Raskaudenkeskeytyksen edellytykset

Raskauden keskeyttämisestä annetun lain (239/1970, aborttilaki) mukaan raskaus voidaan keskeyttää naisen pyynnöstä 12 raskausviikkoon asti. Pyyntöä ei tarvitse perustella. Myös rikosperuste ja sikiöperuste (sikiön vaikea sairaus) kuuluvat tämän alle, jos raskauden kesto on enintään 12 viikkoa.

Valviran luvalla raskauden voi keskeyttää 12–20 raskausviikoilla, kun hakemuksen perusteeksi esitetään yksi tai useampia laissa säädetyistä keskeyttämisperusteista. Näitä perusteita ovat seuraavat: lapsen synnyttäminen ja hoito olisivat hakijalle hänen elämänolojensa vuoksi huomattava rasitus, raskaus on alkanut seksuaalirikoksen seurauksena, äidin tai isän sairaus rajoittaa vakavasti heidän kykyään hoitaa lasta tai hakija on raskauden alkaessa alle 17-vuotias, täyttänyt 40 vuotta tai synnyttänyt neljä lasta. Jos perusteena on todettu sikiövaurio tai epämuodostuma, voi raskauden keskeyttää Valviran luvalla raskausviikkoon 24 asti.

Kahden lääkärin päätöksellä raskaudenkeskeytys voidaan tehdä raskauden kestosta riippumatta, jos raskauden jatkuminen tai lapsen synnyttäminen vaarantaisi hakijan hengen tai terveyden, niin sanotun terveysvaaran vuoksi tai hätäkeskeytyksenä (lääketieteellinen peruste).

Pääosa (noin 92 %) keskeytyksistä maassamme tehdään sosiaalisin perustein. Kun sosiaalisiin syihin lisätään ikään ja lasten lukumäärään liittyvät perusteet, kattavat ne 94,8 % kaikista keskeytyksistä. Vuonna 2022 keskeytyksistä 4,8 % prosenttia tehtiin mahdollisen tai todetun sikiövaurion perusteella.

Yli 98 % keskeytyksistä tehdään Suomessa lääkkeellisesti. Kirurginen keskeytys (imukaavinta) voidaan tehdä raskausviikkojen 7–12 välillä.

Hoidon järjestäminen

Raskaudenkeskeytys tehdään avoterveydenhuollossa tai erikoissairaanhoidossa alueellisen käytännön mukaisesti. Raskaudenkeskeytyksen haluavalle on annettava ratkaisunsa pohjaksi riittävästi asiallista tietoa keskeytysmenetelmistä. Raskaudenkeskeytystä pyytävän ja hänen kumppaninsa tulee saada myös psykososiaalista tukea halutessaan.

Rutiinimaista ultraäänitutkimusta ei tarvita, jos raskauden kesto on enintään 10 viikkoa ja se voidaan määrittää luotettavasti kuukautisten perusteella. Ultraäänitutkimus tarvitaan, jos raskauden kesto on epäselvä, kuukautiskierrto ont epäsäännöllinen tai raskaus on alkanut hormonaalisen ehkäisyn tai kierukan käytön aikana. Rh-profylaksia ei ole tarpeellinen ennen raskausviikkoa 10.

Lääkkeellisen raskaudenkeskeytyksen voi usein toteuttaa kotona terveydenhuollon ohjeiden mukaan. Etähoito on mahdollinen, jos raskauden kesto voidaan määrittää luotettavasti ilman ultraäänitutkimusta, ja se on alle 10 viikkoa.

Raskaus voidaan keskeyttää joko lääkkeellisesti tai kirurgisesti. Keskeytys ei vaikuta tulevaan hedelmällisyyteen, jos se on sujunut ilman jälkisairauksia (komplikaatioita).

Lääkkeellinen raskaudenkeskeytys

Lääkkeellinen raskaudenkeskeytys otettiin Suomessa käyttöön vuonna 2000. Misoprostolin ja mifepristonin yhdistelmän on todettu keskeyttävän raskauden tehokkaasti ensimmäisessä kolmanneksessa. Lääkkeellinen keskeytys toteutetaan usein osittain kotona. Raskaus keskeytyy lääkkeillä jopa 98 %:ssa tapauksista.

Menetelmää käytettäessä otetaan kahta eri lääkeainetta 1–3 päivän välein. Ensimmäinen lääkeaine, mifepristoni, estää raskauden jatkumiselle välttämättömän keltarauhashormonin vaikutuksen kohdussa. Tämä lääke otetaan terveydenhuollon yksikössä. Toinen lääkeaine on misoprostoli, prostaglandiini, joka käynnistää kohdun supistelun ja tyhjenemisen. Misoprostolin voi ottaa kotona, jos raskauden kesto on enintään 10 viikkoa ja nainen on täysi-ikäinen, terve ja omaa riittävän kielitaidon ymmärtääkseen ohjeita. Jos kotihoidon kriteerit eivät täyty tai raskauden kesto on 10–12 viikkoa, annetaan misoprostoli yleensä polikliinisessä seurannassa. Näin voidaan seurata vuodon määrää ja arvioida kipulääkityksen tarvetta. Käypä hoito -suosituksen potilasversiossa on eri menetelmien tarkat potilasohjeet. Raskaudenkeskeytyksen yhteydessä on tärkeää huolehtia riittävästä kivunlievityksestä. Kotona voi ottaa ibuprofeenia tai parasetamolia.

