Yleistä

Kohdunkaulan syöpä on maailmanlaajuisesti yleisin ja Suomessa kolmanneksi yleisin gynekologinen syöpä. Vuosittain Suomessa todetaan noin 170 uutta tapausta. Kohdunkaulan syövän ilmaantuvuus on suurinta 30–45-vuotiailla naisilla.

Kohdunkaulan syövän esiintyminen on pienentynyt 1960-luvulta lähtien yli 80 % kansallisen seulontaohjelman ansiosta. Vaikka uusien tapausten kokonaismäärä on edelleen pienentynyt, on viimeisten 15 vuoden aikana todettu kohdunkaulan syövän lisääntyneen 30–35-vuotiaiden ikäryhmässä. HPV-virus (papilloomavirus) on merkittävä tekijä kohdunkaulan syövän kehittymisessä.

Kohdunkaulan syövän seulontatestinä on joko perinteinen papakoe tai HPV-testi. Seulonta toteutetaan kohdun kaulaosan irtosolunäytteillä viiden vuoden välein 25 tai 30 ikävuodesta 65 ikävuoteen saakka.

HPV-infektio on kohdunkaulan syövän tärkein riskitekijä. HPV-tyypit 16 ja 18 aiheuttavat noin 70 % kohdunkaulan syövistä. Muita riskitekijöitä ovat varhainen yhdyntöjen alkamisikä, lukuisat seksipartnerit, muut gynekologiset tulehdukset sekä tupakointi.

Kohdunkaulan syövän oireet

Kohdunkaulan syöpä on usein alkuvaiheessa oireeton. Varhaisvaiheen kohdunkaulan syöpä saattaa löytyä seulonnan yhteydessä tai muusta syystä otetusta papakokeesta.

Poikkeava verinen vuoto, erityisesti yhdynnän jälkeinen, on kohdunkaulan syövän varhaisoire. Verinen tai pahanhajuinen valkovuoto voi joskus olla syövän ensioire. Pidemmälle ehtinyt syöpä voi näkyä gynekologisessa tutkimuksessa emättimeen työntyvänä kasvaimena tai kohdunsuun poikkeavana ulkonäkönä. Pitkälle edenneessä kohdunkaulan syövässä kasvain voi lantion alueella kasvaa kiinni viereisiin kudoksiin tai painaa viereisiä elimiä, jolloin voi esiintyä alavatsakipua, ristiselkäsärkyä ja virtsaoireita.

Kohdunkaulan syövän toteaminen

Gynekologinen tutkimus ja irtosolunäyte (papakoe) ovat perustutkimukset. Kolposkopia ja sen yhteydessä otettavat koepalat varmistavat diagnoosin. Levinneisyystutkimuksina tehdään yleensä ultraäänitutkimus ja lantion alueen magneettitutkimus.

Kolposkopia

Kolposkopialla tarkoitetaan kohdunkaulan, emättimen ja ulkosynnyttimien alueen tutkimista optisesti suurentavan laitteen avulla. Tutkimuksen kiireellisyys arvioidaan papa-vastauksen perusteella. Jos epäillään syöpää, kolposkopia tehdään kiireellisesti. Jos muutokset ovat lieviä, riittää, että kolposkopia tehdään 4–6 kuukauden kuluessa.

Kolposkopia tehdään gynekologisen tutkimuksen yhteydessä, eikä se edellytä puudutusta tai lääkitystä. Emättimeen asetetaan tähystin, ns. ankannokkaspekula, jolloin emättimen limakalvoa ja kohdunnapukkaa voidaan tarkastella esteettömästi, ja arviointi tehdään suurentavan mikroskoopin avulla. Yleensä tutkimuksen yhteydessä otetaan kohdunnapukasta tai emättimen limakalvolta näyte patologin tutkimusta varten. Näyte voidaan ottaa myös ulkosynnyttimistä puudutuksen avulla.

Kolposkopiaa käytetään apuna kondyloomien ja kohdunkaulan solumuutosten hoidossa. Kohdunkaulan syövän esiasteita ja lievempiä kudosmuutoksia voidaan poistaa ns. sähkösilmukkahoidolla (loop).

Kohdunkaulan syövän hoito

Leikkaus on hoidon kulmakivi. Leikkauksen laajuuden ratkaisee syövän koko ja levinneisyys. Useimmiten kohtu joudutaan kokonaisuudessaan poistamaan, mutta nuorella naisella munasarjat voidaan jättää paikalleen. Lantion imusolmukkeiden poisto tehdään joissain tilanteissa. Poikkeustapauksissa tehdään säästävä leikkaus, jossa kohdun runko-osa säästetään (trakelektomia), jos syöpä on aivan paikallinen ja raskauden mahdollisuus halutaan säilyttää. Silloin seuranta on erityisen tarkkaa. Pidemmälle levinneissä tapauksissa hoidoksi annetaan sädehoitoa ja solunsalpaajia. Jos jo diagnoosivaiheessa todetaan kaukoleviäminen, aloitetaan jarruttava solunsalpaajahoito.

Jos kohdunkaulan syöpä on todettaessa alkuvaiheessaan eli kohtuun rajoittunut, on viiden vuoden kuluttua elossa 90 % syöpään sairastuneista. Jos sairauden toteamisen yhteydessä syöpä on levinnyt paikallisiin imusolmukkeisiin, elossa on viiden vuoden kuluttua 65–70 % potilaista ja laajasti levinneissä syövissä 20–30 % potilaista.

Kohdunkaulan syövän ehkäisy

HPV-rokotteet ehkäisevät kohdunkaulan syövän esiasteita ja kohdunkaulan syöpää. Esiasteiden hoidolla pystytään estämään arviolta 99 % kohdunkaulan syövistä. Kohdunkaulan syövän seulonnoilla on voitu estää jopa noin 80 % syövistä, joten on tärkeää käydä seulontakutsujen mukaisissa kohdunkaulan syövän tutkimuksissa.

Jos tulehduksia tai solumuutoksia todetaan, ne tulee hoitaa ohjeiden mukaisesti ja käydä seurannoissa säännöllisesti.

Papilloomaviruksen tarttumista ja gynekologisten tulehdusten riskiä voi vähentää käyttämällä kondomia. Koska tupakointi on merkittävä kohdunkaulan syövän riskitekijä, tupakkatuotteita on syytä välttää.

Kirjallisuutta

  1. Makkonen P, Pankakoski M. Kohdunkaulasyövän seulonnan aloitus ja lopetus - minkä ikäisiä kannattaa seuloa? Duodecim 2019;135(19):1898-903.
  2. Mäenpää J, Jakobsson M, Nieminen P, Pakarinen P. Ulkosynnyttimien, emättimen ja kohdunkaulan kasvaimet. Kirjassa: Tapanainen J, Heikinheimo O, Mäkikallio K, toim. Naistentaudit ja synnytykset. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2019, s 280–284.
  3. Mäenpää J, Wigren T. Kohdunkaulasyövän hoito. Duodecim 2014;130(16):1607.
  4. Käypä hoito -suosituksen potilasversio.
  5. Gynekologiset syövät -potilasverkosto.