sen toteuttamiseen ei mene kovinkaan kauaa aikaa. Jalkaterveys arvioidaan esimerkiksi jokaiselta kotihoidon asiakkaalta, ei vain diabeetikoilta.
Arvioinnin sisältö ja toteutus
Jalkaterveyden arvioinnissa selvitetään ihon ja kynsien terveys, jalkaterien ja varpaiden rakenteelliset muutokset, jalkakivut, toimintakyky ja liikkumistottumukset, sekä selvitetään jalkojen omahoitokyky ja -tottumukset mukaan lukien sisä- ja ulkokenkien ominaisuudet.
Alaraajojen toiminnot
Ikääntyneiden jalkaterveydentilaa arvioitaessa tulee arvioida myös alaraajojen toimintoja. Nopeita testejä ovat seuraavat: pyydetään ikääntynyttä seisomaan yhdellä jalalla minuutin ajan, nousemaan tuolista ylös ja istuutumaan (käsinojallinen tuoli: käyttääkö henkilö käsinojia apuna, käsinojaton tuoli: tukeutuuko henkilö käsillä reisiin, molemmat ilmentävät heikentynyttä alaraajojen ojentajalihasten voimaa). Lisäksi kysytään, pystyykö kävelemään portaita ylös ja alas.
Jos alaraajojen ja jalkaterien toiminnoissa ilmenee päivittäistä elämää rajoittavia tekijöitä, ohjataan potilas fysio- tai jalkaterapiaan, missä suunnitellaan tarkoituksenmukainen toiminnallisen harjoittelun ohjelma (ks. Jalkaterapeutti: asiantuntemus ja työskentely, Fysioterapeutit: asiantuntemus ja työskentely).
Omahoidon sujuminen
Arvioinnin yhteydessä on selvitettävä kyky huolehtia omista jaloistaan. Monet ikääntyneistä haluavat hoitaa itse jalkojaan, mutta kaikki eivät pysty siihen itsenäisesti. Syitä ovat vaikeudet kurottautua jalkoihin nivelten jäykkyyden, ylipainon tai tasapainovaikeuksien takia. Myös heikentynyt näkö tai vähentynyt käsien lihasvoima ovat esimerkiksi varpaankynsien leikkaamisen esteitä (ks. täydentävää tietoa 10.30b).
Myös muistisairaudet vaikuttavat kykyyn huolehtia omista jaloista.
Yksi keino arvioida omahoitokykyä on seurata, pystyykö henkilö riisumaan kengät ja sukat vaivattomasti tai kysyä, pystyykö ikääntynyt henkilö leikkaamaan itse varpaan kyntensä tai pyytää häntä vastaanotolla näyttämään, miten arvioi päkiän alueen ihoa. Näillä varsin yksinkertaisilla testeillä voidaan arvioida, onko ikääntyneen nivelissä jalkojen omahoitoon vaadittava liikelaajuus ja käsissä riittävä motoriikka.
Ohjaus
Omahoito
Varsin usein läheiset (puoliso, lapset) hoitavat ikääntyneen henkilön jalkoja. Jalkojen omahoidon esteenä on usein tiedon puute siitä, miten jalkoja hoidetaan. Läheisten tulisi saada ohjausta jalkojen hoidon toteuttamiseen (ks. täydentävää tietoa).
Kenkävalinnat
Sopimattomien kenkien käyttö on yleistä ja yhteydessä erilaisiin jalkavaivoihin (ks. Kenkäkulttuurin vaikutus jalkaterveyteen). On tärkeää ohjata ikääntyneitä henkilöitä hankkimaan jalkaterveyttä edistäviä kenkiä. Muutos voi vaatia pitkän ajan, koska ikääntyneet ovat usein varsin tottuneita tietyn tyyppisten kenkien käyttöön.
Terveysalan ammattilaisten tulee tietää, millainen on ikääntyneiden turvallista liikkumista ja jalkaterveyttä edistävä kenkä ja perustellen ohjata ikääntyneitä muuttamaan kenkätottumuksiaan (ks. Ikääntyneen jalkaterveyttä ja turvallista liikkumista tukevat kengät). Jo pelkästään kenkien vaihto jalkaterveyttä tukeviin voi edistää jalkaterveyttä niin paljon, että vaivat poistuvat ja liikkumisesta tulee miellyttävää.
Kenkien hankinnassa tulisi ohjata myös ikääntyneen läheisiä. Varsin usein taloudelliset näkökulmat vaikuttavat kenkien hankintaan. Tämän takia, ikääntyneille ja heidän läheisilleen tulee perustellusti selvittää, millaiset ominaisuudet kengissä ennaltaehkäisevät kaatumisia ja edistävät siten turvallista liikkumista (kuva Tasapainoa tukevan kengän ominaisuudet).
