Kirjoitus on alun perin julkaistu sivustolla Vastalääke.fi 17.02.2023. Sivuston julkaisutoiminnasta vastasi toimituskunta, johon kuului journalismin ammattilaisia sekä Vastalääke-yhdistyksen jäseniä, eli lääke- ja terveystieteiden opiskelijoita ja alalle jo valmistuneita. Kirjoitusten tarkoitus oli selvittää erilaisten terveysväittämien todenperäisyyttä väite kerrallaan. Sivustoa ei enää ylläpidetä, joten Terveyskirjasto halusi tuoda vielä lisänäkyvyyttä näille hyvin kirjoiteluille artikkeleille. Kirjoitusta ei ole päivitetty julkaisupäivämäärän jälkeen.

Apteekin vitamiinihyllyllä tai ruokakaupan lisäravinneosastolla on helppo hämmentyä, sillä D-vitamiinivalmisteiden valikoima on laaja. Kannattaisiko varalta valita vahvin valmiste tai jättää vitamiinilisät täysin ottamatta? Tutkimustiedon pohjalta vastaus molempiin on: ei.

Jokainen suomalainen on varmasti kuullut seuraavan ohjeen: kaikkien vauvasta vaariin pitäisi syödä D-vitamiinilisää, ainakin talvella. Apteekit pursuilevat erilaisia valmisteita, joiden pitoisuudet sekä hinnat vaihtelevat suuresti.

Mutta mitä tiede oikeasti kertoo meille D-vitamiinista? Tarvitsevatko sitä kaikki ja onko enempi parempi? Millainen pakkaus kannattaisi valita?

Miksi tarvitsemme D-vitamiinia?

D-vitamiinilla on tärkeä rooli kalsiumpitoisuuden säätelyssä luustossa, munuaisissa ja suolistossa.

D-vitamiinia tarvitaan ravinnosta saadun kalsiumin siirtymiseen suolesta verenkiertoon. D-vitamiinin puute voi siten johtaa hypokalsemiaan eli veren kalsiumpitoisuuden liialliseen laskuun. On siis totta, että sitä tarvitaan päivittäin.

D-vitamiinia on luontaisesti tietyissä ruoka-aineissa kuten eräissä kaloissa ja metsäsienissä, mutta näiden käyttö ei yleensä ole runsasta ja päivittäistä. D-vitamiinia lisätään joihinkin margariineihin, maitotuotteisiin ja kasvipohjaisiin juomiin. D-vitamiinia on kuitenkin vaikea saada ravinnosta riittävästi.

Liian alhaisia D-vitamiinipitoisuuksia on löydetty suomalaisia tutkittaessa kaikista ikäryhmistä Itkonen ST, Erkkola M ja Lamberg-Allardt C.. Esimerkiksi suomalaisten D-vitamiinin saantia väestötasolla selvittäneessä FinRavinto 2017 -tutkimuksessa tutkituista naisista kolmasosa sai ruokavaliosta liian vähän D-vitamiinia.

Lokakuusta maaliskuuhun elimistömme ei kykene vähäisen valon määrän vuoksi valmistamaan riittävästi D-vitamiinia.

D-vitamiinia saadaan kuitenkin myös auringonvalosta. Sitä valmistuu iholla auringon ultraviolettisäteiden (UVB) läpäistessä sen päällimmäisen kerroksen. Ihossa muodostuu esi-D-vitamiinia, josta valmistuu D3-vitamiinia ja tämä siirtyy verenkierron kautta elimistön käyttöön. Toisin kuin usein luullaan, aurinkosuojavoiteen käyttö ei vaikuta heikentävästi ihon D-vitamiinin tuotantoon Giustina A, Adler RA, Binkley N et al., Passeron T, Bouillon R, Callender V et al..

Elimistön D-vitamiinitasot alkavat laskemaan auringon UV-säteilyn vähentyessä eli syksyllä, mikäli D-vitamiinia ei saada riittävästi ravinnosta tai purkista.

Lokakuusta maaliskuuhun elimistömme ei kykene vähäisen valon määrän vuoksi valmistamaan riittävästi D-vitamiinia. Koska myös ravinnosta saatava D-vitamiini jää yleensä riittämättömäksi, Suomessa kaikki imeväisestä vanhukseen tarvitsevat talvella D-vitamiinilisää. Itkonen ST, Erkkola M ja Lamberg-Allardt C.

