Suuret ympäristöterveysriskit ovat todella suuria, ja torjuntatyössä kannattaa selkeästi priorisoida, niin ettei resursseja hukata toisarvoiseen, huonosti tuottavaan työhön.
Riskien torjumisen ja ennen muuta toimenpiteiden priorisoinnin kannalta on ensiarvoista tietää, mitkä riskit ovat suuria ja mitkä ovat pieniä. On mahdollista haaskata kaikki käytettävissä olevat resurssit niin, että sillä ei ole terveyteen juurikaan vaikutusta, jos asioiden tärkeysjärjestyksestä ei ole oikeaa käsitystä. Tästä on ollut ajoittain viitteitä mm. EU:n politiikassa, jossa virkamiehillä ja komissiolla on ollut suuri tarve suurten mediakohujen jälkeen osoittaa, että ollaan tekemässä jotakin.
Median paine on ollut merkittävä tekijä mm. ns. hullun lehmän taudin ja Belgian dioksiinikohun yhteydessä. Kummankin todellinen vaikutus terveyteen on ollut varsin vähäinen. Taloudellinen vaikutus on sen sijaan ollut tähtitieteellinen. Samaan aikaan EU on ollut haluton asettamaan tiukempia raja-arvoja ulkoilman pienhiukkasille, joiden arvioidaan tappavan satojatuhansia eurooppalaisia joka vuosi. Suurin ero on kansalaisten ja median paineen puuttuminen tässä tapauksessa.
Kansainväliset arviot
Yhdysvaltain ympäristöviraston EPA:n (Environmental Protection Agency) tieteellinen komitea arvioi vuonna 1992 sikäläiset suurimmat ympäristöstä aiheutuvat terveysriskit. Nämä olivat komitean arvion mukaan ilman massasaasteet (rikin ja typen oksidit, otsoni, häkä ja hiukkaset), myrkylliset ilmansaasteet (esim. bentseeni), radon, sisäilman laatu, juomaveden saastuminen, työaltistus kemikaaleille, torjunta-aineiden levitystyö ja stratosfäärin otsonikato. Ilmastonmuutos luokiteltiin suurena ekologisena riskinä, mutta vuonna 1992 sitä ei vielä pidetty suurena terveysriskinä. Valitettavasti EPA ei ole kuluneina vuosikymmeninä kovin hyvin seurannut tieteellisen komiteansa neuvoja.
Maailman terveysjärjestön raportti (ks. Ovatko riskit samanlaisia eri maissa?) nostaa esille viisi keskeistä maailmanlaajuista ympäristöterveysriskiä: epäterveellinen juomavesi ja puutteellinen hygienia, ilmansaasteet, sisäilman savu kiinteistä polttoaineista, lyijyaltistus ja ilmastonmuutos.
Suomi
Ympäristöterveystoimikunta arvioi vuonna 1997 Suomen tärkeimmiksi ympäristöterveysriskeiksi sisäilman mikrobit, allergeenit, radonin ja tupakansavun, yhdyskuntailman epäpuhtaudet, elintarvikkeiden ja talousveden mikrobit, tapaturmat, ympäristömelun, ilmastonmuutoksen ja ultraviolettisäteilyn.
WHO:n työryhmä arvioi vuonna 2011 tärkeimpiä ympäristöterveysriskejä kuudessa Euroopan maassa. Mittarina käytettiin DALY-yksikköä1. Ylivoimaisesti suurimmaksi riskin aiheuttajaksi nousivat kaikissa maissa ulkoilman pienhiukkaset, joiden osuus eri maissa vaihteli 50–75 % kaikista ympäristöterveystekijöistä, Suomessa pienhiukkasten osuus oli noin 63 %. Muita keskeisiä tekijöitä Suomessa olivat radon ja passiivinen tupakointi vähän yli 10 % osuudella. Myös melun vaikutus nousi yllättävän suureksi. Valitettavasti melanoomaa aiheuttava UV-säteily ei ollut arvioissa mukana. Arvioitujen yhdeksän tekijän osuus koko tautikuormasta arvioitiin 3–7 %:ksi eri maissa.
