PCB:t ovat malliesimerkki kemikaaliryhmästä, jonka edulliset ominaisuudet olivat liian hyviä ollakseen totta, eivätkä ne olleetkaan. Samat ominaisuudet, pysyvyys, lämmönkestävyys, palamattomuus, ja mikrobiologinen kestävyys ovat osoittautuneet rasitteeksi. Paremmin tutkittuina ja paremmin puhdistettuina ne olisivat saattaneet hyvin säilyttää paikkansa määrätarkoituksissa pysyvästikin.
Vuonna 1999 belgialaiset kanat alkoivat kuolla ja tuottaa poikasia huonosti. Oirekuvan perusteella niistä määritettiin dioksiinit ja niitä todettiinkin suuria määriä sekä kanoissa että rehussa. Vähän myöhemmin määritettiin PCB-yhdisteet, ja niitä oli itse asiassa paljon enemmän kuin dioksiineja. Tästä alkoi yksi vuosituhannen vaihteen suurista ruokaskandaaleista Euroopassa.
Kävi ilmi, että joku oli tyhjentänyt muuntajasta peräisin olevan jäteöljyn ravintolan friteerausöljyjen keräystankkiin. Ravintoloista nimittäin kerättiin käytettyjä öljyjä ja rasvoja kierrätykseen rehutehtaille. Jäteöljyn mukana rehutehtaalle tuli kymmenien kilojen annos PCB-öljyjä ja niiden epäpuhtautena olevia dioksiineja. Varmoja terveysvaikutuksia ihmisille tästä onnettomuudesta ei ole voitu osoittaa, eikä niiden todennäköisyys ole suuri, koska tapaus paljastui riittävän nopeasti.
Itse asiassa paljon vakavampi PCB-onnettomuus sattui Fukuokassa, Japanissa vuonna 1968. Vuotavasta lämmönvaihtimesta valui riisiöljyn sekaan PCB-öljyä, ja ainakin 1 200 henkilöä sai myrkytysoireita. Syndrooma tunnetaan Yusho-tautina. Vuonna 1979 sattui Taiwanilla hyvin samanlainen Yu-Cheng -tapaus samasta syystä.
Mitä PCB:t ovat?
Polyklooratut bifenyylit eli PCB:t ovat öljymäisiä hyvin pysyviä kemikaaleja, joita niiden pysyvyyden ja syttymättömyyden vuoksi käytettiin 1930-luvulta alkaen useiden johdoksien seoksina erilaisissa teknisissä käytöissä, kuten sähkölaitteissa jäähdytysnesteinä, muovien pehmentiminä, pumppuöljyinä, lämmönvaihtimien öljyinä, palonestoaineina jne. Teoriassa on 209 eri PCB-yhdistettä, ja kaikki tekniset valmisteet ovat sisältäneet kymmeniä eri johdoksia. Ne näyttivät teknisesti ihanteellisilta aineilta, koska ne olivat kestäviä ja syttymättömiä. Niitä käytettiin 1930-luvulta 1970-luvulle yhteensä yli miljoona tonnia. Pysyvyys oli kuitenkin toisaalta niiden kirous, ja vesieliöihin kertymisen takia niiden käytöstä luovuttiin 1970- ja 1980-luvuilla eri maissa.
Vaikutukset
Hyvin suurten annosten vaikutuksista on saatu eniten tietoa Yusho- ja Yu-Cheng -katastrofeista. Dramaattisimmat vaikutukset kohdistuivat syntymättömiin lapsiin. Myrkytyksestä seurasi keskenmenoja, lasten pienentynyt syntymäpaino, tumma ihonväri ja muita ihomuutoksia, hampaiden kehittyminen jo ennen syntymää, ja erilaisia hammas- ja ienmuutoksia. Lisäksi oli erilaisia hermoston kehityshäiriöitä ja yleistä kehityksen hidastumista. Koska kyseessä on monimutkainen kemikaaliseos, ei ole täysin varmaa, mikä osuus on PCB-aineilla, ja kuinka suuria syyllisiä ovat paljon myrkyllisemmät mutta pienempinä pitoisuuksina esiintyneet dibentsofuraanit ja dioksiinit. PCB-yhdisteiden pitoisuudet olivat näissä myrkytystapauksissa suurimmillaan noin 100 000-kertaiset verrattuna normaaliväestön pitoisuuksiin.
Supermyrkkyjä PCB-yhdisteet eivät ole. Niiden myrkyllisyys on itse asiassa vähäinen lukuun ottamatta muutamia ns. dioksiininkaltaisia PCB-yhdisteitä, joiden myrkyllisyys muistuttaa dioksiinien myrkyllisyyttä. Dioksiininkaltaisia yhdisteitä on kuitenkin PCB-seoksissa hyvin vähän. On silti mahdollista ja viimeaikaisten arvioiden mukaan jopa todennäköistä, että kaikki tai lähes kaikki PCB-seosten myrkkyvaikutukset olisivatkin dioksiinin kaltaisten epäpuhtauksien aiheuttamia, pääasiassa PCDF-yhdisteiden.
Yksi mahdollinen ei-dioksiininkaltaisten aineiden vaikutus on kilpirauhashormonin tasapainon häiriintyminen. Jotkin PCB-yhdisteiden aineenvaihduntatuotteet muistuttavat kilpirauhashormonia ja kilpailevat sen kantajamolekyylistä aiheuttaen rotissa suhteellisen hormoninpuutteen. Onko tällä merkitystä myös ihmisen aivojen kehittymiselle, jää nähtäväksi tulevissa tutkimuksissa.
Kestävyys ympäristössä
PCB-yhdisteiden suurin ongelma onnettomuuksien lisäksi on niiden suuri kestävyys ympäristössä ja niiden biokertyvyys (ks. Mitä tarkoitetaan likaisella tusinalla?). Ne ovat rasvaliukoisia ja huonosti vesiliukoisia, joten ne kertyvät luonnossa eliöiden rasvoihin, ja tästä ovat seurauksena suuret pitoisuudet ravintopyramidin yläpäässä.
Itämeri on esimerkki ympäristöstä, joka on PCB-yhdisteiden saastuttama. Kun aineiden käyttö on loppunut, pitoisuudet ovat hitaasti pienenemässä varsinkin eliökunnassa, 1970-luvulta lähtien pitoisuudet ovat pienentyneet ehkä viidennekseen. Toisaalta merenpohjassa aineita on suuria määriä, eivätkä nämä hyvin pysyvät aineet todennäköisesti tule häviämään sieltä vuosisatoihin, ehkä jopa vuosituhansiin. Siten ne pysyvät jonkinasteisina ympäristöongelmina, vaikka terveysongelmista ollaan pääsemässä eroon.