Tämän lisäksi lapsille aina vauvasta 17-vuotiaaksi saakka sekä yli 75-vuotiaille D-vitamiinilisää suositellaan otettavaksi vuoden ympäri Itkonen ST, Erkkola M ja Lamberg-Allardt C.. Aikuisille 18–75-vuotiaille D-vitamiinilisän ympärivuotista käyttöä suositellaan, jos D-vitamiinia sisältävien elintarvikkeiden käyttö ei ole päivittäistä, ulkona oleskelu on vähäistä tai ulkona käytetty vaatetus kesälläkin on peittävää.

Paljonko D-vitamiinilisää sitten tarvitaan?

D-vitamiinin vähimmäissaantirajaksi on määritetty 2,5 mikrogrammaa (µg) vuorokaudessa, joka vastaa noin kahden leivän voitelua D-vitamiinilla rikastetulla margariinilla Itkonen ST, Erkkola M ja Lamberg-Allardt C..

Vähimmäissaantiraja ei kuitenkaan ole sama asia kuin riittävä päivittäinen annos, vaan se määrä D-vitamiinia, joka vähintään pitäisi saada, jotta puutostilaa ei muodostu.

Tiedon omasta D-vitamiinitasosta tarjoaa veren 25(OH)D-arvon mittaus laboratoriokokein ja sen mittaamiseen myydään myös kotitestejä. Huslabin mukaan veren D-25-tason pitäisi olla vähintään 50 nanomoolia litrassa (nmol/l), ja tasoa 75 nmol/l tai yli pidetään suositeltavana.

Kattavien D-vitamiinimyrkytystä ja myrkytyksen oireita tarkastelevien tutkimusten toteuttaminen ihmisillä ei ole eettisesti mahdollista.

Yleisesti ottaen kuitenkin D-vitamiinilisää suositellaan käytettäväksi vähimmäissaantirajaa enemmän, 18–60-vuotiaan normaalikokoisen henkilön tapauksessa ainakin 10 mikrogrammaa päivittäin.

Suositukset on kuitenkin annettu väestötasolle, eikä niitä voi käyttää arvioitaessa yksittäisen henkilön riittävää vitamiinin saantia Itkonen ST, Erkkola M ja Lamberg-Allardt C..

Suositukset kattavat suun kautta saadun D-vitamiinin kokonaissaannin, eli saannin niin ruoasta, D-vitamiinilla täydennetyistä elintarvikkeista kuin vitamiinilisästäkin saatuna. Jos käytössä on monivitamiinilisä, myös sen sisältämä D-vitamiini lasketaan kokonaissaantiin.

Voiko D-vitamiinia syödä liikaa?

Rasvaliukoisena vitamiinina ylimääräinen D-vitamiini ei poistu virtsanerityksen mukana kuten vesiliukoiset vitamiinit. Siksi yliannostus on periaatteessa mahdollinen.

Mikä sitten on suun kautta nautitun päivittäisen D-vitamiiniannoksen turvallinen yläraja? Tähän vaikuttavat yksilölliset tekijät, kuten ikä, terveydentila, ihonväri ja se, onko kyseessä puutostilan korjaaminen vai veren D-vitamiinipitoisuuden ylläpito.

Turvallisen saannin yläraja on määritetty tutkimuksissa ilmenneen hyperkalsemian eli veren kalsiumpitoisuuden liiallisen nousun alkamisen ja siihen liittyvän myrkyllisyyden kautta. Pikkulapsilla turvallisen ylärajan ylityttyä on havaittu hyperkalsemian lisäksi myös kasvun heikkenemistä.

D-vitamiinimyrkytykseen johtaneet annokset olivat olleet noin 1250–15000 mikrogrammaa vuorokaudessa.

Erään katsausartikkelin mukaan tyypilliset yliannostuksen oireet ovat apatia, oksentelu, vatsakipu, runsas vitsaneristys, jatkuva jano sekä elimistön kuivuminen [Marcinowska-Suchowierska E, Kupisz-Urbańska M, .. Toinen katsaus mainitsee oireena muun muassa ruokahalun heikkenemisen Galior K, Grebe S, Singh R..

Kattavien D-vitamiinimyrkytystä ja myrkytyksen oireita tarkastelevien tutkimusten toteuttaminen ihmisillä ei ole eettisesti mahdollista, ja siksi myrkytystapauksista saatu tieto perustuu raportteihin, joiden pohjatiedot voivat olla puutteelliset Giustina A, Adler RA, Binkley N et al..

