Elimistön vastustuskyky on usein heikentynyt tulehduksellisissa reumasairauksissa (nivelreuma ja systeemiset sidekudossairaudet) perussairauden vuoksi (taulukko Reumasairauksiin kuuluvat tuki- ja liikuntaelimistön toiminn). Kaikenlaisten tulehdusten – myös suun ja hampaiden tulehdusten – on epäilty vaikuttavan haitallisesti tulehduksellisten reumasairauksien kulkuun. Tulehdukset voivat ylläpitää reuman aktiivisuutta tai aktivoida sairauden uudelleen.
| 1 | Tulehdukselliset reumasairaudet | Nivelreuma |
|---|---|---|
| Systeemiset sidekudossairaudet (esim. Sjögrenin oireyhtymä, SLE eli systeeminen lupus ja systeeminen skleroosi) | ||
| Kideartriitti eli kihti | ||
| Spondylartropatiat (esim. selkärankareuma, nivelpsoriaasi ja reaktiivinen artriitti) | ||
| 2 | Degeneratiiviset eli ei-tulehdukselliset reumasairaudet | Nivelrikko |
| Selän ongelmat (selän rappeumasairaudet, välilevytyrä eli iskias) | ||
| Osteoporoosi | ||
| 3 | Pehmytkudoksen reumasairaudet | Fibromyalgia |
Suun tulehdukset reumasairauksissa
Reumaa sairastavilla suun mahdollisen kuivumisen takia mutans-streptokokki-, laktobasilli- ja hiivasienimäärät kasvavat, mikä altistaa hampaiden reikiintymiselle (ks. Reikiintyminen (karies), hampaan juurenpään tulehdukset) ja suun sienitulehduksille (ks. Suun sienitulehdukset). Heillä on suurentunut riski saada myös hampaiden kiinnityskudosten sairauksia (ks. Hampaan kiinnityskudostulehdus (parodontiitti)).
Limakalvomuutokset ja reuma
Tulehduksellisiin reumasairauksiin (SLE, nivelpsoriaasi ja skleroderma) liittyy usein limakalvomuutoksia. SLE:ssä nähdään usein posken limakalvolla pyöreähkö punainen alue, josta lähtee säteittäisiä valkoisia juosteita. Nämä muutokset ovat yleensä herkkiä ärsykkeille, mutta muuten oireettomia. Sklerodermalle tyypillisiä oireita ovat suun ja ympäristön kudosten kireys, huulten kapeneminen, kielijänteen lyheneminen ja suun avausliikkeen pieneneminen. Nivelreuman yhteydessä voi suun limakalvoilla esiintyä valkoisia, lichen-tyyppisiä juosteita (kuva Suun limakalvon lichenoidimuutoksia).
Leukanivelmuutokset reumasairauksissa
Leukanivelten oireet (ks. Purentaelimen oireet ja sairaudet) ovat yleisiä nivelreumassa ja muissa tulehduksellisissa reumasairauksissa. Eniten leukaniveloireita ja todettavia leukanivelmuutoksia on aikuisilla spondylartropatiaa sairastavilla. Oireina ovat yleensä leuan liikearkuus ja liikelaajuuksien väheneminen, leukanivelten aamujäykkyys ja rahina sekä nivelten painoarkuus. Puremalihakset (ks. Leukaluut ja purentaelimistö) kipeytyvät ja niiden purentavoima voi vähetä.
Toiminnanhäiriö kuormittaa leukanivelien lisäksi hampaita. Tämä voi aiheuttaa niihin murtumia, tulehduksia ja hammas voi mennä kuolioon purentarasituksesta. Myös hampaiden kiinnityskudokset voivat kärsiä rasituksesta.
Lasten reuma ja leukanivelvaivat
Lasten reumassa leukanivelten tutkiminen on erityisen tärkeää, koska leukanivelten tulehtuminen on yleistä ja leukanivel voi joskus olla ensimmäisenä sairastuva nivel.
