Hormonihäiriköistä eli kemikaaleista, jotka häiritsevät hormonien tasapainoa, on toistaiseksi enemmän hypoteeseja kuin varmaa tietoa. Häly näyttää liioitellulta, mutta muutamat vaikutukset on näytetty hyvin toteen.
Median mielikuvitusta on kiihottanut ja suomalaisten kansallistunnetta kohottanut tieto siitä, että suomalaismiesten spermassa on enemmän siittiöitä kuin tanskalaisten. Lisäksi suomalaisilla on vähemmän poikien sukupuolielinten kehityshäiriöitä ja nuorten miesten kivessyöpää. Syyksi on arveltu ympäristön kemikaaleja, jotka toimisivat hormonihäirikköinä eli joko muistuttaisivat itse sukupuolihormoneita tai vaikuttamalla hormonien aineenvaihduntaan horjuttaisivat mieshormonien tuotannon tasapainoa. Toiset aineet saattaisivat lisätä naishormoneiden määrää miesten elimistössä. Tätä ilmiötä on tutkinut varsinkin tanskalaisen lastentautiopin professorin Nils-Erik Skaggebaekin johdolla toiminut ryhmä. Työhypoteesina on, että Suomi on puhtaampi maa kuin Tanska.
DDT ja linnut
Ajatus on kuitenkin vanhempi. Rachel Carson julkaisi menestysteoksensa Silent spring (suom. Äänetön kevät) vuonna 1962. Keskeinen väite oli, että hyönteismyrkkyjen runsas käyttö sekoitti lintujen lisääntymiskoneiston niin, että pian ei enää kuultaisi lintujen laulua aamuisin metsissä. Kun Rachel Carson julkaisi kirjansa, ei vielä ymmärretty paljoakaan siitä, kuinka kemikaalit voisivat vaikuttaa lisääntymiseen. Lisääntymistoksikologiana tunnettu ala ei vielä ollut kehittynyt. Sen tutkimusta vauhditti vasta 1960-luvulla talidomidikatastrofi, jossa rauhoittavan lääkkeen aiheuttamia raajojen epämuodostumia todettiin noin 10 000 lapsella.
Carson kuvaa lintujen steriliteettiä, kun punarintarastaat saattoivat kyllä pesiä ja muniakin, mutta munat eivät kuoriutuneet. Ongelmia oli sellaisilla alueilla, joissa oli ruiskutettu DDT:tä ja muita hyönteismyrkkyjä, esim. torjuttu jalavan sienitautia levittäviä kuoriaisia. Samanlainen ilmiö on myöhemmin todettu useilla Itämeren kalaa syövillä linnuilla, merikotka mukaan lukien. Ne saavat kemikaaleja pitkin ravintopyramidia, kuten on kuvattu artikkelissa Mitä tarkoitetaan likaisella tusinalla?.
Selkein DDT:n vaikutus näyttäisi liittyvän sen aineenvaihduntatuotteen DDE:n antiandrogeeniseen eli miessukuhormonia testosteronia vastustavaan vaikutukseen. Tämä vaikutus on varsin hyvin osoitettu, sen sijaan estrogeeniset eli naissukuhormonin kaltaiset vaikutukset ovat epäselvempiä.
Kilpirauhanen
Hormonitoimintoja häiritsevät tekijät ovat paljon laajempi kysymys kuin nais- ja miessukupuolihormonien tasapaino. Itse asiassa kaikkein parhaiten tunnettuja ulkopuolisten kemikaalien aiheuttamia häiriöitä on kuvattu kilpirauhashormonista eli tyroksiinista. Hyvin monet eri aineet voivat muuttaa tyroksiinin synteesiä tai aineenvaihduntaa. Merkittävä osa näistä on kasveissa esiintyviä luonnonaineita, erityisesti ristikukkaisten glukosinolaatit (mm. parsakaalissa, ruusukaalissa, kukkakaalissa, sinapissa, lantussa), mutta muissakin kasveissa voi olla eri tavoin kilpirauhasen toimintaan vaikuttavia aineita (soijassa, sipuleissa, valkosipulissa, jne). Myös monet synteettiset kemikaalit kuten eräät torjunta-aineet ja homeentorjunta-aineet, sekä dioksiinit ja polybromatut palonestoaineet voivat vaikuttaa tyroksiinin aineenvaihduntaan eri vaiheissa.