Uusimmassa arviossa Suomessa on käytetty hiukan erilaista metodia, joka muuttaa määrällisiä suhteita jonkin verran, mutta ei kärjessä olevia tekijöitä. Ylivoimaisesti suurin on tässäkin pienhiukkasten osuus. Muita kärjessä olevia ovat mm. radon, melu ja auringon UV-säteily (ks. kuva artikkelissa Puhuvatko asiantuntijat hepreaa, jota ei voi ymmärtää?).
Näissä arvioissa on yhteisiä piirteitä, mutta myös luonnollisista syistä johtuvia eroja. Esimerkiksi Suomessa juomavesi on erittäin turvallista ja useimmilla paikkakunnilla erinomaista, vaikkakin se aiheuttaa edelleen useita ripuliepidemioita vuodessa. Sisäilman savu ei tupakointikulttuurin muututtua ole enää yhtä suuri ongelma, toisaalta taitamaton tulisijojen käyttö aiheuttaa satunnaisesti jopa äkillisiä häkämyrkytyskuolemia. Radon on Suomessa kallioperästä johtuen pysyvä ongelma. Lyijymaalit ovat Suomessa olleet kiellettyjä sisämaalaukseen jo 1920-luvulta, vesijohdoissa ei ole koskaan käytetty lyijyputkia, ja bensiinin tetraetyylilyijyn poistuttua altistus ulkoilmasta on minimaalinen. Siten muutamat kansainvälisesti keskeiset tekijät pitävät paikkansa myös Suomessa, mutta turvallisuus on kaiken kaikkiaan paljon keskimääräistä parempi.
Huomionarvoista on myös se, mikä näissä arvioissa ei ole mahtunut mukaan. Torjunta-aineista aiheutuu riskejä niiden ruiskuttajille (Suomessa tämäkin rajoittuu kasvihuonekäyttöön suljetussa tilassa), mutta riskit jäämistä kuluttajille ovat olemattomia. On hyvin harvoja yksittäisiä kemikaaleja, joista aiheutuisi mainittavia riskejä, suurin osa on seoksia kuten savu. Erityisesti globaalisesti mikrobiologiset riskit ovat edelleen suurempia kuin kemialliset riskit, esimerkiksi likaisen veden bakteerien aiheuttamat ripulitaudit. Säteilyriskeistä suurimmat aiheutuvat ultraviolettisäteilystä ja radonista, ei keinotekoisesta säteilystä.
Keskinäinen merkitys on tärkeä
Riskien keskinäisen suuruuden ymmärtäminen on hyvin tärkeä asia. Pienikin vähennys hyvin suuressa riskissä (esimerkiksi epäterveellisen juomaveden tai ilmansaasteiden kontrollointi) voi olla tärkeämpi asia kuin monilukuiset vähäiset riskit yhteensä. Siten ei ole mielekästä panostaa kaikkia resursseja pienten riskien monimutkaiseen selvittelyyn ja kontrollointiin, jos suuria riskejä yhä on olemassa. Sekä hallinnossa että ympäristöjärjestöissä näyttää olevan suurta epätietoisuutta siitä, mitkä riskit ovat olennaisimpia. Usein suurin huomio kiinnitetään eksoottisiin riskeihin, joista kansalaisilla ei ole tietoa eikä omakohtaista kokemusta. Sen sijaan arkipäiväiset asiat kuten liikenteen ja energiantuotannon varsin suuret riskit saavat vähemmän huomiota.
Kaikkein tehokkaimmin yhteiskunta saa tuloksia ja uutta turvallisuutta panostamalla poistettavissa oleviin suuriin riskeihin. Tässä työssä kannattaa muistaa Matteuksen kertoma varoitus: "Te sokeat oppaat. Hyttysen te siivilöitte, mutta nielaisette kamelin."2
1 DALY, Disability Adjusted Life Years, Sairauksilla painotetut elinvuodet, tarkoittaa yksikköä, jossa sekä kuolleisuus että sairaudet lasketaan menetettyinä elinvuosina ja voidaan näin laskea yhteen.
2 Matt. 23:24.