Leukanivelen tulehtuminen saattaa kasvuikäisellä lapsella tai nuorella johtaa leuan kasvuhäiriöihin. Jos tulehdus on vain toisessa nivelessä, suuta avatessa alaleuka kiertyy sairaalle puolelle (kuva Reuma ja kasvojen symmetria). Suun avausliike voi pienetä, ja aamujäykkyyttä saattaa esiintyä leuassa. Joskus – etenkin vanhemmilla lapsilla – esiintyy myös liikekipua ja leposärkyä. Leukaniveltulehdus aiheuttaa kuitenkin harvoin oireita lapsille. Siksi onkin tärkeää, että leukojen kasvua ja kehitystä seurataan suun terveydenhuollon käynneillä (ks. Suun hoito reumasairauksissa).
Jos leukanivelen nivelrusto tuhoutuu, leuan kasvu voi hidastua tai pysähtyä kokonaan. Jos leuan kasvu pysähtyy vain toisella puolella, kasvot muuttuvat epäsymmetrisiksi. Alaleuan kasvun muutokset heijastuvat usein myös yläleukaan. Muutokset johtavat edelleen purennan muutoksiin.
Reumalääkkeet ja suun terveys
Lääkehoidon tavoitteena on niveloireiden väheneminen tai häviäminen ja toimintakyvyn palautuminen tai säilyminen. Peruslääkkeenä käytetään ensisijaisesti metotreksaattia yksinään tai yhdistettynä sulfasalatsiiniin tai oksiklorokiiniin. Solusalpaajana voidaan metotreksaatin sijasta tai joskus sen lisänä käyttää leflunomidia, syklosporiinia ja atsatiopriinia. Parhaat hoitotulokset saadaan käyttämällä useita peruslääkkeitä samanaikaisesti. Yleisimmin käytetty lääkeyhdistelmä on metotreksaatti + sulfasalatsiini + hydroksiklorokiini. Hoitoon lisätään usein kortisoni, joka oireiden lievittämisen lisäksi hidastaa taudin kulkua. Vaikeissa systeemisissä sidekudossairauksissa voidaan käyttää syklofosfamidia.
Reuman hoidossa käytettävillä lääkkeillä voi olla paljon erilaisia suuvaikutuksia (taulukko Lääkkeiden vaikutukset suun terveyteen). Esimerkiksi ensisijaisena lääkkeenä käytettävä metotreksaatti voi aiheuttaa sienitulehduksen suussa (ks. Suun sienitulehdukset) ja ärsyttää suun limakalvoja, mikä voi johtaa likenoidi-tyyppisiin muutoksiin (kuva Punajäkälän aiheuttama suun limakalvomuutos) ja haavaumiin limakalvoilla.
Jos tavanomainen lääkehoito ei auta reumaoireisiin, voidaan oireiden helpottamiseksi kokeilla niin sanottuja biologisia lääkkeitä. Niistä käytössä ovat tuumorinekroositekijän estäjät, TNF-alfa-salpaajat (kuten etanersepti, adalimumabi, golimumabi, sertolitsumabipegoli ja infliksimabi) tai biologiset lääkkeet, jotka kohdentuvat sytokiinien IL-1, IL-6 tai immuunijärjestelmän B- tai T-solujen toimintaan (kuten rituksimabi, abatasepti, anakinra ja tosilitsumabi). Biologisen hoidon haittavaikutuksena krooniset tulehdukset suussa, esimerkiksi oireettomat juurenpään tulehdukset, saattavat aktivoitua lisääntyneen tulehdusalttiuden takia.
Reuma ja kasvojen symmetria. Reumaa sairastavalla lapsella tai nuorella leukanivelen tulehtuminen saattaa johtaa leuan kasvuhäiriöihin. Jos tulehdus on toispuolinen, alaleuka kiertyy sairaalle puolelle suuta avatessa. Tämä epäsymmetria havaitaan oheisessa kuvassa. Kuva: Olli Rönning.
Aiheeseen liittyvä ohje, ks. Nivelreuma ja suun terveys Nivelreuma ja suun terveys.
