Rihmasienten aiheuttamaa infektiota jalassa kutsutaan jalkasilsaksi, puhekielessä jalkasieneksi. Lapsilla se on hyvin harvinainen, mutta keski-ikäisillä ja ikääntyvillä miehillä se on yleinen löydös, naisilla hiukan harvinaisempi ja lapsilla varsin harvinainen.
Hautovat kengät, ylipaino ja diabetes altistavat jalkasilsalle. Sieni tarttuu helposti uima- ja urheiluhallien ja työpaikkojen pukuhuoneiden lattioilta ja pesutiloista.
Jalkasilsan oireet
Jalkasilsa ilmenee tavallisesti punoituksena, kutinana, hilseilynä ja halkeiluna yhdessä tai kahdessa reunimmaisessa varvasvälissä (kuva ). Silsaa on joskus jalkapohjassakin rakkuloina, hilseilynä ja halkeiluna, useammin päkiässä tai jalkaholvissa (kuva ) ja harvemmin kantapään seudussa (kuva ).
Jalkasilsa varvasvälissä. Pikkuvarpaiden ja 4. varpaiden välit ovat jalkasilsan mielipaikkoja. Sieni kasvaa kosteassa välissä ja sen seurauksena iho rikkoutuu.
Jalkaterän silsa. Vasemman jalkaterän etuosan silsa, jossa kutiava rakkulointi on johtanut ihon vaurioihin. Toisen jalan oireettomuus on silsassa yleistä, etenkin taudin alkuvaiheessa. Hoitoon tarvitaan sisäinen sienilääke.
Jalkasilsa kantapäässä. Trichophyton rubrum -rihmasienen aiheuttama tulehdus kantapään seudussa.
Harvinaisempi muoto jalkapohjasilsaa on ns. mokkasiinisilsa, jossa koko jalkapohja on toista paksumpi, punaisempi ja hilseilevämpi. Rakkuloita tai halkeamia ei yleensä ole (kuva ).
Jalkasilsa jalkapohjassa. Jalkasilsan muoto "mokkasiinisilsa", jossa toinen jalkapohja on paksu, punainen ja hilseilevä.
Varvasväli- ja jalkapohjasilsa voivat nostaa kämmeniin ja jalkaholveihin pieniä nesterakkuloita (kuva ). Tätä kutsutaan id-reaktioksi. Kyseessä on yliherkkyysreaktio sientä kohtaan.
Id-reaktio. Sieni-infektioon liittyvä reaktiivinen rakkulointi kämmenissä.
Jalkasilsan toteaminen
Varvasvälisilsan tunnistamisessa ei yleensä ole ongelmia. Reunimmaiset varvasvälit kannattaa tarkistaa ja muistaa, että pehmeä känsä muistuttaa varvasvälisilsaa.
Muunlaisen jalkasilsan tunnistaminen on vaikeampaa, sillä monet muut ihotaudit voivat olla samankaltaisia. Niitä ovat muun muassa psoriaasi, palmoplantaarinen pustuloosi ja jalan erilaiset ihottumat. Joskus varvasvälissä voi olla bakteerin aiheuttama infektio. Se on tavallisin isovarpaan ja seuraavan varpaan välissä (kuva ). Myös herpes voi muistuttaa jalkasilsaa (kuva ).
Bakteeri-infektio varvasvälissä. Toistuva bakteeri-infektio varvasvälissä muistuttaa silsaa. Bakteeri-infektio on kuitenkin tavallisimmin isovarpaan ja seuraavan varpaan välissä.
Herpes jalkaterässä. Toistuva, märkivä infektio jalassa voi olla myös herpesviruksen aiheuttama (yskänrokko).
Muun kuin varvasvälisilsan osalta sieninäyte on usein välttämätön oikeaan diagnoosiin pääsemiseksi. Hilsenäyte tutkitaan mikroskoopilla (ns. natiivitutkimus), jossa näkyy sienirihmoja. Sieniviljely vie 1–5 viikkoa. Yleisin jalkasienen aiheuttaja on Trichophyton rubrum. Jos silsaa on ennen sieninäytteen ottoa hoidettu paikallisella sienilääkkeellä, viljely jää usein kielteiseksi. Paikallishoidossa onkin pidettävä vähintään 2 viikon tauko ennen sieninäytteen ottamista.
Jalkasilsan itsehoito
Varvasvälisilsa paranee yleensä 3–4 viikossa ns. atsoleita (klotrimatsoli, mikonatsoli, ketokonatsoli, tiokonatsoli, bifonatsoli) sisältävällä sienilääkevoiteella tai -puuterilla. Terbinafiinia sisältävää sumutetta, geeliä tai emulsiovoidetta käytetään viikon ajan, ja terbinafiini-liuosvalmisteella riittää kertakäsittely. Varvasvälisilsan hoitoon tarkoitetut paikallishoidot ovat käsikauppalääkkeitä ja niitä käytetään pakkauksen ohjeen mukaan.
Tauti uusiutuu helposti, ja sen vuoksi jalkahygieniaan tulee kiinnittää erityistä huomiota (ks. alla Jalkasilsan ehkäisy).
Jalkapohjan silsa ei yleensä parane paikallishoidolla.
Milloin hoitoon?
Lääkäriin kannattaa hakeutua silloin, kun varvasvälisilsan hoito on epäonnistunut tai kun epäillään silsan levinneen jalkapohjaan tai varpaankynsiin.
Jalkasilsan hoito
Jalkapohjan silsa hoidetaan paikallishoidon lisäksi sisäisellä sienilääkkeellä muutaman viikon ajan.
Jalkasilsan ehkäisy
Varvasvälit pestään ja kuivataan päivittäin huolellisesti, ja varvasvälien hautumista estämään voi käyttää lampaanvillaa tai talkkia. Varvasvälien kunnon säännöllinen seuranta on tärkeää. Uimahalleissa ja muissa yleisissä paikoissa on suositeltavaa käyttää omia tossuja. Kenkiä kannattaa vaihtaa riittävän tiheästi niin, että ne kuivuvat kunnolla käyttökertojen välillä.
Kirjallisuutta
- Salava A. Ihon ja kynsien sieni-infektiot. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 24.11.2021.
- Ihoinfektiot. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Ihotautilääkäriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2021.