Jos raskaus on yli 12-viikkoinen, keskeytys aloitetaan aina lääkityksellä ja potilasta seurataan sairaalassa, sillä moni tarvitsee toistuvia misoprostoli- ja kipulääkeannoksia. Emättimen kautta annosteltavat lääkkeet saavat kohdun supistelemaan, ja sikiö abortoituu emättimen kautta ulos. Tämän jälkeen istukka ja kalvot tarkastetaan. Jos ne eivät ole täydelliset, tehdään tarvittaessa kohtuontelon kaavinta.

Alle 1 %:ssa lääkkeellisistä keskeytyksistä ilmenee komplikaationa runsasta verenvuotoa, jolloin saatetaan joutua verensiirtoon tai kohtuontelon kaavintaan. Lääkkeellisessä keskeytyksessä jälkivuoto on selkeästi pitempi kuin kirurgisessa keskeytyksessä. Antibioottihoitoa edellyttävä infektio tai sen epäily esiintyy noin 3–5 %:lla. Jos kohtu ei tyhjene lääkehoidolla, joudutaan tekemään kaavinta. Näin käy arviolta 2–4 %:lle potilaista.

Kirurginen raskaudenkeskeytys

Kaavinta on aikanaan ollut perusmenetelmä alle 12-viikkoisen raskauden keskeyttämisessä. Toimenpiteeseen kuuluu kohdunkaulan laajennus ja kohtuontelon imukaavinta. Ennen kaavintaa voidaan tarvita kohdunkaulan lääkkeellistä pehmentämistä. Imukaavinta tehdään tavallisesti nukutuksessa. Toimenpiteen jälkeen seurataan muutama tunti sairaalassa.

Välittömistä, toimenpiteeseen liittyvistä ongelmista tavallisin on runsas vuoto, jonka yleisin syy on istukkakudoskappaleen jääminen kohtuun. Silloin kaavinta joudutaan tekemään uudelleen. Vakavampi on kohdunseinämän perforaatio, joka saattaa johtaa vatsaontelon sisäiseen verenvuotoon. Tämä hoidetaan samassa nukutuksessa vatsaontelon tähystyksen avulla. Anestesiaan liittyvät komplikaatiot ovat harvinaisia. Antibioottihoitoa edellyttäviä tulehduksia esiintyy noin 4–9 %:ssa tapauksista.

Jälkitarkastus

Jälkitarkastusta suositellaan molempien menetelmien yhteydessä. Raskauden keskeytymisen varmistamiseksi tehdään raskaustesti 2–5 viikon sisällä keskeytyksestä mittausmenetelmän mukaan. Viimeistään jälkitarkastuksen yhteydessä keskustellaan ja päätetään jatkossa käytettävä ehkäisymenetelmä.

Raskauden ehkäisy kannattaa suunnitella jo ennen keskeytystä. Ehkäisypillerit ja muu hormonaalinen ehkäisy voidaan aloittaa heti keskeytystä seuraavana päivänä. Kierukka voidaan asentaa kirurgisen keskeytyksen yhteydessä, tarvittaessa jo viikon kuluttua lääkkeellisen keskeytyksen jälkeen (jos kohtu varmuudella on tyhjentynyt), jälkitarkastuksessa tai keskeytystä seuraavien kuukautisten aikana.

Pitkäkestoiset ehkäisymenetelmät (kierukka ja ehkäisykapseli) ovat erityisen suositeltavia niille naisille, joilla on toistuvia keskeytyksiä.

Ongelmattoman keskeytyksen jälkitarkastus tapahtuu avoterveydenhuollossa. Psyykkisen tilan ja mahdollisen lisätuen tarpeen arvioiminen ja jatkohoitoon ohjaaminen on tärkeää (ks. Abortti ja psyykkinen hyvinvointi). Jos raskauden keskeytys on tehty sikiön sairauden perusteella, myöhäisillä raskausviikoilla tai keskeytykseen on liittynyt komplikaatioita, jälkitarkastus suunnitellaan yksilöllisesti.

Pitkäaikaisvaikutukset

Komplikaatioitta sujuneella raskaudenkeskeytyksellä ei ole todettu naisen hedelmällisyyttä heikentävää vaikutusta. Kohdunulkoista raskautta, raskauden keskikolmanneksen keskenmenoja, ennenaikaista synnytystä tai etistä istukkaa ei esiinny raskaudenkeskeytyksen läpikäyneillä enempää kuin muillakaan naisilla. Toistuvien keskeytysten vaikutuksista hedelmällisyyteen tai tulevien raskauksien ongelmiin ei kuitenkaan ole riittävästi tietoa. Joissakin tutkimuksissa ennenaikaisen synnytyksen riski on lisääntynyt, jos keskeytyksiä on ollut useita.