Yleistä

Mahalaukun limakalvoa peittää limakerros, joka suojaa sitä mahan suolahapon ja pepsiinientsyymin vaikutuksilta. Kun limakalvon kyky ylläpitää suojavaikutusta jostain syystä heikkenee, voi syntyä peptinen syvä lihaskerrokseen ulottuva limakalvon vaurio, jota kutsutaan peptiseksi ulkukseksi eli haavaumaksi. Pinnallisempaa limakalvon vauriota kutsutaan eroosioksi, joka voidaan suomentaa sanalla syöpymä. Peptinen ulkus voi syntyä myös muualle mahasuolikanavaan, esimerkiksi pohjukaissuolen limakalvolle.

Ulkustaudin syyt

Helikobakteerin aiheuttama mahalaukun tulehdus (gastriitti) nostaa mahahaavan riskin moninkertaiseksi. Onkin arvioitu, että 10–15 %:lle helikobakteerin kantajista kehittyy elämänsä aikana ulkustauti. Helikobakteerin esiintyminen suomalaisessa väestössä on kuitenkin viime vuosikymmeninä romahtanut, minkä vuoksi myös ulkustauti on muuttunut kohtalaisen harvinaiseksi löydökseksi ruuansulatuskanavan tutkimuksissa.

Myös tulehduskipulääkkeiden käyttö lisää ulkustaudin riskiä. Sen sijaan esimerkiksi kipulääke parasetamolin käyttöön ei liity tällaista riskiä.

Harvinainen syy mahalaukun haavaumaan on mahalaukun syöpä. Pohjukaissuolen haavauma taas ei johdu juuri koskaan syövästä. Tupakointi ja runsas alkoholinkäyttö lisäävät alttiutta mahatulehdukseen ja ulkustautiin.

Ulkustaudin oireet

Mahahaavan tavallisin oire on keskellä ylävatsaa tuntuva kipu, joka on luonteeltaan tylppää, jäytävää tai polttavaa. Säteilykipua voi tuntua selässä tai jopa hartioissa. Joskus syöminen voi helpottaa kipua. Kuitenkin edellä kuvattuja oireita ilmenee tyypillisesti myös täysin hyvänlaatuisissa ruuansulatuselimistön sairauksissa tai vastaavasti vakavissa tiloissa, kuten maha- tai haimasyövässä. Toisaalta jopa kolmannes ulkuspotilaista on oireettomia.

Joskus mahalaukun tai pohjukaissuolen seinämään syöpynyt haavauma vahingoittaa verisuonta, ja se alkaa vuotaa. Vuodon merkkinä ovat verioksennukset tai tummat, tervamaiset ulosteet. Ulosteen väri johtuu veren muuttumisesta tummaksi matkalla suoliston läpi. Toinen, onneksi vielä harvinaisempi, ulkustautiin liittyvä vakava häiriö on mahan seinämän puhkeaminen. Tällöin ylävatsalla tuntuu äkillinen, voimakas kipu, joka nopeasti voimistuu erittäin kovaksi ja on jatkuvaa. Edellä kuvattujen oireiden yhteydessä on välittömästi hakeuduttava hoitoon.

Ulkustaudin toteaminen

Ulkustauti todetaan mahan ja pohjukaissuolen tähystyksellä eli gastroduodenoskopialla. Mahahaava voi olla syövän ilmentymä, minkä vuoksi haavasta otetaan yleensä koepalat. Lisäksi koepalat otetaan myös muualta mahalaukusta helikobakteeri-infektion löytämiseksi.

Tyypillisestä pohjukaissuolen haavasta ei tarvitse ottaa koepaloja syövän etsimiseksi, mutta helikobakteeri poissuljetaan mahalaukusta otetuin koepaloin. Helikobakteerin toteamiseksi voidaan koepalasta tehdä pikatesti, jonka vastaus saadaan alle puolessa tunnissa (testaus ei ole käytössä kaikissa tähystysyksiköissä).

Ulkustaudin itsehoito

Tulehduskipulääkkeitä tulee ehdottomasti välttää. Niitä ovat yleisesti käytetyt särkylääkkeet, kuten ibuprofeeni, ketoprofeeni, naprokseeni ja diklofenaakki. Jos näitä lääkkeitä kuitenkin joutuu käyttämään, voi ulkustaudin riskiä pienentää käyttämällä samalla haponeritystä vähentävää lääkitystä (happosalpaajat). Ruuansulatuselimistön limakalvolle turvallisempia tulehduskipulääkkeitä ovat niin sanotut koksibit, mutta näihin liittyy muita haittoja, kuten lisääntynyt riski sydän- ja verisuonitapahtumille. Parasetamoli on suositeltavin kipulääke ulkustaudista kärsivälle.

Koska tupakka lisää mahatulehduksen ja ulkustaudin riskiä, suositellaan tupakoinnin lopettamista. Ruokavaliolla ei voida merkittävästi vaikuttaa ulkustautiin.

Ulkustaudin hoito

Jos ulkuspotilaalla todetaan mahalaukussa helikobakteeri, se on häädettävä. Häätöhoito toteutetaan 1–2 viikon mittaisella kahden tai kolmen antibiootin sekä suuriannoksisen happosalpaajan yhdistelmällä. Helikobakteerin häädön onnistuminen varmistetaan 1–2 kuukauden kuluttua esimerkiksi ulostetestillä. Mahahaavan parantuminen tarkistetaan uudella tähystyksellä 2–3 kuukauden kuluttua toteamisesta.

Helikobakteerin häädön lisäksi hoitona on tehokas mahalaukun happamuutta vähentävä lääke ("happosalpaaja", protonipumpun estäjä), jota käytetään päivittäin 1–2 kuukauden ajan helikobakteerin häätöhoidon jälkeen (ks. Närästyslääkkeet (happolääkkeet)). Joissain tilanteissa happosalpaajan käyttö voi olla pysyvää.

Ulkustaudin hoitoon käytettävät lääkehoidot ovat tehokkaita, mutta joskus tarvitaan mahalaukun kirurgiaa parantumattoman haavan hoidoksi.