Tämänhetkisen tiedon perusteella turvallisen saannin ylärajaksi yli 12-vuotiaille on ilmoitettu 100 µg vuorokaudessa, 1–11-vuotiaille 50 µg vuorokaudessa ja vauvoille 25–35 µg vuorokaudessa Itkonen ST, Erkkola M ja Lamberg-Allardt C..

FinRavinto 2017 -tutkimukseen osallistuneista naisista 1,3 prosentilla ja miehistä 0,9 prosentilla turvallisen saannin raja, 100 mikrogrammaa, ylittyi.

Erään tapauskertomuksia tarkastelevan katsauksen mukaan D-vitamiinimyrkytykseen johtaneet annokset olivat olleet noin 1250–15000 mikrogrammaa vuorokaudessa Galior K, Grebe S, Singh R.. Nämä ovat huomattavasti suurempia annoksia kuin mitä normaalit apteekissa myytävät tabletit sisältävät.

Aurinko tai ruoka ei johda yliannostukseen – kohtuus silti paras ohje

D-vitamiinin yliannostus on siis käytännössä aina seurausta toistuvista suurista D-vitamiiniannoksista ravintolisän tai injektion muodossa [Marcinowska-Suchowierska E, Kupisz-Urbańska M, ., Galior K, Grebe S, Singh R.. Yliannostusta ei siis onneksi tarvitse pelätä, vaikka innostuisi syömään kerralla korillisen metsäsieniä.

Myöskin Auringon valossa oleskelu nostaa veren D-vitamiinipitoisuutta vain tiettyyn rajaan saakka. Auringossa oleilu ei siksi voi aiheuttaa yliannostusta kuten suun kautta tai injektiona otetut valmisteet.

Oma D-vitamiininsaanti kannattaa siis turvata, mutta kuitenkin kohtuus huomioiden.

Mitä tulee eri valmisteiden vertailuun, useimmille aikuisille riittää myös talvikaudella pienikin 10 µg lisä.

D-vitamiinin saantisuositus ja turvallisen saannin yläraja perustuen Ruokaviraston suositukseen
Ikä Saantisuositus vuorokaudessa Turvallisen saannin yläraja vuorokaudessa
0-1 v. Täysimetetty/korviketta alle 500 ml/vrk: 10 µg
Korviketta 500 ml-800 ml/vrk: 6 µg
Korviketta 800 ml: 2 µg 		0-6 kk: 25 µg
6-12 kk: 35 µg
1-11 v. 10 µg 50 µg
12–75 v 10 µg 100 µg
yli 75 v 20 µg 100 µg

Ruokaviraston asettamat D-vitamiinin saantisuositukset perustuvat Valtion ravitsemusneuvottelukunnan vuonna 2014 julkaisemiin suosituksiin. D-vitamiinin saannin turvalliset ylärajat 0–12 kk ikäisillä perustuvat Euroopan elintarvikeviraston (EFSA) vuonna 2018 julkaisemaan arviointiin ja yli 1-vuotiailla vuonna 2012 julkaistuihin Pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin. Uudet Pohjoismaiset ravitsemussuositukset julkaistaan kesäkuussa 2023 ja niiden valmistumisen etenemistä voi seurata Norjan terveysviranomaisten verkkosivuilla.

Kirjoittaja:

Erja Janhonen, biokemisti

Artikkelin sisällön oikeellisuuden on tarkastanut ravitsemustieteen yliopistonlehtori Sari Hantunen.

Kirjallisuutta

  1. Itkonen ST, Erkkola M ja Lamberg-Allardt C. D-vitamiinitilanne Suomessa ja saantisuositukset. Suomen lääkärilehti. 2019;74(38): 2081–2086.
  2. Giustina A, Adler RA, Binkley N et al. Consensus statement from 2ndInternational Conference on Controversies in Vitamin D. Rev Endocr Metab Disord. 2020 Mar;21(1):89–116.
  3. Passeron T, Bouillon R, Callender V et al. Sunscreen photoprotection and vitamin D status. Br J Dermatol. 2019 Nov;181(5):916-931
  4. [Marcinowska-Suchowierska E, Kupisz-Urbańska M, Łukaszkiewicz J et al. Vitamin D Toxicity–A Clinical Perspective. Frontiers in Endocrinology. 2018:(9): 664–2392.
  5. Galior K, Grebe S, Singh R. Development of Vitamin D Toxicity from Overcorrection of Vitamin D Deficiency: A Review of Case Reports. Nutrients. 2018 Jul 24;10(8):953.