Kilpirauhashormoni on tärkeä aineenvaihdunnan säätelijä. Se on tärkeä myös elimistön kehitykselle. Sen puute häiritsee erityisesti keskushermoston kehitystä, millä taas on tuhoisa vaikutus lapsen selviytymiselle. Tämä näkyy erityisen selvästi sammakkoeläimillä, joilla kilpirauhasta häiritsevät aineet sekoittavat niille tyypillistä metamorfoosia, eli kehitystä nuijapäästä sammakoksi. Jyrsijöillä voidaan todeta eläinkokeissa hermoston kehityshäiriöitä, lievimmässä muodossaan pieniä käyttäytymistesteissä havaittavia muutoksia. Tästä on aiheutunut huoli kemikaalien vaikutuksesta ihmisen kehitykseen.
Määrä tekee myrkyn
Jälleen kerran on kysymys siitä, ovatko ihmisen ympäristöstään ja ravinnostaan saamat hormonitoimintoja häiritsevien kemikaalien annokset sellaisia, että teoriassa mahdollinen vaikutus voisi myös käytännössä toteutua (ks. Mitä tarkoittaa "määrä tekee myrkyn"?). Hormonien kohdalla on otettava huomioon se, että elimistö säätelee tarkasti hormonitoimintoja. Jos esimerkiksi tyroksiinin tai estrogeenin pitoisuus pienenee, aivojen alaosassa ja aivolisäkkeessä olevat säätelyalueet reagoivat tasapainon muutokseen, ja aivolisäkkeestä erittyy enemmän säätelyhormonia. Tällä tavalla elimistö pitää hormonipitoisuuden oikealla tasolla, eivätkä pienet ulkopuoliset hormonimäärät muuta tasapainoa. Vasta kun "säätövara" ylittyy, muuttuu myös hormonin pitoisuus merkittävästi
Carsonin mukaan yhtä puiston puuta kohti saatettiin käyttää 1950-luvulla jopa 1–2 kg DDT:tä. Tämä on jättiläismäinen annos. Huonosti vesiliukoiset hyönteismyrkyt pysyvät lehdissä, kunnes nämä putoavat syksyllä maahan. Seuraavana kesänä kastemadot ja muut lierot käyttävät puunlehdet hyväkseen ja keräävät itseensä suuria määriä hyönteismyrkkyjä. Pitoisuudet saattoivat nousta niin suuriksi, että osa lieroja syövistä linnuista sai niistä tappavan annoksen ja pienemmän annoksen saaneet linnut menettivät kykynsä lisääntyä. Tämä tuo meille tutun ongelman: voimmeko tehdä tällaisesta massiivisesta altistuksesta ihmisen suhteen mitään johtopäätöksiä.
Itämeren alueella lisääntymishäiriöitä on todettu paitsi monilla kalaa syövillä linnuilla, myös hylkeillä. Jälleen johtopäätösten teossa on muistettava, että hylkeet syövät useita kiloja kalaa päivässä, eli niiden altistus on ainakin satakertainen keskimääräiseen ihmiseen verrattuna.
Toisin sanoen ei ole mitään epäilystä siitä, että meillä on ympäristössämme ja ravinnossamme runsaasti erilaisia "hormonihäirikköjä", hormonien toimintaan vaikuttavia tai niiden aineenvaihduntaan vaikuttavia aineita. Me syömme niitä joka päivä normaalissa ruokavaliossamme. Monet niistä ovat luonnonaineita, mutta joukossa on myös monia synteettisiä aineita. Itse asiassa monista synteettisistä aineista on tällä hetkellä enemmän tietoa kuin luonnonaineista. Mutta olipa kyse kummasta ryhmästä hyvänsä, tutkimuksen on selvitettävä, kuinka suuria ovat nykyiset turvamarginaalit saatujen altistusten ja hormonihaittoja aiheuttavien altistusten välillä.
Viime aikoina esillä olleiden aineiden kuten polybromattujen palonestoaineiden, organotinayhdisteiden tai torjunta-ainejäämien turvallisuusmarginaalit näyttäisivät ainakin EU:n tiukasti säätelemässä Euroopassa riittävän suurilta. Dioksiinien osalta on erittäin paljon kalaa käyttävillä riskiryhmillä syytä selvittää tilanne tarkemmin. Dioksiinit mm. vaikuttavat moniin entsyymeihin, jotka syntetisoivat tai pilkkovat sukupuolihormoneita tai tyroksiinia. Jos dioksiinien aiheuttama aineenvaihduntamuutos olisi merkitsevä, jouduttaisiin kysymään myös tupakoinnin vaikutusta samaan asiaan, koska tupakansavun vaikutukset ovat varsin samanlaisia.
Ihmisen ajattelun ristiriitaisuutta kuvaa se, että monia kasvien estrogeenisia eli naissukuhormonien kaltaisia aineita on ruvettu markkinoimaan terveysvalmisteina. Niitä saatetaan mainostaa samassa lehdessä samaan aikaan, kuin vastaavalla tavalla vaikuttavista synteettisistä aineista tehdään hälyuutinen toisella sivulla.
